Suoraviivaisen toimintastrategian veteraani

Worms-sarja on pitkään pärjännyt kahdella ulottuvuudella, mutta uuden version tekemistä samalla konseptilla olisi ollut jo aika vaikea perustella. Kolmas ulottuvuus oli otettava käyttöön jatkon saamiseksi pelisarjalle, sillä taannoisella Worms Blast:n kaltaisella viritelmällä ei pitkälle pötkitä. Kyseessä on edelleen hupaisa matojoukkueilla käytävä vuoropohjainen toimintastrategiapeli, jossa ei mässäillä verenvuodatuksella huolimatta raskaasta asearsenaalista.

Kolmas ulottuvuus muuttaa pelin luonteen radikaalilla tavalla, vaikka perusidea onkin pysynyt samana. Luolat ovat poistuneet, kenttiä ympäröi aina vesistöt ja maahan kaivautumiseen tarvittavat välineet on poistettu. Vanhojen tuttujen aseiden perustoiminnallisuudet ovat tunnistettavissa, mutta kolmiulotteisessa maailmassa kaikki käyttäytyy hieman toisin. Ennen laaki meni joko yli tai jäi lyhyeksi, mutta nykyään täytyisi osua sivusuunnassakin. Tämä fakta muttaa esimerkiksi banaanipommin käyttötehokkuutta, sillä tertusta irronneet yksilöt leviävät laajemmalle alueelle kuin aikaisemmin. Räjähdykset eivät myöskään lohko maata vanhaan malliin.

Matojen maiseman vaihtamiseen tarjotaan tuttuja konsteja, mutta asetelmat ovat kääntyneet. Rakettireppu on verraton ja helppo laite, kun kaverin uittamiseen tarvitaan lähikontaktia. Ninja-köysien käyttämisen taasen joutuu opettemaan aivan alusta, sillä sen verran vaikeaa liaanilla keinuminen on.

Vanhojen koukkujen kokeminen

Perinteisesti kastematosodan suurimmaksi ansioksi ollaan voitu lukea sääntöjen yksinkertaisuus, jolloin peliin on päässyt sisälle nopeasti. Varsinainen koukutus on tapahtunut, kun on huomannut, ettei tämä niin helppoa olekaan, vaan pärjäämiseen tarvitaan monipuolista osaamista niin apuvälineiden kuin strategioiden suhteen.

Worms 3D saattaa aluksi säikäyttää monimutkaisuudellaan, sillä tilanteesta perillä oleminen ei ole enää niin yksinkertaista kuin ennen. Matorykelmiä, jotka kaipaavat raskasta keskitystä, ei enää ole vastaavassa määrin kuin aikaisemmin. Pelin luonne on muuttunut hienovaraisemmaksi, jopa kirurgin tarkaksi päiviltä päästämiseksi. Kenttien alkua sävyttävätkin usein vuoron perään jatkuvat matojen pakkouittamiset, jotka jatkuvat pidempään kuin aikaisemmin. Tämänkin muutoksen olisi voinut niellä, jos pelin graafinen anti olisi ollut edes piirun verran parempaa. Kuvakulmat ovat joko aivan liian läheltä tai kaukaa, eikä vapaata zoomailua syvyyssuunnassa ole toteutettu. Vapaan käden kameraa ja uusintoja kaivataan viimeistään siinä vaiheessa, kun kunnon rähäkkä on saatu aikaiseksi. Koska vapaavalintaiset uusinnat puuttuvat, jää tapahtumien kulku usein arvailujen varaan. Harmillinen suttuisuus leimaa grafiikoita ja läheltä tarkasteltaessa huomaa, kuinka suurista polygoneista kokonaisuudet on kasattu. Jos jotain positiivista täytyy grafiikoista sanoa (repäisevän hauskasti toteutetun Old Womanin lisäksi), niin vesistöt liplattavat varsin viehättävästi. FPS-moodi on myös käytännöllinen ja hauska lisä, sillä tähtäimessä irvistelevä matonen on herkullista katseltavaa.

Hauskaa olla pittää

Matojen huumori on aina ollut olennainen osa niiden viehätystä. Tämä osa on onneksi saatu siirrettyä myös uuteen versioon. Kulmakarvat siirtyvät tarvittessa viiksiksi ja välianimaatiot jaksavat huvittaa (kunnes alkavat toistua uudelleen ja uudelleen). Aseet, kuten lampaat ja jo edellä mainittu vanha haahka, saavat hymyn huulille kerta toisensa jälkeen. Ääniskeemoihin ei ole juurikaan tullut parannuksia, joten vanhalla tyylillä on pärjättävä, ja ihan mukavahan se onkin. Taustahuminat ja räjähdykset ovat tuttua tavaraa, ja musiikit joko viehättävät tai alkavat rasittaa. Äänianti on varsin tasapaksua tavaraa.

Matosota on aina ollut parhaimmillaan ihmisiä vastaan pelattaessa, mikä pätee edelleenkin. Moninpelin lisäksi tarjolla on yksinpelikampanjoita, joiden oikeutus on pelin iän kasvattaminen ja sen monipuolisuuden esiintuominen. Kampanjatehtävät painottuvat yleensä jonkin aseen tai ominaisuuden hyödyntämiseen, jolloin on pakko opetella uusia temppuja. Kampanjatehtävien läpäisemisestä saa käyttöön uusia aseita moninpeleissä, mikä onkin ihan kelpo motivaattori joskus turhauttavaankin tahkoamiseen. Tekoäly on samankaltainen kuin aikaisemminkin. Varsinaista strategista älyä koneen ohjaamilla madoilla ei juurikaan ole, vaan menestys perustuu loistavaan osumatarkkuuteen vaikeissakin olosuhteissa.

Moninpeli on siis edelleen (melkein) yhtä hauskaa kuin ennen, mutta pelikavereita ei löydy enää yhtä helposti. Kolmiulotteinen maailma on vaikeampi ottaa haltuun ja innostus saattaa tyssätä kovin lyhyeen, kuten kävi eräänkin hovioikolukijan kohdalla. Kuitenkin voidaan kysyä, että mikäs tämän klassisen hauskanpidon voittaisi. Huvittavaahan se on edelleenkin, kun näkee kaverin kärsivän singon hivautuksesta, tai kun hän tunkee banaanit aivan väärään paikkaan. Jos tällainen vahinko sattuu omalle kohdalle, on kuitenkin pian aika maksaa potut pottuina. Ohjainralli on moninpelissä melkoista, sillä jostain syystä peli ei tue useampaa kuin yhtä ohjainta. Ehkä tälläkin on jokin tarkoitus.

Vanhoja ja uusia ongelmia

Pelin valikot ja muu käytettävyys toistaa nykyään valitettavaa linjaa, jossa käyttäjän on opeteltava pelin metkut. Luulisi, että jossain vaiheessa saataisiin aikaan valikot, jotka ovat loogisesti rakennettuja ja helppokäyttöisiä. Yritys ja erehdys kuitenkin opettaa talon tavat nopeasti. Vanhaan malliin pelissä on säätämisen varaa sääntöjen, tarvikkeiden ja aseiden osalta. Virittely maksaa vaivan, sillä näin pelikokemus muuttuu miellyttävämmäksi. Esimerkiksi vuoroon käytettävissä olevaa aikaa kannattaa ainakin aluksi laittaa riittävästi, sillä maaston pälyilyyn menee aikaa liiankin kanssa.

Uuteen versioon on saatu mukaan muutamia harmillisia bugeja. Konsolin boottaaminen on välillä (onneksi todella harvoin) tarpeen, kun ruutu jää mustaksi. Toinen ihmetyksen aiheuttaja on matojen jääminen roikkumaan välillä tyhjän päälle. Kaipa siellä jossain on se tarvittava pikseli, joka pitää madon paikoillan.

Kertausharjoitukset kutsuvat

Worms kääntyy kelvollisesti kolmanteen ulottuvuuteen. On makuasia, onko muutokset parempaan vai huonompaan suuntaan. Toisaalta jo pitkä historia takaa, että kaikki uudistukset eivät vanhoja faneja miellytä. Itse aloin kaivata takaisin vanhaan meininkiin, mutta vastakkaisiakin kommentteja sain moninpelisessioissa kuulla. Kun peliin lisättäisiin monipuolisemmat ja vapaasti zoomattavat kuvakulmat ja korjattaisiin muutamat bugit, niin lopputuloksena voisi olla kiitettävän tason peli. Nyt madot vielä joutuvat kertausharjoituksiin kolmannen ulottuvuuden osalta.