Star Wars Episode III: Revenge of the Sith

Sapeloiden pimeälle puolelle

Kun valkokankaan yksi tunnetuimmista saagoista saavuttaa kauan odotetun finaalinsa, ei lisenssillä rahastaminen liene ihme eikä mikään. Star Wars Episode III: Revenge of the Sith, suomalaisittain Sithin kosto, kapuaa tätä kirjoittaessa yhä korkeammalle ja korkeammalle eniten tuottaneiden elokuvien tuloslistassa, joten onhan pelimaailmankin yritettävä saada oma osuutensa humusta irtoaviin irtopennosiin. Galaktisen imperiumin nousu sekä Darth Vaderin lankeaminen eivät kuitenkaan saa Nintendo DS -seikkailussa pelaajien valosapeleita heilumaan aivan täydellä teholla.

Sivuttain skrollaava mätkintäseikkailu seuraa pääpiirteittäin mielipiteet jakavan elokuvan tapahtumakaavaa muutamia pelillisiä vapauksia lukuun ottamatta. Yhteisen pelastusoperaation jälkeen Anakin Skywalker ja Obi-Wan Kenobi lähtevät omille teilleen, jotka johdattavat jedikaksikon lopulta sähäkkään vastakkainasetteluun helvetillisellä Mustafar-tuliplaneetalla. Hahmokohtaisten kenttien maisemat poikkeavatkin toisistaan, mutta paikoitellen on harmillista huomata varsinaisten kenttärakenteiden olevan yllättävänkin samankaltaisia. Joka tapauksessa seikkailun kokonaiskuvan kasaamiseen vaaditaan siis vähintään kaksi läpipeluukertaa, jotka kestävät yhdessäkin vaivaiset pari kolme tuntia.

Jedit lento- ja miekkahippasilla
Tarinassa jylläävien kloonisotien viimeiset taistelut ovat toiminnantäyteisiä, olipa hahmona sitten partaansa myhäilevä Obi-Wan tai tummanpuhuva Anakin. Taistelut ovat melko toimivia ja jopa hauskojakin, kunhan hahmojen liikuttamiseen ja alati kasvaviin liikevalikoimiin tulee tutustuttua pintaa syvemmälle. Uutta sapelinruokaa pukkaa ruutuun jatkuvasti, eikä eteneminen onnistu ennen kuin viimeinenkin on pilkottu vähintään kahteen yhtä suureen osaan. Itse miekkailukuviot ovat kuitenkin yksinkertaisia ja itseään toistavia, sillä valomiekan heilutteluun on uhrattu ruhtinaallisesti yksi näppäin vaikka konsolissa on kaksi muuta näppäintä täysin toimettomana. Ratkaisu on peruja pelin Game Boy Advance -versiosta, josta DS:n Revenge of the Sith on hieman paranneltu käännös.

Hahmokehitys kuitenkin pelastaa jonkin verran yksinkertaistettua miekkailua, sillä kokemuspisteillä voidaan aika ajoin parantaa molempien sapelinkalistelijoiden jeditaitoja, kuten vaikkapa Anakinin näppärää kuristusotetta tai Obi-Wanin nerokkaasti nimettyä Voima-kenttää. Tosin taitoihin mahtuu mukaan muutamia melko hyödyttömiäkin koristeliikkeitä, joiden hyödyntämiseen ei saada sopivaa tilaisuutta kovinkaan usein - jos ollenkaan. Voimaliikkeiden lisäksi mukana on näppäriä erikoisliikkeitä, joita voi ladella yläruudussa olevan erikoismittarin täytyttyä. Nämä osoittautuvat erityisen hyödyllisiksi tilanteissa, joissa kuolemanpartaalla olevan hahmo-paran on jotenkin selviydyttävä suuren vihollisylivoiman kynsistä.

Koska peli on lähes identtinen GBA-version kanssa, ei kosketusnäyttötukea varsinaisesti ole. Sen sijaan ruutu näyttää tilastoja ja hahmon käytettävissä olevat erikoisliikkeet. Nintendo DS -versio sisältää kuitenkin yhden oman erityispiirteensä, jota yksinäyttöisessä Nintendo-taskukonsoliversiossa ei ole: lentelytehtävät sankarikaksikon jedihävittäjillä. Täysin kolmiulotteiset avaruus- sekä ilmataistelut ovat melko vaatimattomia verrattaessa muihin Star Wars -lentelyrymistelyihin, mutta ne osoittavat lupaavanoloisia mahdollisuuksia tulevien seikkailuiden suhteen.

Alusten kontrollit ovat simppelit, eivätkä viholliset tarjoa juurikaan vastusta, mutta yksinlentelyn lisäksi mukaan onkin ympätty multiplayer-otteluita, joissa alus- ja kenttävalikoima ulottuu koko kuusi-episodisen saagan. Ikävä kyllä Revenge of the Sith hyödyntää Nintendo DS:n langattoman moninpelin juuri sitä kalliimpaa vaihtoehtoa, eli jokainen pelaaja tarvitsee oman taskukokoisen Episode III:n liittyäkseen mukaan avaruustaistelun lyhytkestoiseen huumaan.


Tähdet sotivat kunnolla tykittäen

Varsinaiset mätkintäkentät ovat 2D-grafiikaksi melko kohtuullista jälkeä, ja maisemista tunnistaa helposti elokuvasta bongattavat alueet. Yleisilme on kuitenkin sarjakuvamainen, eivätkä hahmot erityisemmin muistuta heitä esittäneitä näyttelijöitä. Liikkeet ovat sujuvia, mutta elokuvien vauhdikkaat valomiekkataistelut eivät ole erityisen henkeä salpaavia taskukoossa. Äänipuolella Williamsin Johnin uusia ja klassisia Star Wars -teemoja kierrätetään mukavasti aitoina versioinaan yksinkertaistettujen piipitysrenkutusten sijaan, mikä tuo leveän hymyn vähänkään fanaattisemmalle pelaajalle. Myös muut ääniefektit lasereista valomiekkojen huminaan ovat aitoja asioita, eli varsin mukiinmeneviä kaiken kaikkiaan. Vain ääninäyttely ja lähes klassinen "Nooooo!!" -huuto puuttuvat.

Star Wars Episode III: Revenge of the Sith on vioistaan huolimatta melko hauska taskukokoinen jedi-peli, jonka parissa Tähtien sodan ystävät viihtynevät niin kauan kun tekemistä riittää. Vaikka sen läpäisee mielellään ne juonikuvioiden kannalta pakolliset kaksi kertaa, ei uudelleenpeluuarvoa juuri ole vaikka lisäkenttiä jäisikin lopputekstien jälkeen kaipailemaan. Muiden pelaajien ei sen sijaan kannata suin päin rynnätä ostosreissulle, sillä Voiman tasapaino on vain rahtusen verran kallellaan valoisalle puolelle.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi