Luota japanilaisiin, kun haluat peleiltäsi jotain valtavirrasta poikkeavampaa. Sonyn japanilaisen osaston kehittämä Tokyo Jungle vie pelaajat lemmikki- ja villieläinten nahkoihin näiden selviytyessä maailmanlopun Tokiossa. Mysteerisesti maan päältä kadonneet ihmiset ovat jättäneet ravintoketjun huipulle tilaa, jota täyttämään astuvat koko eläinkirjo piskuisesta pomeranianista varhaisjurakauden Dilophosaurukseen.

Selviydy tai kuole

Tokyo Jungle on eriskummallinen genresekoitus, jonka päätarkoituksena on selvitä Tokion vihamielisillä kaduilla mahdollisimman pitkään. Valittavissa olevat eläimet on rajattu kahteen kuppikuntaan: lihan- ja kasvissyöjiin. Tämä määrää pitkälti pelityylin. Karnivorit metsästävät muita (pienempiä) eläimiä tyydyttääkseen ravinnontarpeensa, kun taas viherpiipertäjät lymyilevät piilossa puskissa ja popsivat sieniä.

Ruokavaliosta huolimatta varsinainen peli pyörii samoin säännöksin. Uusi uljas ura aloitetaan Shibyan keskustasta pienenä pentuna. Tavoite on pysyä elossa, mikä tapahtuu ylläpitämällä ravintoarvot kohdallaan sekä iän kartuttua välittämällä geenit eteenpäin jälkeläisille. Jokaisen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vanhemmilta periytyy ominaisuuksia, kuten hyökkäys- tai puolustusarvoja, jälkipolvelle, mutta muutoin homma säilyy samana – vain astetta vaikeampana. Moninpelin ystäville Tokyo Jungle sisältää kahden pelaajan paikallisyhteistyötilan.

Ravinnontarve tyydytetään yksinkertaisesti syömällä. Sopivan soidinkumppanin edellytyksenä on puolestaan oman reviirin merkkaaminen, mikä luonnistuu pissimällä ennalta määrättyihin pisteisiin kartalla. Tämän jälkeen alueelle ilmaantuvat kiimaiset naaraat, jotka vaihtelevat kirppuja täynnä olevasta epätoivoisesta rodun valioyksilöön. Jälkimmäinen synnyttää isomman ja geneettisesti paremman pesueen. Useamman kissanpennun avulla on taas helpompi kaataa isommatkin torahampaiset kollit tantereeseen. Vegemussut pystyvät sen sijaan hylkäämään yhden possestaan syötäväksi pitääkseen muut elossa.

Älytön kerrontaratkaisu

Peli jakautuu pelkkään selviytymiseen keskittyvään Survival- ja tarinaa edistävään Story-tilaan. Varsin typerästi kampanjaa pelatakseen täytyy pelata myös Survivalia, sillä sieltä saadut taustoittavat tekstinpätkät ovat ainoa keino aukaista uusia kappaleita. Näitä ei kuitenkaan voi kerätä etukäteen, vaan jokaisen kolmen kerätyn esineen jälkeen on pelattava aina vain muutamia minuutteja kestävä juoniosuus lävitse ennen kuin uudet tiedotteet saapuvat kaupunkiin. Tarinatilojen koostuessa yksinkertaisista reviirinmerkkauksista tai kahden minuutin peritavallisista taisteluista käy jatkuva sahaaminen hyvin nopeasti hermoille.

Touhua lieventää edes hivenen se, että kaikesta saa pisteitä, joilla puolestaan avataan ennen pitkään uusia eläimiä käytettäväksi. Useimmilla eläinroduilla on aina yksilöllinen haaste, jonka suorittamalla avautuu ostomahdollisuus tiettyyn eläimeen. Survival-tila luo lisäksi noin sukupolven välein vaihtuvia satunnaistavoitteita, kuten tietyn kalorimäärän syöminen tai reviiripaikkojen merkkaaminen, joiden läpäisy parantaa hahmon ominaisuuksia ja lisää pisteitä käytettäväksi. Ravintoketjun huipulle pääsy vaatii melkoista puurtamista.

Pelimekaniikka säilyy sen sijaan identtisenä, pelasi Tokyo Junglea sitten kananpoikasena tai dinosauruksena. Toki ravintoketjun ylempää tahoa edustavat elikot pääsevät nauttimaan muita suppeammasta uhasta, mutta muutoin taistelut ja piiloutuminen eivät poikkea lajikohtaisesti mitenkään. Yksinkertaista yhden napin taistelua siivittää ainoastaan reaktiomainen kerrasta tappava syöksy, ja taistelut voitetaan ja hävitään useimmiten fyysistä kokoa vertailemalla. Porkkananpopsijat sen sijaan juoksevat joko vikkelämpinä karkuun, hyppivät katoille tai piiloutuvat ruohikkoon, kunnes karvaiset saalistajat menettävät vainun. Mekaniikka on todellisuudessa paljon alkeellisempi kuin miltä se kuulostaa.

Köykäinen toteutus

Tokyo Jungle näyttää aiemman sukupolven peliltä. Sivustapäin kuvatun laajahkon kaupungin yleisilme on aneeminen, tosin muuhun puolivillaisuuteen nähden karkeat tekstuurit, tönköt animaatiot ja vaisu äänimaailma ajavat kyllä asiansa. Toisaalta tuotetta myös myydään länsimaissa normaalia huokeampaan hintaan. Kamera on lisäksi kohdistettu aivan liian lähelle, minkä vuoksi vaarat tuppaavat ilmestymään ruudulle vasta kun oman lemmikin kuono on syvällä krokotiilin persuksissa.

Tokyo Junglea ei voi moittia ainakaan erikoisesta ideasta. Eläinkunnan selviytymis- ja hiiviskelypeli ansaitsee kaiken kunnian valtavirrasta poikkeavasta lähestymistavasta, mutta toteutus jää kauaksi taakse. Lähes olematon vaihtelevuus eläinten välillä ja ääriyksinkertaistettu pelimekaniikka eivät jaksa innostaa pitkään kuin korkeintaan kaikkein paatuneimpia vaihtoehtohörhöjä.

Tokyo Jungle on ladattavissa Playstation Store -latauspalvelusta hintaan 9,90€