N-Gagen hieman suppeaan pelivalikoimaan on kaivattu laajennusta jo pidemmän aikaa. Laadukkaista peleistään tuttu Electronic Arts on onneksi huomannut markkinaraon ja tuonut muutaman tuotoksen pelipuhelimelle, joista ainakin Tiger Woods PGA Tour 2004
on saanut kehuja osakseen. Hyviä pelejä ei kuitenkaan ole koskaan
liikaa, ja omalta osaltaan N-Gagen lajivalikoimaa laajentaa jo Game Boy
Advancelta tuttu The Sims Bustin’ Out. Alkuperäisestä pelistä vastannut Griptonite Games ei ole ryhtynyt pelin käännöspuuhiin, vaan hommaan on palkattu Tomb Raiderin ja Tony Hawk’s Pro Skaterin N-Gage-versioista tunnettu Ideaworks3d.
Kyseisen pelitalon muiden pelien tapaan työ on jätetty hieman kesken,
mutta Game Boy Advance –versioon nähden myös uutta materiaalia on
lisätty.
Elämää etsimässä
The Sims Bustin’ Out alkaa Sim-peleille tutusta hahmon luonnista.
Erilaiset luonteenpiirteet eivät vaikuta kovinkaan paljon
pelikokemukseen, vaan tärkeämpään osaan nousee hahmon ulkonäkö.
Luonnollisesti sukupuolen voi valita vapaasti, ja erinäköisiä simejä on
tarjolla muutamia. Hahmon luonnin jälkeen päästään itse pelin pariin,
jossa pelaaja ohjastaa juuri SimValleyn kaupunkiin tullutta
nuorukaista.
Melko nopeasti tuotos paljastaa kaikki korttinsa tarjoten muistakin The
Sims –sarjan peleistä tuttua toimintaa, joskin hyvin erilaisella
tavalla. N-Gage-version keskittyessä vain yhden hahmon keskelle on
pelikokemus poikkeuksellinen: kun pelaajan ei täydy kuluttaa päiväänsä
jokaisen hahmon tarpeiden tyydyttämiseen jää aikaa muunlaiseen touhuun.
Pelin etenemisen kannalta onkin pakollista käydä tutustumassa kylän
asukkaisiin ja hieroa heidän kanssaan ystävyyttä. Muista Sim-peleistä
poiketen Bustin’ Outissa on lineaarisesti etenevä tarina sekä tehtäviä,
joissa täytyy täyttää erilaisia tavoitteita. Toimeksiantojen jaosta
vastaavat kaupunkilaiset, jotka kohtaavat elämässään ongelmia, ja
pelaajan osaksi usein jääkin niiden ratkaiseminen. Esimerkiksi
SimValleyn yöklubi avataan uuden asukin toimien myötä, ja vaaralliseksi
tituleerattu uimahyppykallio saadaan käyttöön muutamalla pikkutoimella.
Kaupungin monet kasvot
Pienen tutkiskelun jälkeen SimValley paljastuu melko pieneksi
kaupungiksi, jossa elämää kuitenkin riittää. Yhteensä kaupungissa on
yli 25 asukasta, jotka kaikki ovat persoonallisia omalla tavallaan.
Heidän joukostaan löytyy luonnonsuojelijoita, taidemaalareita,
poliitikkoja, merimiehiä, lääkäreitä ja muita omituisia
persoonallisuuksia. Simien välinen keskustelu käydään valitsemalla
valikosta aina kuhunkin tilanteeseen sopiva lausahdus. Kumma kyllä,
listalla suurin osa sutkautuksista on pelkkiä loukkauksia ja
positiivista sanottavaa löytyy vain harvakseltaan. Systeemin takia
ystävyyden hierominen muodostuu suhteellisen hidastempoiseksi puuhaksi,
mutta vihamiesten hankkiminen on sitäkin helpompaa. Lähinnä
keskusteluissa häiritsee erilaisten lausahdusten vähäinen määrä, sillä
puheenaiheet alkavat toistaa itseään nopeasti. Kaikesta huolimatta
keskustelusysteemi toimii suhteellisen hyvin, mutta paremminkin sen
olisi voinut toteuttaa.
Keskustelemisen lisäksi pelaaja voi kuluttaa aikaansa kaupungissa
esimerkiksi shoppailun parissa. SimValleyn kaduilla on pari kauppaa,
jotka myyvät aina muutamaa tuotetta kerrallaan. Valuuttaa vastaan
pelaaja saa tavaraa itselleen, ja sillä voi sisustaa oman kotinsa.
Vielä pelin alkuvaiheessa hahmo asuu vain enonsa ladossa, mutta pelin
edetessä pääsee muuttamaan aina vain isompiin asuntoihin. Toki
hienommissa taloissa on aina omat riskinsä, sillä rosvoilla on tapana
käydä usein varkaissa pelaajan luona. Onneksi kaupassa on välillä
tarjolla murtohälyttimiä, jotka pitävät varkaat hyvin loitolla.
Vaikka Bustin’ Out perustuu The Sims –sarjan ideaan oman simin
hoitamisesta ja tarpeiden tyydyttämisestä, on pelin suola kuitenkin
melko poikkeuksellinen. Pääosaan tuotoksessa nousevat nimittäin
minipelit, joita suorittamalla pelaaja tienaa rahaa, kuten työstä
oikeassa elämässä. Alipelejä pakettiin on laitettu yhteensä 9, joista
tikanheitto on lisätty ainoastaan pelin N-Gage-versioon. Vaikka
minipelit ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisia, onnistuvat ne silti
viihdyttämään. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että alipelit kattavat
pelimaailman genrejä laidasta laitaan. Esimerkiksi painonnostossa
pelaaja joutuu takomaan nappuloita kuin Track & Fieldissä
konsanaan. Vastaavasti erikoisessa puzzle-pelissä on tehtävänä
tyhjentää pelilauta samanvärisistä ötököistä. Erilaisia
minipelivaihtoehtoja on siis runsaasti. Omalta osaltaan kiinnostavuutta
nostaa myös se, että minipeleissä voi kehittyä aina vain paremmaksi.
Tietyt ehdot täyttämällä pelaaja nousee arvoasteikolla työssään ja saa
sitä kautta enemmän rahaa samasta hommasta. Toki vaikeustaso nousee
minipeleissä ajan myötä ylöspäin, mutta vain sopivasti.
Keskinkertaista käännöstyötä
N-Gagella varsinaiset muutokset Game Boy Advancen The Sims Bustin’
Outiin nähden ovat vähissä. Ne eivät riko hyvin kasassa pysyvää
pelikokemusta, mutta toisaalta ne eivät anna kovin hyvää syytä ostaa
pelipuhelimen The Simsiä taskukonsoliversion sijaan. Suurin muutos
virkaveljeen nähden lienee se, että pelaaja kantaa mukanaan koko ajan
matkapuhelinta, jolla voi soitella muille kaupunkilaisille.
Puhelinmallin ollessa nokialainen löytää kaupungista siihen kolme
vanhaa Nokian puhelimista tuttua peliä Snaken, Bricksin ja Tenniksen.
Kahta ensin mainittua voi pelata jopa GPRS-yhteyden avulla N-Gage
Arenalla muita pelaajia vastaan. Tosin mistään mullistavasta
ominaisuudesta ei ole kyse, sillä vuosikymmenen takaiset pelit eivät
ole nykyään edes verkossa mullistava kokemus. Kun pelit eivät lisäksi
yllä alkuperäisversioiden tasolle lähinnä hidastempoisuutensa takia,
voidaan hyvällä syyllä sanoa N-Gage Arenan olevan peliin hieman turha
lisä. Pienellä suunnittelulla verkkopelaaminen olisi ollut
houkuttelevampaa, esimerkiksi muiden pelaajien kaupungeissa vierailu
olisi varmasti nostanut kiinnostavuutta. Samaten varsinaisten
minipelien pelaaminen moninpelinä olisi voinut olla toinen
mielenkiintoinen mahdollisuus.
Onneksi bluetooth-yhteyden suoma langaton lähiverkkopelaaminen on
toteutettu hieman kelvollisemmin. Nokian vanhojen pelien pelaaminen ei
onnistu kaverin kanssa, mutta tavaroita voi sentään vaihdella. Mukana
on myös huutokauppa, jonka avulla pelaajat voivat panna tuotteita
myyntiin muiden kilpaillessa korkeimmasta tarjouksesta.
Lähiverkkopelaaminen on omalla tavallaan hyödyllinen lisä, mutta sekään
ei tarjoa täydellistä tyydytystä moninpelihaluille.
Jos Ideaworks3D on epäonnistunut verkkopelissä sekä uudistuksien
luonnissa, niin samaa voisi sanoa teknisestä toteutuksesta. Game Boy
Advance -käännös on jätetty ikään kuin puolinaiseksi, eikä ilmiselviin
ongelmiin ole tartuttu. Suurin ongelmista on ehdottomasti se, että peli
pystyy tuottamaan vain yhden ääniefektin kerrallaan. Tämä näkyy
pahimmin silloin, kun kaksi hahmoa tekee eri asioita, jolloin vain
puolet asiaan kuuluvista ääniefekteistä kuuluu kaiuttimesta. Lisäksi
musiikki pätkii tietyissä, joskin harvoissa paikoissa. Välillä taasen
hahmoanimaatiot eivät toimi kunnolla, ja pelaaja voi jäädä objektien
taakse jumiin. Vaikka vikoja onkin paljon, eivät ne onneksi onnistu
tuhoamaan pelikokemusta. Kuitenkin bugit ovat selkeä osoitus
piittaamattomuudesta ja häiritsevät osittain pelaamista.
Huono käännös mainiosta pelistä
Graafisen toteutuksen osalta peli on toimiva. Kuva on terävämpi kuin
Game Boy Advancella, eikä N-Gagen pystysuuntainen näyttö häiritse The
Sims Bustin’ Outin kaltaisessa hidastempoisessa pelissä. Tuotoksen
kirkassävyinen ulkoasu sopii aihealueeseen ja tuo mieleen muut The Sims
–perheen jäsenet. Hahmoanimaatio on pääasiassa toimivaa, joskin
pelaajan ohjastamat ajoneuvot kääntyvät hieman kulmikkaasti.
Pelin äänimaailma taasen kärsii N-Gagen suomista huonoista
mahdollisuuksista. Taustalla kuuluu turhan paljon kohinaa, eivätkä
äänet tule sellaisena kuin niiden kuuluisi. Valitettavasti ääniefektien
joukossa on myös huonosti toteutettuja sekä ärsyttäviä efektejä.
Kaikesta huolimatta suurin osa äänistä on hyvää tavaraa ja musiikkikin
mukavaa kuultavaa. Muutamat ääniraidan kappaleet herättänevät joissakin
pelaajissa lämpimiä tunteita, sillä osa musiikista on uudelleenmiksattu
The Simsin PC-version pohjalta.
Kaiken kaikkiaan The Sims Bustin’ Out jättää ristiriitaisen maun.
Toisaalta N-Gagella peli kärsii tietyistä teknisistä ongelmista, mutta
muuten kyseessä on sama mainio kokemus kuin Game Boy Advancella.
Minipeleillä varustettua The Simsiä voikin hyvällä syyllä pitää
mainiona ideana, ja tuotos toimii muiden sarjan pelien lomassa
erinomaisena poikkeavana vaihtoehtona. Bugeista huolimatta Bustin’
Outia pelaa mielellään, ja onhan vähäisetkin uutuudet virkaveljeen
verrattuna nähtävä edes pienenä plussana. N-Gagen niukassa
pelivalikoimassa The Sims Bustin’ Out onnistuu loistamaan pelinä siitä
parhaimmasta päästä tarjoten pelattavaa noin 15 tunniksi.
