Shining Soul

Kiiltelevää sieluleikkiä

Segan Shining-roolipelisarja on aikojen saatossa kokenut useammankin kasvojenkohotuksen uusien versioiden muodossa. Megadrivella, Sega CD:llä ja aliarvostetulla taskumasiinalla Game Gearillä ilmestyneet Shining in the Darkness ja Shining Force ovat kaksi tunnetuimmasta päästä olevaa esimerkkiä, mutta myös Saturnille julkaistut The Holy Ark ja Wisdom saavuttivat aikanaan kohtalaista suosiota. Shining Soul merkitsee tämän mainetta niittäneen pelisarjan loikkausta kilpailijoiden alustoille. GBA:lle rakkaudella suunniteltu julkaisu ei näillä näkymin näe päivänvaloa rapakon toisella puolella, joten kyseinen tuotos jää vain japanilaisten ja eurooppalaisten körmyniskojen alkupalaksi.

Toimintaa, seikkailua ja roolipelaamista yhdistelevässä Soulissa ohjataan muinaisia sotureita, joiden tehtävänä on pelastaa maailma paikkoja hajottavan Dark Dragon -lohikäärmeen vallan alta. Neljän pelattavana olevan hahmon joukosta löytyy tukku eri kyvyillä varustettuja sankareita. Limaisella ulkonäöllään vastustajat karkoittava liskomies saa seurakseen lähitaistelua kirveen sekä miekan avulla suosivan taistelijan, pelkurimaisesti sopivan välimatkan päästä monstereita roiskivan jousimiehen sekä taikakirjojen kanssa alati säätävän velhon. Vihollisia tappamalla pelaajalle tarjotaan kokemuspisteitä. Näiden avulla kehitetään kunkin hahmon erikoisominaisuuksia, kuten loitsukykyjä ja muuta mukavaa.

Taistele tai kuole

Vuoropohjaisten taisteluiden tylsyydestä selvästi suivaantuneet tekijät ovat tällä kertaa hakeneet pahan voimien kohtaamiseen reaaliaikaista lähestymistapaa. Kiistat ratkaistaan uuden näkemyksen mukaisesti nopeatempoisilla yhteenotoilla, joissa erillistä taisteluruutua ei tarvita. Kapuloita rattaisiin heitteleviä hirviöitä on vastassa suuria määriä ja manalan suojatteja saa lähetellä haudan lepoon lähes tauotta normaalin tutkimisen lomassa. Tämän epäkohdan myötä jokainen kenttä on sisällöltään kutakuinkin identtinen. Eteenpäin pääsee vain telomalla mielettömän määrän kaikenkarvaisia vastustajia. Tarpeeksi kuolemaa kylvettyään eteen heitetään kevyt loppuhirviö, jonka läpäisee yleensä muutaman yrityskerran jälkeen. Jatkuva toiminnallinen ote alkaa pidemmän päälle turhauttamaan, koska verenhimoisia kauhugalleriahirviöitä ei pääse pakoon edes valikon turvaan. Tapahtumat jatkuvat ruudulla, vaikka pelaaja yrittäisi samanaikaisesti tallentaa pelitapahtumia epätoivon vimmalla. Lopputuloksena on useimmissa tapauksissa viikatemiehen ilman lisäkorvausta tehtävät ylityötunnit.

Tälläisistä häiriötekijöistä johtuen on mukavaa, että edes pelattavuus on saatu hiottua hack 'n slash -tuotoksia muistuttavan kokonaisuuden tasolle. Olkapäänappuloilla hoidettava aseiden valinta on luontevaa ja oikean tappovälineen voi helposti napata käteensä samalla hyökkäysnappulaa hakatessa. Lisäksi kolme esinettä ja asetta voi laittaa eräänlaisena oikotienä toimivaan pikavalikkoon. Tämä helpottaa jossain määrin omien joukkojen organisointia tiiviin taistelurytmin keskellä.

Maita ja mantuja seilatessaan pelaaja löytää tapetuilta hirviöiltä varusteita sekä käteistä. Vaivalla kerättyjä säästöjään voi tuhlata kyläkaupoissa uudenkarheiden panssareiden tai muiden turhien kapistusten hankkimiseen. Myöhemmässä vaiheessa kerätään myös talteen jokunen sielu, joiden avulla voi aktivoida kiivaissa taisteluissa tarpeeseen tulevia voimahyökkäyksiä. Alakynteen joutuessaan pahaa jälkeä aiheuttavien erikoisiskujen ja -taikojen käyttö sekä optimointi ovatkin tärkeä osa peliä.

Teknisyyden sietämätön keveys

Ulkoasultaan Shining Soul ei missään vaiheessa pysty haastamaan Golden Sunin kaltaisia visuaalisia mestariteoksia. Tästä huolimatta pelin graafinen ulosanti on siedettävää jälkeä. Värien käyttö on runsasta ja vibrantti paletti muuntautuu oivasti vehreisiin metsiin, synkkiin luolastoihin, avoimiin ruohokenttiin ja elämää sykkiviin kyläpahasiin. Maailmaa kansoittavat hahmot eivät kuitenkaan liiku kovinkaan luontevasti. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön, sillä myöhemmässä vaiheessa eteen tallustelevat isommat vihollismonsterit ovat kyllä varsin vaikuttavaa jälkeä. Lukuisat pienet yksityiskohdat, kuten lepattavat liekit, piristävät visuaalista kokonaisuutta melkoisesti.

Piskuisista kaiuttimista raikuva mahtipontinen taustamusiikki jaksaa innostaa aikansa, mutta pidemmän päälle pelin monotoninen renkutus alkaa aiheuttaa ikäviä harmaita hiuksia. Muutama hyvin miksattu kappale mukaan on kuitenkin mahtunut. Efektiosasto on tuttua perustavaraa, joka ajaa asiansa paremman puutteessa.

Pisteet kotiin hyvästä yrityksestä

Juonikaan ei kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistu säväyttämään edellisten Shining-pelien ystäviä. Osa aiempien julkaisujen hahmoista näyttäytyy silloin tällöin ruudulla, mutta edes sankarinelikkoa ei ole pystytty käyttämään sarjan vaatimalla tasolla. Muutaman kevyen sivujuonteenkin omaava tarina lässähtää kuitenkin lopullisesti yhä uusien hirviöiden häiritessä maailmankaikkeuden rauhaista harmoniaa. Muutaman sadan pahan kätyrin kanssa tapeltuaan pelaaja pääsee palkinnoksi heittämään merkityksetöntä läppää kyliä asuttavien paikallisten kanssa.

Lyhyehköä yksinpelikampanjaa ei ole siunattu syvällisyydellä, mutta antaapahan se edes jonkinlaisen tekosyyn muistella vanhoja hyviä aikoja, jolloin Shining-tuotokset ja miehet olivat silkkaa rautaa. Parhaimmillaan tämä Segan nyrkkipajan tuore kyhäelmä on kuitenkin kavereiden kesken koettuna. Jokaiselta pelaajalta vaaditaan jälleen se oma kirottu pelikasetti, mutta mukana oleva yhteistyömoodi tuo sieluttomaan tarinaan kokonaan uutta puhtia. Pimeän voimia vastaan voi yhdistää voimansa yhteensä neljä pelaajaa. Mukavana bonuksena hahmot voivat liikuskella pelimaailmassa toisistaan riippumatta.

Kovan ennakkokohun jälkeen Shining Soul on joka tapauksessa melkoinen pettymys. Lattea yksinpelikampanja, mielenkiinnottomat hahmot ja ideaköyhä kokonaisote laskevat tunnelmaa jopa pelisarjan vannoutuneimmilla ystävillä. Klassikkopelien jatko-osat joutuvat aina silloin tällöin esikuviensa varjoon. Näin on valitettavasti tapahtunut myös tämä Segan työstämän toiminnallisen roolipelin kohdalla. Ei Kiiltelevä Sielu missään nimessä huono yritys ole ja etenkin sen kattavat moninpelimahdollisuudet kielivät kovasta yrityksestä. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti riitä, sillä Shining Soulin eväät eivät riitä klassikkostatuksen lunastamiseksi. Tälläisenään kyseessä on vain hyvän ja keskinkertaisuuden välimaastossa painiskeleva yritelmä. Sääli sinänsä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi