Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Scooby-Doo!: Night of 100 Frights

Haamudekkarit kadoksissa

Kummittelevia kartanoita koluavan Scooby-Doo-koiran uraputki on ollut huikea. 60-luvulta asti pyörinyt lauantai-aamun piirrossarja hekotutti Amerikan räkänokkia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ura huipentui koko illan elokuvaan, jota tähdittivät rowan atkinsonit ja muut nimekkäät näyttelijät. Scooby vannoi leffassa, ettei enää koskaan edes nosta jalkaansa sellaisten paikkojen suuntaan, joiden nimissä esiintyy sana Spooky, Haunted, Terror tai Horror. Sekopäisen professori Grahamin omistama Mystic Manor ei onneksi kuulu pois rajattuihin matkailukohteisiin. Muuten PS2-pelaajat jäisivät paljosta hauskasta paitsi.

Koiran punaniskaiset dekkarikaverit katoavat mystisesti heti kartanoon saapumisen jälkeen. Pian paljastuu kammottava totuus. Itse Pahuuden Yliherra on kaapannut heidät! Scoobyn tehtäväksi jää kavereiden pelastaminen ja kartanon mysteerin selvittäminen. Matkan varrella otetaan yhteen monien tuttujen pahuuden ruumiillistumien kanssa. Tehtävä vaikeutuu entisestään, sillä kartano pursuaa hirvittäviä kummituksia, jota tekevät parhaansa pelotellakseen koiran tiehensä. Scooby-Doo: Night of 100 Frights on piirroselokuvamaisia oivalluksia tihkuva tasohyppely, jota voi hyvällä omatunnolla suositella kaiken ikäisille.

Raksasällikin viihtyy

Peli etenee sangen perinteisesti. Mystic Manor on laaja käytävien ja pihojen verkosto, jossa suurin osa alueista on alussa lukittu. Tiet uusille alueille avautuvat keräilemällä avaimia, koiranruokaa ja erilaisia teknisiä vempaimia. Kerättävää löytyy kassikaupalla, eikä tekeminen lopu ihan heti kesken. Kylmät hautausmaat, ummehtuneet kellarit ja tuuliset parvekkeet pursuavat kiinnostavia salaisuuksia, joita tutkii mielellään. Kun peli vaatii vanhojen alueiden uudelleen koluamista, pelaajan ei tarvitse turhia harhailla. Siitä pitävät huolen eri puolelta löytyvät teleportit, jotka heittävät koiran takaisin valittuun kohteeseen.

Erilaisiin piilovempeleisiin kuuluu kadonneen professori Grahamin keksinnöt, kuten vieterikengät ja sateenvarjo. Vieterikengillä hoituu perinteinen kaksoishyppy ja sateenvarjolla voi liihotella tuulten mukana. Lampunvarjostimen käyttötarkoitus lienee ilmeinen, eikö totta? Kummitukset luulevat varjostimeen pukeutunutta Scoobya huonekaluksi, ja jättävät sankarin rauhaan. Puputossuilla hiippaillaan nukkuvien hirmujen ohi ja urheilukypärällä haamut voi puskea tuonelaan. Maahan piilotettuja aarteita voi metsästää, kunhan ensin löytää lapion. Dig it?

Kontrollit ovat niin peruskamaa, että jopa koehenkilönä toiminut krapulainen rakennusalan opiskelija oppi vaivatta Scoobyn ohjaamisen salat. Siispä peliä ei voi sanoa liian vaativaksi perheen pienimmillekään. Toisaalta tarinan edetessä vaikeustaso kohoaa sen verran, että konkaritkin saavat yrittää tosissaan. Aivan kuten pitääkin. Vaikka maastot ovat kolmiulotteisia, niiden lineaarisuus tuo mieleen vanhojen hyvien aikojen 2d-hyppelyt. Toisin kuin esimerkiksi Klonoassa, Scoobya seuraava kamera ei kuitenkaan näytä ympäristöä tarpeeksi pitkälle, jotta loikkiminen luonnistuisi täsmällisesti. Vähän väliä joutuu hyppäämään sokeasti eteenpäin ja toivomaan, että Scooby laskeutuu turvalliselle tasanteelle.

Esinaurettua komiikkaa

Night of 100 Frights pysyy viimeiseen asti uskollisena piirrossarjan tyylille ja ulkoasulle. Tummasävyiset mutta silti hilpeät maisemat näyttävät ja tuntuvat piirretyiltä esikuviltaan, eikä hulvattomasti animoitu polygoni-Scooby jää laadultaan niistä jälkeen. Koira ravaa, liukastelee ja hekottaa aivan kuin oikea piirroshahmo. Kommelluksia ja kujeita säestetään esinauretuilla hörähdyksillä, mikä tuntuu kaikessa outoudessaan hyvältä idealta. Kun rakki heittää lampunvarjostimen päähänsä ja parin metrin päässä seurannut hirviö jää ymmällään raapimaan päätään, esinauru saa koko homman tuntumaan suunnitellulta sketsiltä.

Sarjakuvamainen meininki ja perustoimiva pelattavuus eivät jätä ketään kylmäksi, vaikka peli ei pursuilekaan uusia ideoita. Ulkonäkö saattaa antaa kuvan puhtaasta lasten pelistä, mutta sitä Scooby ei missään nimessä ole. Haastetta ja pituutta piisaa enemmän kuin tarpeeksi. Peli ei aivan yllä kolmen kuningashyppelyn joukkoon Jak & Daxterin, Rarchet & Clankin ja Klonoa 2:n rinnalle, mutta kaikki tasoloikannälkäiset voivat saada siitä maittavan välipalan.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi