Fantastinen aivopähkinä
Strategiapelejä ei pelikonsoleilla ole liiemmin näkynyt. Tarjonta on heikkotasoista ja surkeaa, vaikka kysyntää kunnolliselle aivoja rassaavalle taktikoinnille olisikin. Ironista kyllä, parhaat konsolistrategiat eivät ole ilmestyneet Xboxille, PlayStation 2:lle eivätkä GameCubelle, vaan pikkuruiselle Game Boy Advancelle.
Tämän hetken pelattavimman konsolistrategiapelin valtikkaa kantaa oikeutetusti Advance Wars –sarja. Pelit kehittänyt Intelligent Systems on onnistunut luomaan teoksiinsa helposti lähestyttävän pelimekaniikan, ja pakannut sen naivistisiin, mutta perin tyylikkäisiin puitteisiin. Advance Wars –pelit ovat vanginneet ääreensä myös ne, jotka eivät aiemmin ole strategiasta piitanneet. Ei siis mikään ihme, että Intelligent Systemin uusi strategiaa ja fantasiaa yhdistelevä peli on saanut osakseen melkoista huomiota pelaajien keskuudessa.
Japanin herkkuja vihdoin myös Suomessa
Oikeastaan Fire Emblem ei ole aivan uusi juttu. Japanissa pelisarjasta on nimittäin julkaistu jo useampi painos, mutta jostain syystä eurooppalaiset ovat jääneet tähän saakka nuolemaan näppejään. Pelin konsepti murtaa yhteiskuntarajoja, sillä se on todella helposti omaksuttavissa, vaikkei japanilaisista roolipeleistä tietäisi feenikslinnun pyrstösulan vertaa. Pelin tavoitteena on toimia kiertelevänä taktikkona, joka avustaa pulaan joutuneita sankareita taistelussa pahan ruhtinaan kätyreitä vastaan. Varsinainen taisteleminen tapahtuu liikuttelemalla vuorotellen yksiköitä kartalla Advance Warsin malliin.
Advance Warsista poiketen kartalla liikkuvat hahmot eivät edusta prikaateja tai komppanioita, vaan kukin on yksilö. Kullakin yksilöllä on puolestaan omat erikoistaitonsa, ominaisuutensa ja tietysti myös varusteet. Jos hahmo kuolee taistelussa, sitä ei voi enää herättää henkiin. Piste. Elämä on särkyvää, aivan kuten oikeassa maailmassa. Rakkaimpien rintamatovereiden menetys kouraisee sydänalaa joka kerta, sillä kaatuneiden sankarien palauttaminen takaisin elävien kirjoihin vaatii koko seikkailun aloittamisen alusta.
Kivi, paperi… ja kirves?
Fire Emblem alkaa verkkaisella opetusosuudella, jossa käydään mielenkiintoisen juonen johdatuksella läpi kaikki pelin tärkeimmät aspektit. On osattava käyttää hyväkseen maaston tarjoamaa suojaa, liikkumaan vaikeissa sääolosuhteissa, tiedettävä miten yksiköt käyttäytyvät ja kuinka omia yksiköitä parannetaan. Esimerkiksi metsässä piileskelevät sotilaat ovat paremmin suojassa vastustajan nuolikuuroilta kuin keskellä peltoa seisoskelevat hölmöläiset.
Tärkeimmät säännöt liittyvät erilaisten tappovälineiden käyttöön. Edes kaikkein parhaimmat ja kalleimmat tarvikkeet eivät kestä loputtomasti, joten varustekanta on pidettävä jatkuvasti tuoreena. Hankintoja voi tehdä kentältä löytyvistä kaupoista vaikka kesken taistelun. Hyvän ostajan kannattaa opetella hyödyllinen muistisääntö ennen kauppaan ryntäämistä: miekka voittaa kirveen, kirves peitsen ja peitsi miekan. Niinpä miekkaa heiluttava barbaari on altavastaajan asemassa otellessaan peistä heiluttavaa ristiretkeläistä vastaan.
Aseiden valmistusmateriaalilla on väliä, sillä teräksestä taottu miekka on paljon jämäkämpää tekoa kuin rautainen, muttei läheskään yhtä hyvä kuin haltiamiekka. Jotta muistisääntö ei olisi niin yksinkertainen, on pelissä myös aseita, jotka käyttäytyvät täysin päinvastaisella tavalla. Hahmojen yksilölliset taidotkin ratkaisevat todella paljon, sillä kokenut konkari pärjäa kyllä vaikka puukepillä.
Aseiden lisäksi kaupan on parantavia rohtoja sekä maagisia taikaesineitä ja loitsukirjoja. Loitsukirjaa valitessakin joutuu hieman miettimään, sillä tarjolla on mustan magian ohella myös kahdenlaisia muita poppakonsteja, joihin jälleen sovelletaan kivi, paperi ja sakset -logiikkaa. Hieman epärealistisesti jopa loitsukirjat kuluvat käytössä. Tai kenties velhot selailevat sivuja sellaisella vimmalla, etteivät kirjat kestä muutamaa kymmentä lukukertaa enempää. Hankintoja tehdessään on katseltava myös hahmojen taitoja, sillä eräät ovat parempia käyttämään kirvestä kuin ampumaan omenoita ihmisten päiden päältä.
Porukalla heikompien kimppuun
Armeijan perusrunko rakentuu vahvan jalkaväen ympärille, mitä tuetaan jousimiehillä, varkailla ja velhoilla, huolletaan parantajilla, tanssijoilla ja trubaduureilla sekä terästetään kaikenkarvaisella ratsuväellä. Yksiköt täydentävät toisiaan mainiolla tavalla, eikä kukaan ole täydellinen yksin. Esimerkiksi viekkaat varkaat ja vakoojat ovat loistavia tiedustelijoita, mutta eivät erityisen hyviä taistelussa. Lentävillä lohikäärmeillä tai pegasoksilla ratsastavat ritarit voivat puolestaan ratsujensa turvin karauttaa vaikka vuoriston yli ottamaan selvää naapurikylän tapahtumista, mutta ovat helppo maali puskissa lymyileville jousimiehille ja keihäänheittäjille. Velhot tekevät pahimmillaan kamalaa tuhoa pitkänkin etäisyyden päähän, mutta maanpinnalla nelistävä ratsukko pyyhkäisee syysmyrskyn lailla alleen niin taikurit kuin jousimiehet. Huoltojoukkoihin kuuluvien parantajien arvostus kasvaa, mitä kovempi taistelu on kyseessä, ja trubaduurit pitävät joukkueen moraalia yllä musisoinnillaan.
Seikkailulla on rutkasti kestoa ja tekoäly tuntuu osaavan asiansa, vaikka välillä tekeekin tyhmiä valintoja. Esimerkiksi kunkin kentän lopussa pitää yleensä nitistää tavallista tallaajaa kovempi loppuvastustaja, joka kuitenkin vain seisoskelee linnan pihassa, eikä aina anna edes päähän kajahtavan heittokirveen häiritä meditaatiotuokiotaan. Paras taktiikka loppuvastustajan niittaamiseen on piestä sitä useammalla hahmolla vuoron perään ja käydä sitten välillä parantamassa omia yksiköitään viereisessä kaupungissa ilman pelkoa siitä, että kukaan lähtisi perään. Fire Emblem mahdollistaa myös kaksinpelin, jos teköäly tökkii. Valitettavasti kaksinpeli on läpeensä tylsää tavaraa, eikä tarjoa samanlaista tyydytystä kuin seikkailun läpi koluaminen.
Varma valinta kiireiselle strategille
Grafiikka ja äänet ovat Game Boy Advancen suorituskykyyn nähden kiitettävää tasoa. Mahtipontinen fantasiameininki tavoitetaan hyvällä taustamusiikilla ja hienoilla taisteluanimaatioilla. Myös välianimaatioiden virkaa toimittavat piirroskuvat ovat upeita ja väripaletti on erittäin selkeä. Teknisistä ominaisuuksista kannattaa mainita myös automaattitallennus, jonka avulla pelin voi keskeyttää milloin tahansa ja jatkaa seikkailua paremmalla ajalla siitä, mihin viime kerralla jäi. Sen vuoksi Fire Emblem on ehdotonta ajanvietettä lyhyempienkin reissujen rattona.
Fire Emblem on osoitus siitä, miten strategia ja fantasia voidaan yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi menemättä silti liiallisuuksiin. Vaikka juoni on läpeensä kliseinen, paikoin pitkäveteinenkin, on peli kokonaisuutena täyttä haltiahopeaa alusta loppuun saakka. Etenkin perfektionistit saavat ankaran pelimoottorin ja automaattitallennuksen ansiosta paljon pelattavaa. Seikkailun edetessä kehittyvien sankareiden edesottamuksia on ilo seurata ja suosikkihahmoihinsa kiintyy pelottavan helposti. Surman suuhun marssineen lempihahmon kova kohtalo jaksaa harmittaa pitkään.
Automaattitallennuksen ansiosta Fire Emblem on mitä mainiointa matkapelattavaa, mutta sen ääreen helppo liimautua pidemmäksikin aikaa. Monesti työmatkalla kesken jäänyttä taistelua tekee mieli jatkaa vielä kotona ja aina ei kotiin tullessaan malta edes riisua kenkiä jaloistaan, jos seikkailu on matkalla jäänyt oikein kutkuttavaan kohtaan. Sitä voitaneen pitää hyvän pelin tunnusmerkkinä.
