Ensimmäinen Way of the Samurai oli yksi vuoden 2002 omaperäisimmistä julkaisuista PlayStation 2:lla, mutta peli ei menestynyt järin hyvin. Jatko-osan saapuminen Euroopan markkinoille olikin pieni yllätys.
Samuraiden aika lopuillaan
Ajallisesti Way of the Samurai 2 sijoittuu ennen pelisarjan ensimmäistä osaa. Jatko-osassa asiat ovat vielä samuraiden kannalta jokseenkin kunnossa. Lähtökohtana molemmissa peleissä on yksinäisen samurai-soturin saapuminen uuteen ympäristöön, minkä jälkeen kaikki on pelaajan käsissä.
Amaharan kaupungissa on vipinää. Eletään Tokugawa shogunaatin hallintokautta 1800-luvun Japanissa. Shogunaatin huhutaan ottavan maan kaupunkeja haltuunsa ulkomaailman uhan vuoksi, ja listalta löytyy myös Amahara, joka on loistelias vanhanajan metropoli - täysin toista luokkaa Way of the Samurai 1:n pikkukylän kanssa. Amahara muodostuu kymmenestä kaupunginosasta. Keskusta-alueiden kadut ovat täynnä erilaisia kauppoja, ravintoloita ja löytyypä Amaharasta myös ilotalo, sepänpaja, kylpylä sekä hotelli. Viimeisenä mainittu on järin turha laitos, sillä pelaajalla on käytössään oma asunto, jossa voi nukkua haluamansa verran. Kaupungin reunoilta löytyvät pyhättöalue, tiiviit asuinalueet, sairaala ja miliisien sekä Aoto -jengin päämajat.
Amaharaan saapunut samurai on heikkona nälästä, janosta ja väsymyksestä. Eräs pikkutyttö huomaa hänet ja tarjoaa tälle tuntemattomalle soturille ruokansa hyvän tahdon eleenä. Tästä eteenpäin juoni kehkeytyy täysin pelaajan tekojen mukaan. Arvaamaton lipsahdus keskustelussa, miekan vetäminen tupesta väärälle henkilölle, epäonnistunut tehtävä tai muu tapahtuma voi viedä juonen aivan omille teilleen. Tarinan huipentumia kuitenkin tapahtuu ajoittain, ja jokainen juonipolku on mielenkiintoinen. Lisäksi peli sisältää useita erilaisia loppuratkaisuja.
Kourallinen moneja
Amaharan alueella vaikuttaa kolme osapuolta: järjestystä ylläpitävät Magistraatti- miliisit, pahat Aoto -jengiläiset ja keskustan asukkaat. Jokaisella on hallussa oma kaupunginosansa. Kaikille kolmelle osapuolelle voi tehdä erilaisia tehtäviä, joista osa kuljettaa juonta eteenpäin, kun taas toiset ovat vain rahankeruuta varten. Osapuolien tehtävät eroavat luonteiltaan ja niillä on myös vaikutusta samurain maineeseen. Jos esimerkiksi tekee töitä Aoto -jengissä, kaduntallaajat ja miliisit vihaavat pelaajaa ja kaupoissakaan ei voi enää asioida. Hyvänä puolena jengin tehtävistä on, että niistä saa reilusti rahaa ja jengiläiset puolustavat taisteluun joutunutta soturiaan. Samaan aikaan voi olla kaikkien työnantajien palkkalistoilla, jolloin pelaaja saattaa teoillaan päätyä suututtamaan jokaisen osapuolen.
Tehtäviä on useita erilaisia. Aina ei vaadita miekkaan tarttumista, vaan pelistä löytyy muun muassa hahmojen kiristys-, suostuttelu- ja tavaroiden hakemistehtäviä. Yleensä taistellaan aikaa vastaan. Mitä pikemmin annetun komennuksen suorittaa, sitä suurempi on palkka. Vaativista tehtävistä voi saada parhaimmillaan 3000 mon -rahayksikköä. Siinä missä pelisarjan ensimmäisessä osassa pystyi rahalla vain parantelemaan miekkoja, löytyy jatko-osassa säästöille lukuisia sijoituskohteita. Rahalla pelissä voi ostaa tavaroita, kuten uusia miekkoja, lääkekasveja, ruokaa, juomaa sekä vaatteita, tai palveluja, kuten yösijan, naisseuraa ja kylpyläkäynnin. Hintataso vaikuttaa alussa korkealta, ja pikkuostostenkin tärkeyttä tulee mietittyä tarkkaan. Kuitenkin tehtäviä ahkerasti suorittaessa rahapussi kasvaa, ja shoppailuhimot pääsevät valloilleen. Pelaajan ohjaama samurai pystyy kantamaan kerralla kolme miekkaa ja toistakymmentä tavaraa. Tavarat ja miekat tallentuvat pelin läpäistessä, ja seuraavan pelikerran alussa voi samurainsa varustaa mielensä mukaan.
Ensimmäisen Way of the Samurai -pelin huomattavin kompastuskivi oli sen tallennussysteemi. Tallentaminen tapahtui aina tietyn ajanjakson jälkeen, tallennuksen avautuessa ja myös aina pelaajan samurain kuollessa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että peli piti pelata aina yhdeltä istumalta läpi. Way of the Samurai 2 antaa pelaajan tallentaa aina kaupunginalueelta toiselle siirryttäessä ja päivien vaihtuessa. Lisäksi samalla kerättyjä miekkoja voi laittaa säilöön, sillä kuollessa ne menettäisi. Kuoleman jälkeen peli tarjoaa tallennusmahdollisuutta, mutta jos haluaa nähdä tarinansa loppuun voi ladata aiemman tallennuksen ja jatkaa siitä. Tällainen menettely sopii kokemattomille pelaajille ja antaa pientä apua pelatessa. Pelissä on myös kätevä profiilijärjestelmä, joka mahdollistaa samalla muistikortilla kolmen yhtäaikaisen pelisuorituksen.
Loputtomasti tarina ei jatku, vaan pelaajalla on tasan kymmenen pelipäivää aikaa selvittää haluamansa verran Amaharan tapahtumista. Kaupungista voi tosin lähteä milloin haluaa, ja peli loppuu silloin siihen, samoin kuten pelaajan kuollessakin. Päivä on jaettu kuuteen osaan: aikainen aamu, aamu, iltapäivä, ilta, yö ja myöhäinen yö. Ajanjaksot vaihtuvat aina joidenkin tapahtumien, kuten esimerkiksi tehtävän suorittamisen tai juonikuvion etenemisen jälkeen. Samurait väsyvät siinä missä muutkin ihmiset, joten pelaajan on huolehdittava hahmonsa jaksamisesta, joko piristeillä tai sitten perinteisesti nukkumalla. Näin hahmo saa energiapisteitä, joita kuluu aina ajanjakson vaihtuessa. Jos pelaajan ohjaama samurai ei nuku, energiapisteet loppuvat ja peli päättyy siihen. Nukkuminen kannattaa muutenkin, sillä siten voi onnistua välttämänään joitakin tapahtumia kaupungissa ja hahmon kunto palautuu. Kaikkien tapahtumien ohi ei voi nukkua, ja sehän olisikin varsin tylsä ratkaisu. Tällöin peli antaa pelaajalle vaihtoehtoina joko osallistua tai lähteä kaupungista.
Way of the Samurai 2 on lyhyt. Pelitavasta riippuen samurain tie kestää yhdestä viiteen tuntiin. Tämä onkin koko pelin juju; Way of the Samurai 2 tulee pelata useita kertoja läpi, selvittäen kaikki mahdolliset juonikuviot. Näin mielenkiinto peliä kohtaan säilyy, ja tarina ei lopahda missään vaiheessa. Väistämätön kuolema ei myöskään tarkoita suoraan epäonnistumista, vaan tarina vain loppuu sillä kertaa siihen. Kuolemaankin johtanut seikkailu lasketaan pelauskerraksi. Aina pelin läpäistyään ruudulle tulee tilastot pelaamisesta. Pelauksesta saa arvosanan, ja löytyypä tiedot pelaajan rahankulutuksesta, nukkumisesta, taisteluista sekä loppuratkaisusta. Nämä kaikki tallentuvat ennätykset -osioon, jota voi selailla pelin läpäistyään. Hyvästä suorituksesta pelaaja palkitaan muun muassa uusilla vaatteilla ja tavaroilla.
Miekka miehen tekee
Jokaisella henkilöllä Amaharassa, lapsia ja joitakin pelokkaita kaduntallaajia lukuun ottamalla, on jotain kättä pidempää vyöllään - yleensä miekka tai pari. Way of the Samurai 2:n tekijöiden intohimo samurai-historiaan näkyy erilaisten miekkojen valtavasta määrästä ja panostuksesta realistisiin taisteluliikkeisiin. Hienona yksityiskohtana pelin miekoista saa tietoa kaupungin sepältä.
Graafisesti peliä on viilattu huomattavasti ensimmäiseen osaan verraten. Hahmot ja aseet ovat yksityiskohtaisempia, ympäristöt ovat laajempia ja piirtoetäisyyskin on parantunut. Nyt miekatkin tunnistaa muotoilusta ja erilaisista kuvioista tupessa, välilevyssä sekä terässä. Peli on huomattavasti mielenkiintoisemman näköinen. Ainoa visuaalisella saralla takapakkia ottanut seikka on ruudunpäivitys, joka on tippunut sulavasta keskinkertaiseen.
Taistelut tuntuvat ensimmäisen Way of the Samurain pelaamisen jälkeen hidastempoisilta ja tahmaisilta. Iskut näyttävät aluksi lähtevän viiveellä. Miekkataisteluista puuttuu myös oleellinen tarkkuuselementti. Ensimmäisessä osassa pystyi torjumaan vastustajan iskun näpäyttämällä torjuntanäppäintä juuri ennen kuin se oli osumassa. Nytkin tämä on jokseenkin mahdollista, mutta menee hitaamman ohjattavuuden takia usein tuuripainalluksen piikkiin. Kokonaisuutena taistelut ovat kuitenkin monipuolisempia ja aidomman oloisia uusien liikkeiden ansiosta. Heikon puolustuksen läpi yksikin tehokas isku tappaa.
Äänimaailma on suurin erottaja pelin ensimmäisen ja toisen osan välillä. Hahmojen outo mumina keskusteluissa on korvattu oikealla ääninäyttelyllä. Mistään Metal Gear Solid -pelien tason ääninäyttelijätyöstä ei todellakaan ole kyse, vaan homma vedetään naurettavan amatöörimäisesti yli hilseen. Onneksi kaikkia dialogeja ei ole näin pilattu, vaan vanhan mallin tekstikeskustelut ovat vielä osittain tallella. Tunnelmallisia musiikkikappaleita kuullaan useita.
Samurai Showdown
Way of the Samurai 2 on hienosti onnistunut jatko-osa. Se korjaa ensimmäisen osan virheitä rankalla kädellä joka alueella ja samalla kymmenkertaistaa sisällön määrän. Pelattava tuotos ei ole huonosti eurooppalaisille käännetty raakile, vaan sydämellä tehty, pitkäikäinen, innovatiivinen ja monipuolinen huippujulkaisu. Nostakaa miekkanne!
