Nyt julkaistu Sonic Origins Plus on päivitetty versio viime vuonna ilmestyneestä Sonic Origins -kokoelmasta. Teos sisältää peruspelin ja aiemmin julkaistujen lisäsisältöpakettien, eli Premium Fun Packin ja Classic Music Packin ohella 12 Game Gear -nimikettä sekä pieniä lisäherkkuja. Alkuperäisen Originsin ostajat voivat lunastaa plussasisällön noin kympin hintalapulla.
Sega tuntee yleisönsä, sillä tämä deluxetettu plussaversio julkaistaan digin ohella fyysisenä julkaisuna, jossa on mukana vaihdettavat retrokannet ja 20-sivuinen taidekirja. Hintalappukin on maltillinen 40 euroa, ja mielestäni se on mainitsemisen arvoinen asia. Alunperin pelkästään diginä julkaistu Origins kustansi saman verran, mikä oli auttamatta aika suolainen hinta bugiselle ja sisällöltään laihalle kokoelmalle.
Nyt katsotaan, mitä plussapaketti on syönyt. Sonic Origins on arvosteltu saitilla viime vuoden puolella, ja suosittelenkin ensin lukaisemaan kyseisen arvion. Tämä teksti keskittyy käytännössä pelkästään julkaisujen eroihin sekä uuteen tavaraan.
Muutoksen tuulet puhaltavat vienosti
Mennään ensiksi Mega Drive- ja Mega CD -teosten muutoksiin. Ensinnäkin yksi Plus-sisällön myyntivalteista on Amy Rose, jolla voi nyt ensi kertaa pelata jokaisessa Sonic-trilogian osassa sekä Sonic CD:ssä. Amy liikkuu aika lailla yhtä rivakasti kuin Sonic, mutta hänellä on käytössään vasara, jolla huitoa vihollisia. Lisäksi pinkki siili on pienempi maali vihollisille, joten aloittelijoille tai harvemmin Sonicia pelaaville suosittelisin joko Amya tai Knucklesia, jonka liitokyky sekä seiniin tarttuminen helpottavat pelejä merkittävästi. Knucklesilla pelailu on myös virkistävän erilaista ja pirun mukavaa.
Toinen muutos on Knucklesin läsnäolo Sonic CD:ssä. On kieltämättä outoa, mutta nautinnollista liideskellä pitkin ja poikin uusvanhoja mantuja, ja tästä voikin puhua jonkinlaisena modaajien toiveiden täyttymyksenä.
Kolmanneksi pieni bugikatsaus: Sonic Originsin julkaisussa riivanneet ötökät tuntuisivat olevan vihdoin tiessään, joten tämä kokoelma on viimeinkin aidosti paras tapa kokea vanhemmat Sonic-klassikot.
Matka Game Gear -muistoihin ei ole kivuton
Plus-sisällön toinen myyntivaltti on kasa Game Gear -teoksia, kaikkiaan 12 kappaletta. Siinä missä Mega Drivelta ja Mega CD:ltä tutut “emopelit” ovat nyt moitteettomassa kunnossa, vaivaa Game Gear -tekeleitä ihmeellinen kaiku, joka liittyy todennäköisesti pelien kääntämiseen monosta stereoksi. Positiivisena tai ”positiivisena” puolena emulointi on ainakin autenttista, sillä teokset pyörivät sataprosenttisella tarkkuudella alkuperäisiin nähden aina pätkimistä, välkkymistä ja kapeaa näkökenttää myöten, eikä laajakuvaa ole. Äänenlaatukin on mallia ”rouskis”.
GG-listoilta löytyy Sonic The Hedgehog 1 ja 2, Sonic Chaos, Sonic the Hedgehog Triple Trouble, Sonic Blast, Sonic Spinball, Sonic Labyrinth, Sonic Drift 1 ja 2, Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine, Tails Adventure ja Tails’ Skypatrol. Yksi kunnianhimoisimmista tuotoksista lienee vuonna 1996 julkaistu Sonic Blast, jossa on käytetty esirenderöityjä hahmoja. Vaikka peli onkin odotetusti hitaampi kuin Mega Drive -serkkunsa, on sen musiikki sangen menevää kasibittistä menoa. Kontrolleiltaankin Blast on varsin mainio.
Kokoelman isoin yllätys oli Sonic Labyrinth, joka on hitaudestaan, erilaisuudestaan ja isometrisestä kuvakulmastaan huolimatta pätevä pulmailu. Pidän myös kovasti Sonic 1:n ja 2:n kasibittikäännöksistä, mutta niistäkin ottaisin mieluummin Master System -versiot. Sen sijaan Sonic Spinballin jokaisen version voisi edelleen taikoa vaikka alimpaan helvettiin.
Mitäs vielä puuttuu?
Master Systemistä puheen ollen, kokoelmasta jää edelleen puuttumaan asioita. Kahden ensimmäisen Sonicin kasibittiversioita olisi kivempi pelata MS-käännöksinä laajemman näkyvyyden takia, minkä lisäksi Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine on paljon parempi 16-bittisenä. Kun mukaan saataisiin vielä mainettaan parempi Sonic 3D vaikkapa Saturn-versiona ja 32X:n Knuckles’ Chaotix, oltaisiin silloin erittäin lähellä definitiivistä siilikokoelmaa.
Puutteistaan huolimatta Sonic Origins Plus on kuitenkin huomattavasti eheämpi ja sisältörikkaampi kokonaisuus kuin alkuperäinen tapaus, minkä ansiosta arvosana nousee yhdellä tähdellä. Jos taas omistat jo Originsin, riippuu pitkälti henkilöstä, ovatko Amylla pelailu, vaikeammat yksittäistehtävät ja Game Gear -pelit kympin arvoisia. Itse sanoisin, että kyllä.
Kunpa tämä olisi ollut näin hyvässä hapessa jo alunperinkin.
Kommentit
Sikäli jos peli kelpaa
Sikäli jos peli kelpaa samanlaisena kun sonic 1, sonic 2 ja sonic 3 megadrivella aikoinaan näiden alkuperäisine kenttineen ja musiikkikeen niin kannattaako ostaa?
Noi kaikki muur pelit on kivoja plussia sitten
Omasta mielestäni tämä
Omasta mielestäni tämä kokoelma on nyt viimein siinä mallissa, että niin Sonicit 1-3 kuin Sonic CD:kin kannattaa kokea Originsin kautta, koska pieni graafinen remasterointi, pelimekaaniset extrat ja laajakuvaominaisuus tekevät niistä huomattavasti mukavamman kokemuksen pelillisesti. Tietysti iso (tai pieni, riippuen henkilöstä) miinus on Sonic 3:n puuttuvat "Michael Jackson" -biisit, jotka on korvattu alkuperäissäveltäjä Jun Senouen uusilla biiseillä, joiden taso hieman vaihtelee. Osa ääniraidasta on kuitenkin ennallaan, ja tästä videosta selviää, mitkä biisit on vaihdettu: https://www.youtube.com/watch?v=_yAWQdhbLiI
Toivottavasti tämä selvensi asiaa. =) Itse olen sitä mieltä, että Sonic Origins Plus on hankkimisen arvoinen vanhoja pelejä pelanneille, olen ainakin kovasti nauttinut. =)
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi