Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Tony Hawk’s Pro Skater

Game Boy Advancen julkaisun ammoisista ajoista lähtien pelimaailman
trendi on ollut vanhojen pelien kääntäminen kannettavaan muotoon.
Nintendon taskukonsolilla olemme tottuneet näkemään lähinnä vanhoja
Super Nintendolta tuttuja 2D-pelejä, mutta N-Gagen ilmestymisen myötä
PlayStation Onen 3D-tuotokset tuntuvat olevan seuraavaksi vuorossa.
Pelipuhelimen julkaisun yhteydessä käännöstöitä nähtiin kolme: Tomb Raider, Pandemonium ja Tony Hawk's Pro Skater.
Kolmikosta kaksi ensin mainittua ovat PlayStation-ajan vanhempaa
tuotantoa, mutta Tony Hawk teki ensiesiintymisensä vasta vuonna 1999.
Siitä lähtien kuuluisan rullalautailijan nimeä kantavia extreme-pelejä
on nähty pilvin pimein usealla eri alustalla. Nyt käsittelyssä oleva
Tony Hawk's Pro Skater on käännös pelisarjan aloittavasta osasta pienin
päivityksin varustettuna. N-Gage-versioon on lisätty neljä kakkososasta
tuttua kenttää, mutta pääpiirteissään kyseessä on vanha tuttu
pelikokemus.



Kadulta radoille


Pelipuhelimen Tony Hawkin ollessa sekä pelisarjan että uuden genren
aloittaja, paistaa tuotoksesta läpi tekijätiimin kokemattomuus
tyylisuunnan parissa. Tarjolla on uratilan lisäksi pari pelitilaa,
joissa riittää pelattavaa vain nimeksi. Suurin osa peliajasta kuluukin
pääpelitilana toimivan uramoodin parissa, joka viihdyttää, mutta
samalla paljastaa sarjan veteraaneille ykkösosan selkeitä
kompastuskiviä. Pahin niistä on pelattavan puute, sillä vaikka kenttiä
onkin yhdeksän kappaletta, ei haasteita löydy kylliksi. Useammastakin
Tony Hawkista tutut videonauhojen, pisteiden ja kirjainten jahtaus ovat
kyllä mukana, mutta niiden lisäksi tarjolla on vain yksi tasokohtainen
haaste.

Toinen paha ongelma pelissä on tasosuunnittelu, jossa
siinäkin näkyy pioneerityön tietyt hankaluudet. Osa kentistä on jopa
kekseliäitä, mutta suurimmaksi osaksi ne eivät täytä genren
nykystandardeja lähinnä pienuutensa takia. Kouruja kentät sisältävät
kyllä kiitettävästi, mutta hyviä grindauspaikkoja on harvakseltaan.
Toisaalta tavallisiin temppuihin verrattuna grindaamisella saa kerättyä
huomattavasti enemmän pisteitä, joten pistesaaliit eivät näin kasva
valtavan suuriksi.

Oman rajoitteensa kasvaviin potteihin
antaa myös itse N-Gage, sillä kuten arvata saattaa, muodostuu hahmon
ohjaaminen hankalammiksi kuin PlayStation Onen padilla. Yksinkertaisten
temppujen tekeminen on vaivatonta, mutta grindauksen liittyessä eri
temppuihin, tarvitaan sorminäppäryyttä jo aivan liikaa. N-Gagen
nappulat tuntuvat olevan turhan lähellä toisiaan, ja nopeutta
vaativissa kohdissa sormet eksyvät usein väärille nappuloille. Lisäksi
laitteen ristiohjain on hieman liian tunnoton, minkä takia
tasapainottelu on grindatessa lähes mahdotonta. Vielä kun käytössä ei
ole sarjassa myöhemmin debytoinutta tasapainon esittävää mittaria,
joutuu pelaaja arvioimaan skeittaajan asennon pelipuhelimen pieneltä
näytöltä.



Huumorin matkassa


Neversoft Entertainment on tunnettu
Tony Hawk's Pro Skater –sarjansa merkeissä omalaatuisesta huumoristaan,
eikä ykkösosankaan kohdalla sitä puutu. Hyvien pelisuoritusten kautta
pelaaja saa käyttöönsä hahmon nimeltä Officer Dick, joka on 47-vuotias
donitsisukupolven poliisi. Ominaisuuksien puolesta miehellä ei ikä
paina, sillä hänen kykynsä ovat täysin verrattavissa muihin
rullalautailijoihin. Vielä pelin alkupuolella hahmojen ominaisuuksilla,
kuten hypyllä, nopeudella ja tasapainolla, on vaikutusta, mutta loppua
kohden jokaisen rullalautailijan kyvyt tulevat suunnilleen yhtä
hyviksi. Hahmot eroavat myös hieman temppujen osalta, sillä
Special-mittarin täyttyessä pelaaja voi tehdä skeittaajalle ominaisen
erikoistempun. Omituista kyllä, näistä tempuista ei ole halaistua sanaa
ohjekirjassa. Erikoistemput ovat pelissä hyviä pisteautomaatteja, ja
niitä sopivasti liittämällä komboihin, ei piste-ennätysten rikkominen
ole ongelma.

Neversoftin humoristinen ote peliin näkyy paitsi
hahmokaarissa, niin osittain myös tasosuunnittelussa, sillä kenttiin on
piilotettu kaikenlaista. Esimerkiksi pelin päättävässä Roswellin
tasossa on ikkunalasin takana nähtävissä humanoideja, jotka yllättävät
ainakin ykkösosaan aiemmin tutustumattomat pelaajat. Roswell on
muutenkin piristävä poikkeus, sillä kaksi muuta tasoa, joissa
kilpaillaan muita kilpailijoita vastaan ovat kenttinä hieman tylsiä.
Tästä huolimatta kisat ovat viihdyttäviä lähinnä jännittävyytensä
takia. Kilpailut voivat nimittäin mennä hyvinkin tiukoiksi, varsinkin
kun tuomarit arvostelevat kisaajien suoritukset, eikä pelkillä
pisteillä ole merkitystä. Pistesaaliin lisäksi ratkaisee paitsi
suorituksen monipuolisuus, niin myös puhtaus. Tämä tarkoittaa sitä,
että esimerkiksi kaatumisesta rangaistaan armotta pistemenetyksillä.



Arenalla ja kaverin kanssa


Monen muun pelipuhelimen
julkaisun tavoin Tony Hawk's Pro Skater hyödyntää N-Gage Arena
–palvelua. GPRS-yhteyden välityksellä pelaaja voi esimerkiksi ladata
päivityksiä sekä pelivideoita, ja kilpailla muita tuotoksen omistajia
vastaan. Valitettavasti Arenalla pelimuotovalikoima on hyvin niukka, ja
ainoastaan aika-ajotyyppinen kisailu on mahdollista. Kilpailussa on
tarkoituksena selvittää ennalta määrätty rata mahdollisimman nopeassa
ajassa lävitse. N-Gage Arenan listoilta pelaaja poimii aina yhden
vastustajan, ja kymmenessä minuutissa on tarkoituksena saada parempi
aika kuin vastapelurilla. Toisen pelaajan hahmo näkyy itselleen aina
haamuna, jonka perusteella pelaaja saa vihiä omasta vauhdistaan. Koska
pelissä ladataan vastustajan hahmo ainoastaan kerran, pysyy myös
GPRS-liikenne vähäisenä. Näin pelaaja ei joudu maksamana tuhottomasti
edes pidemmistä pelisessioista. Periaatteessa Arena on hyvä lisä
peliin, mutta Tony Hawk's Pro Skater olisi ehdottomasti ansainnut myös
GPRS-yhteydellä toimivan temppukisamoodin. Näin ollen pelaajat olisivat
voineet mitellä Euroopan parhaan THPS-pelaajan tittelistä ainakin
piste-ennätysten saralla.

N-Gage Arena palvelun lisäksi
moninpeli onnistuu myös Bluetooth-yhteydellä. Temppukisailun ohella
kaverin kanssa voi pelata sellaisiakin pelimuotoja kuin Graffiti ja
Tag, jotka tarjoavat kohtuullisen mukavaa pelattavaa. Hyvänä lisänä
etenkin N-Gagella on Horse Play –moodi, jossa pelaajat yrittävät saada
mahdollisimman korkeita pistemääriä yhdellä kombolla. Pelaamiseen ei
tarvita edes kahta pelipuhelinta, sillä pelaajat vuorottelevat samalla
N-Gagella lyhyissä pätkissä.



Genre kehittynyt, ykkösosa ei


Pelipuhelimen Tony
Hawk's Pro Skater ei tarjoa periaatteessa paljoakaan enempää kuin pelin
PlayStationilla julkaistu alkuperäinen versio. Freeskate-moodissa voi
kylläkin pelata neljää kakkosesta tuttua kenttää, mutta vain riisutuin
ominaisuuksin. Esimerkiksi kakkososan tasoissa ei voi kuunnella
musiikkia, ja autojen kaltaiset liikkuvat elementit on karsittu pois.
Pelikokemus kärsii tästä pahemman kerran, eikä kakkosesta tuttuja
tasoja tule syystäkään tahkottua paljon. Valitettavaa on myös se, ettei
tuotoksessa nähdä sarjalle ominaisia skeittausvideoita, vaan pelaajan
on tyydyttävä muunlaiseen bonusmateriaaliin. Muuten tekninen toteutus
on onneksi toimivaa, ja alkuperäisversiosta tutut elementit ovat mukana
ääniraitaa myöten.

Graafisesti N-Gage-versio ei tuo muutosta
PlayStation Onen Pro Skateriin nähden. Ulkoasu ei ole kehittynyt
suuntaan, eikä toiseen, mutta näytön pienuuden ansiosta kuva näyttää
terävältä. Pääasiassa peli toimii graafisesti hyvin, vaikkei laitakaan
N-Gagea ominaisuuksiensa äärirajoille. Toki joiltain osin peliä olisi
voinut parantaa, sillä välillä lyhyehkö piirtoetäisyys häiritsee, ja
joskus kuvassa esiintyy muutamien kymmenyksien ajan valkoisten palkkien
kaltaisia virheitä.

Äänimaailman osalta peli pyrkii myös
noudattamaan alkuperäisen julkaisun linjaa. Ääniefektit ovat siirtyneet
sellaisenaan kannettavaan muotoon, kuten myös ääniraidan kappaleet.
N-Gagen rajallisen muistin takia, kutakin kappaletta kuullaan aina
kymmenen minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen pelipuhelin lataa
seuraavan kappaleen. Valitettavasti musiikin osalla ykkösosa ei ole
mikään paras mahdollinen, sillä myöhemmin sarjassa on esiintynyt
laadukkaampaakin materiaalia.

Tony Hawk's Pro Skater
pelipuhelimella on hieman vaikea pala purtavaksi. Peliä voidaan joko
ajatella hyvänä aloittajana kunnon extreme-pelien sarjassa
taskukonsoleilla, mutta asian voi nähdä toisinkin. Tony Hawk –pelit
ovat nimittäin kehittyneet vuosien varrella jo melkoisesti, ja
ykkösosassa näkyy selkeä kehittäjien kokemuksen puute. N-Gage-version
ilmestyttyä on kulunut jo yli neljä vuotta alkuperäisversion
julkaisusta, ja sarjan ystävät jäävät kaipaamaan manualin kaltaisia
myöhemmin Tony Hawk's Pro Skatereihin tulleita hienouksia. Onhan
ykkösosan parissakin omat hauskat hetkensä, mutta mikään ei olisi
estänyt esimerkiksi kakkos- tai kolmososan siirtämistä kannettavaan
muotoon. Näin ollen Tony Hawk's Pro Skater ei nouse N-Gage-pelien
terävimpään kärkeen, vaan jää harmaaseen keskikastiin.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi