Ötökän elämää

Pelin päähenkilö Zapper on sirkka. Zapperin kiusana häärii Maggie-harakka, joka lajilleen tyypillisesti himoitsee kimaltavia esineitä. Maggie on kierrellyt Zapperin kotiseudulla ryöstämässä arvoesineitä, jättäen jälkeensä harakanmunia, joista tulee vain lisää kiusallisia lintuja. Maggie nappasi Zapperin veljen, jota Zapper sattumalta roikutti ikkunasta. Syyllisyys (ja veljesrakkaus) saa Zapperin lähtemään Maggien perään: veli on saatava kotiin! Puhumattakaan siitä, että veljen tuntosarvilla saadaan kelvollista televisiokuvaa...

Zapper loikkii siis maailmasta toiseen kohti Maggien pesää. Tarina on omaperäisyydessään ja mielikuvituksellisuudessaan melkein onnistunut. Milloinpa sitä todella hyviä pelitarinoita olisikaan kohdannut, joten hyväksymme kertomuksen sellaisenaan ja keskitymme peliin.

Froggerin perilliset

Jollekulle saattaa Zapperista tulla sammakkomielikuvia, eikä suotta – pelin kehittäjä Blitz Games on aikaisemmin tehnyt Hasbrolle Frogger 2 -pelin. Zapper kierrättää samaa ideaa, mutta tällä kertaa ilman klassista Frogger-lisenssiä. Zapperiin on kuitenkin periytynyt aineksia alkuperäisestä Froggeristakin. Muuten peli on aika tyypillinen tasohyppely, joskin Zapperin maailma on totutusta poiketen ruuduista luotu. Vapaan liikkumisen sijasta Zapper loikkii siis eteenpäin ruutu kerrallaan.

Pelattavuus on pelissä ihan kohdallaan. Pelin alussa annetaan ohjeita pelin kontrolleista ja tavoitteesta, joten alkuun pääsee nopeasti ohjeita lukematta. Sen sijaan kenttien erilaiset elementit ja niiden toiminta pitää useimmiten selvittää yritä-ja-erehdy -metodilla. Useimmiten seurauksena on erehdys, ja kaikkeen kannattaakin suhtautua epäilyksellä. Onneksi elämiä jaetaan kuitenkin reilunpuoleisesti, joten aivan koko ajan ei tarvitse olla aloittamassa alusta.

Pelin kontrollit ovat hieman erikoiset ja vaativat totuttelua. Ohjaimella Zapper hyppää yhden ruudun valittuun suuntaan. R1- ja L1-napeilla ötökkä kääntyy 90 astetta oikeaan tai vasempaan. Rastista Zapper hyppää kaksi ruutua eteenpäin. Näin ollen suurin osa liikkumisesta hoituu helposti tikkua tökkimällä, mutta välillä tulee osuuksia, joissa liikkuminen tapahtuu pääasiassa pidemmillä loikilla. Silloin kääntymisnappien toiminnan on hyvä olla selkärangassa, sillä monestikaan aikaa ei riitä kolmelle käännökselle. Oikean suunnan on löydyttävä heti. Onnistuin tappamaan Zapperin monta kertaa yksinkertaisesti väärää nappia painamalla, mutta kun tarpeeksi pelaa, kontrolleihin kyllä sopeutuu. Zapperin kykyihin kuuluvat myös sähköiskuja jakavat tuntosarvet, jotka toimivat lisäksi tutkana ja osoittavat suuntaa kohti seuraavaa harakanmunaa. Näille molemmille kyvyille löytyy pelin kuluessa käyttöä.

Ulkoisesti kelvollinen

Pelin grafiikka on kelvollista. Kenttien ulkoasu vaihtelee keskinkertaisesta melko hyvään, suoranaisia epäonnistumisia ei ole. Mitään uutta ja hienoa pelissä ei kuitenkaan nähdä. Plussaa pitää antaa hienosta latausanimaatiosta, miinusta taas siitä, että sitä saakin katsella sitten tiuhaan ja pitkään. Kentät ovat melko lyhyitä ja aina, kun siirrytään valikosta kenttään tai kentästä valikkoon, ladataan tovi. Tulee vallan ikävä vaikkapa Jak & Daxterin laajoihin maailmoihin, joissa lataustauot ovat harvassa.

Äänipuolella peli pärjää paremmin. Ääniefektit ovat mitäänsanomattomia, mutta eivät häiritsekään. Sen sijaan pelin musiikki on suurimmaksi osaksi tarttuvaa ja jotkut biisit, varsinkin Canopy Heightsin taustalla soiva big band -henkinen svengipala, ovat todella hyviä. Pelatessa ei tullut mieleen hiljentää taustamusiikkeja; se on pelimusiikeilta hyvä suoritus.

Pieni maailma

Pelin kentät jakautuvat neljään maailmaan. Jokaisessa maailmassa on kolme kenttää, joista jokaisessa pitäisi liiskata kuusi kappaletta munia. Lisäksi kentissä on tulikärpäspalloja, joita pitäisi kerätä sata kappaletta. Ketään tuskin yllättää se, että keräämällä kaikki kärpäset aukeaa uutta pelattavaa. Kentät juoksee läpi melko vaivatta, täydellisen suorituksen tekemisessä onkin sitten enemmän työtä. Jokaiseen maailmaan aukeaa yksi salakenttä, eli kenttiä on yhteensä 16. Lopuksi käydään eeppinen huipennustaistelu Maggieta vastaan.

Huonompikin pelaaja pelaa pelin läpi parissa tunnissa, jos keskittyy nimenomaan kenttien läpäisemiseen täydellisten suoritusten sijasta. Kokeneella pelaajalla hommaan ei taida mennä tuntiakaan. Jos metsästää kaikki tulikärpäset, aikaa saa kulumaan enemmän. On sitten eri asia, kenen kärsivällisyys riittää siihen. Tämä onkin Zapperin pahin ongelma: pelattavaa ei yksinkertaisesti riitä kovin pitkään.

Eri pelimoodeista saa lisää elinikää pelille. Tarinamoodissa siis pelataan maailma kerrallaan kentät läpi. Arcade-moodissa voi pelata tarinamoodissa selvitettyjä kenttiä kelloa vastaan. Lisäksi tarjolla on moninpelimoodi, jossa voi pelata erilaisia pelejä maksimissaan neljän pelaajan voimin. Kaikkia pelataan yksinkertaisella neliskulmaisella areenalla. Erilaisia pelejä on viisi, kukkulan kuninkaasta pallopeleihin. Moninpeliin voi myös tehdä itse haluamansa säännöt, mutta viisi peruspeliä ovat varmaan ne toimivimmat.

Moninpeli on kivaa, mutta vaatii vähintäänkin kohtalaisen kokoisen telkkarin toimiakseen, sen verran pientä ja kirjavaa syherrystä se on. Ihan kiva lisä, jos Zapperin sattuu omistamaan, mutta ei Zapperia moninpelin takia kannata hankkia.

Viihdettä lapsille

Loikkiminen on ihan kivaa, varsinkin jos on mukavia muistoja Froggerista. Zapperista ei kuitenkaan kannata maksaa paljon, sillä vastinetta rahoilleen ei saa. Kentät ovat parhaimmillaan kekseliäitä, mutta pelin pelaa korkeintaan parissa tunnissa läpi. Arcade-moodissakin pelataan vain samoja kenttiä uudestaan. Jos jostain syystä kokee samojen kenttien hiomisen uudestaan ja uudestaan täydellisen suorituksen saamiseksi kiinnostavaksi, riittää pelattavaa hieman enemmän.

Zapper on selkeästi lasten peli. Lapsethan tunnetusti katsovat samat piirretyt kymmeniä kertoja, eivätkä kyllästy toistoon ihan vähällä. Zapper on sopivan helppo pienemmillekin lapsille ja säännöstelemällä peliä riittää pidemmäksikin aikaa. Pelin värikäs maailma sopii lapsille mainiosti. Antamani arvosana onkin annettu aikuisen pelaajan näkökulmasta, pienten lasten vanhemmat voivat huoletta pyöristää arvosanaa numeron-pari ylöspäin