Voihan porkkana!
Kaikkien rakastamat Wallace & Gromit
tekivät tässä kuussa ensiesiintymisensä kokopitkässä elokuvassa.
Aiemmin vekkulia parivaljakkoa on nähty lyhyemmissä animaatiopätkissä,
eivätkä he pelirintamallakaan täysin tuntemattomia kasvoja ole, sillä
viime vuonna julkaistiin Wallace & Gromit: Project Zoo
-niminen tekele. Ajankohtaisuus on nyt kuitenkin toista luokkaa, kun
leffaa varten tarvitaan tietysti lisenssipeli. Myös edellisen tuotoksen
väsännyt Frontier on vastuussa tästäkin, eikä kehittäjäväen ainakaan hävetä tarvitse. Curse of the Were-Rabbitin, suomeksi Kanin kirouksen mallikas ja autenttinen kokoperheen seikkailu seuraa sekä höystää samannimisen elokuvan tapahtumia hauskasti.
Höpsö keksijä Wallace ja hänen neuvokas piskinsä Gromit ovat tehneet
uuden aluevaltauksen: parivaljakko toimii nykyään tuhoeläintorjujina.
Torjuntahommia riittäisi enemmän kuin kaverukset ehtivät hoitaa, joten
Wallace päättää kokeilla uusinta keksintöään - kanien aivopesua.
Kasvissyöjien vieroituskokeilu menee kuitenkin pahasti mönkään, sillä
prosessissa urhea tiedemiehemme vaihdattaa itselleen jyrsijän aivot.
Tämä puolestaan aiheuttaa yön myöhäisinä tunteina muuttumista
hirmuiseksi ihmiskaniksi. Wallacen uusista puolista aluksi
tietämättöminä kaksikko jahtaa tätä öisin iskevää "Were-Rabbittia" ja
päivisin selvittää kaupunkia vaivaavaa suurimittaista
jyrsijävalloitusta.
Viimeaikaisten tapahtumien takana on
myös ilkeitä voimia. Elokuvapahiksen karikatyyri, lordi Victor
Quartermaine, anastaa Wallacen ihmelaitteen luodakseen sillä hirmuisia
otuksia, kuten ihmisnäätiä ja -kanoja. Nämä ilmestyskirjan pedot
terrorisoivat kaupunkilaisia öisin, mikä tarkoittaa kaksikollemme
entistä enemmän torjuntatyötä. Lisäksi urakkaa pahentaa piakkoin
järjestettävä vihannesfestivaali!
Tuholaistorjunnassa
kaksikolla on apunaan Wallacen kehittelemiä vekottimia. Tärkein näistä
on tehokas imuri, joka imaisee sisäänsä niin pikkuiset esineet kuin
pieneläimetkin. Lisäksi Wallace on kyhäillyt autoonsa valtavan
imuletkun, jonka läpi napatut eläimet johdetaan säilöön. Alueiden
putsaus tuhoeläimistä hoidetaan joko imuroimalla yksittäiset elukat
käsi-imurin piippuun ja sitten ampumalla ne suurempaan imuun tai
vaihtoehtoisesti leikkimällä lammaskoiraa ajaen ne suoraan siihen. Niin
järjettömältä kuin tämä voi kuulostaakin, puutarhojen putsaus on varsin
lupsakkaa puuhaa. Muutenkin Curse of the Were-Rabbit on sellainen peli,
jonka parissa vierähtää tuntitolkulla aikaa, vaikka muutama ärsyttävä
seikka ilmenisi.
Kuin päivä ja yö
Pelaaja saa tutkittavakseen melkoisen laajan, mutta ennen kaikkea
idyllisen englantilaisen pikkukaupungin. Alussa ei pääse aivan
kaikkialle, sillä tuholaisten takia tietyt osat ovat karanteenissa.
Päästäkseen muille alueille Wallacen ja Gromitin on kerättävä mainetta
yritykselleen, Anti-Pestolle.
Kaupungin kaduilla kulkee
lähemmäs sata ihmistä, joita Wallace tervehtii aina ystävällisesti.
Pulaan joutuneilta tallaajilta saa tehtäviä, joiden suorittamisesta
palkitaan korteilla. Tyypilliseen jobiin kuuluu vihannesten suojelua
tuholaisilta, tavaroiden etsimistä tai paikasta toiseen matkaamista.
Leppoisempiakin tehtäviä löytyy, kuten siivous- ja korjaushommia sekä
jalkapalloilua, joka on muuten erityisen hienosti toteutettu. Samoin
myös viherpeukaloa pääsee leikkimään.
Pelissä päivisin ja
öisin suoritettavat osuudet eroavat toisistaan kuin… päivä ja yö.
Iltamyöhään katuja tallaavat eri asukkaat, joiden antamat tehtävät joko
vaativat hämäryyttä tai muuten vain eivät sovellu päivälle. Tolkkua
näistä saa kyllä hakea - kuka nyt yöllä menisi viemäriin seikkailemaan?
Tällöin erilaisten "ihmiseläinten" ohella kaduilla tallaavat kirotut
pihatontut. Parivaljakollamme onkin kova homma niiden löylyttämisessä,
sillä pirulaiset pistävät hanttiin muun muassa ilotulitteilla. Imurin
joutuu ottamaan väkivaltaisempaan käyttöön lyömäaseena ja vaikkapa
maitotölkkitykkinä.
Tunnelma muistuttaa Grand Theft Auto -pelejä
usealla tavalla, mutta Curse of the Were-Rabbit tekee kuitenkin turhan
monet asiat huonommin. Ensinnäkin tehtävänannot ovat aivan liian
suppeita ja epäselviä. Joskus saattaa jopa selvitä, mitä pitäisi tehdä,
mutta ei kerrota kuinka se tehdään. Usein uusien temppujen ja
keksintöjen käytön selvittäminen jätetään pelaajan kontolle.
Pikkupelaajien kärsivällisyys riittänee tähän paremmin, kunhan ensin
ymmärtävät opastuksista jotain. Toiseksi tehtäväsuunnittelu on
paikoitellen sadistisen heikkoa. Eräässäkin tehtävässä täytyy napata 35
tuholaista kuudessa minuutissa, mikä ei sinänsä ole paha haaste. Homma
alkoi kompuroida vasta, kun viimeistä kaniinia sai metsästää pieneltä
puutarha-alueelta koiran kera, eikä sitä siltikään löytynyt. Lähemmäs
kymmenennen uusinnan ja tunnin pelailun jälkeen kärsivällisyys
herpaantui pahemman kerran. Toista ärsyttävää kategoriaa edustavat
reaktio-osuudet, joissa hidas mekaniikka saattaa kustantaa turhia
uusintayrityksiä. Valtaosa tehtävistä on sentään mukavia suoritettavia,
mutta roskaa löytyy valitettavan paljon.
Kaksin kivoin
Curse of the Were-Rabbitissa moninpeli luo valtavasti monipuolisuutta
peruspelaamiseen. Wallace & Gromit kun ovat erottamaton ja
suorastaan dynaaminen duo, joka liikkuu jatkuvasti yhdessä,
kakkospelaaja voi hypätä milloin vain toisen hahmon ohjaajaksi.
Osaavasta kaverista on valtavasti hyötyä siivoushommissa, sillä
tekoälyn ohjaama imuroija ei osaa avustaa tiukoissa tilanteissa
lainkaan. Muuten vapaasti ohjattava kamera siirtyy kaksinpelissä
korkeaan näkymään ja kaikkoaa pelaajien kulkiessa poispäin toisistaan.
Kuvakulman voi myös lukita seuraamaan vain yhtä hahmoa.
Yhteistyö on muutenkin tärkeä osa pelaamista. Monet tehtävät vaativat
koordinaatiota niin molempien hahmojen liikkeiden kuin toimintojen
kanssa. Yksin pelatessa tekoälyä voi käskeä vihellysnäppäimellä, mutta
samoin itsekin voi vaihtaa ohjattavaa hahmoa tuon tuosta. Esimerkiksi
Wallacen voi jättää pelottelemaan oravia puusta samalla, kun Gromit
imuroi pudonneet talteen. Erilaisia tilanteita löytyy runsaasti ja
molemmille osapuolille riittää useimmiten tehtävää, mutta tietyt
osuudet suoritetaan vain yhdellä hahmolla.
Muovailuvahagrafiikkaa ja brittiääniä
Curse of the Were-Rabbit näyttää perin loisteliaalta, etenkin
lisenssipeliksi. Hahmot muistuttavat täysin muovailuvahaesikuviaan aina
ilmeitä myöten. Tunnelman utuisuus ja mukava ilme ovat nekin tuttuja
animaatiosta, mikä piristää erityisesti. Tällaisen tuotannon Wallace
& Gromit ansaitsevatkin. Lievää rönsyilyä ja pientä kulmikkuutta on
havaittavissa, mutta muuten mallit näyttävät perin pehmeiltä ja
hilpeiltä, kuten itse animaatiossa. Jotain näyttävästä ilmeestä kertoo,
että jok'ikisellä hahmolla on complex-varjo. Nämä kaikki tulevat
kuitenkin ruudunpäivityksen tippuilun karvaalla kustannuksella.
Toiminta ei rullaa sulavasti suuremmilla alueilla, mutta tällöinkin
vahinko rajoittuu vain lievään häiriintymiseen, josta pelisuoritus ei
suoranaisesti pilaannu. Hieman hämäävästi monet välinäytökset esitetään
CGI-videoina, mikä ei itse asiassa hirveästi peligrafiikasta eroa. Joka
tapauksessa animaatiopätkät itse elokuvasta olisivat olleet näiden
tilalla enemmän kuin tervetulleita.
Äänimaailma jatkaa
alkuperäisteoksille uskollista linjaa. Musiikki sopii nakutetusti
leppoisaan pelailuun, ja ajoittain saattaakin huomata hyräilevänsä
tarttuvaa teemaa. Samoin näyttelijätyön hoitavat animaatiopätkistä
totutun loistavat, perin brittiläiset äänet. Dialogi on tuttuun tapaan
herkullisen humoristista ja ilmeisesti edellisestä pelistä poiketen,
sitä kuullaan nyt suuremmissa määrin.
Kaiken kaikkiaan Curse
of the Were-Rabbit on raikas julkaisu lisenssirintamalla. Se ei ole
varsinkaan PlayStation 2:n tasohyppelyissä merkkituotos, mutta silti
kohtalainen yllättäjä. Elokuvalisenssiä hyödynnetään mukavasti, ja
ennen kaikkea pelatessa viihtyy. Peli myös sisältää monia piirteitä
sekä lasten että aikuisempaankin makuun. Sittenkin enemmän ollaan
kallella lapsenmielisempiin puoliin, sillä yksinkertainen
pelimekaniikka ei tavoittane aikuisten pelaajien kaikkia mieltymyksiä.
Esimerkiksi monet tehtävistä ovat helppoja ratkoa, mutta niiden
suorittaminen vaatii yleensä kohtalaisia englannin kielen taitoja, mikä
on lastenpelissä kovin ristiriitainen seikka.
