Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

The Godfather: Blackhand Edition

Nintendon omia pelejä odoteltaessa Wiin pelivalikoima on saanut kannatusta yllättävältä taholta. Muutama vuosi sitten jatko-osien massatuotannosta kritisoitu Electronic Arts on kunnostautunut viime aikoina muun muassa piristämällä Wiin hiljaista pelirintamaa ensin uudella Tikrulla, SSX:llä ja nyt Kummisetä-pelin Wii-versiolla. Selkeä ero Wiin Kummisedän ja muiden koneiden versioden välille tulee liikkeentunnistuksen mahdollistamista kamppailukontrolleista. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu - väkivalta kun on oleellinen osa mafiabisnestä myös pelimaailmassa.

Herrasmies ei lyö naista hattu päässä

Kuten pelin muutkin versiot, Blackhand Edition perustuu ensimmäiseen Kummisetä-elokuvaan. Käytännössä juonen päälinjat seuraavat elokuvan mafiaperheiden välistä taistelua kaupungin herruudesta, mutta tärkeiden kohtausten väliset tapahtumat on sepitetty uusiksi. Peliä ei pelata millään keskeisellä hahmolla, vaan päähenkilö on elokuvan juoneen kuulumaton sankari. Tarinaa kuljetetaan suorittamalla tietyssä järjestyksessä tarjolle ilmaantuvia tehtäviä. Välillä juonikuviot kuitenkin laitetaan tylysti tauolle siksi aikaa, kunnes pelaaja on suorittanut riittävästi sivutehtäviä tai saanut neuvoteltua tarpeeksi monen liikkeen kanssa suojelurahan maksamisesta.

Jokainen kelmi tietää, että teot puhuvat vahvemmin kuin sanat. Tämän vuoksi myös bisnesneuvotteluja on usein tehostettava fyysisillä uhkauksilla. Jos yrittäjä pistää vastaan, kannattaa selvittää tämän heikko kohta ja hyödyntää sitä - joku pelkää kauppatavaransa puolesta, toinen taas säikkyy pyssynpauketta. Yleensä kuula liikkeessä vierailevan asiakkaan kalloon tai pari mojovaa iskua leukaperiin nopeuttavat sopimuksen solmimista paremmin kuin hyvin. Fyysinen väkivalta onkin se osa-alue, jolla Blackhand Edition loistaa.

Lähitaistelussa ohjaimet vastaavat käsiä, joten lyöminen on itsestään selvää. Iskuja voidaan myös tehostaa kättä pidemmällä kuten pesäpallomailalla tai pistoolilla. Wii Sportsin nyrkkeilyn tapaan liikkeet ovat valmiiksi purkitettuja, ja ne vain käynnistetään huitomalla. Havaittavissa on siis pieni viive, joka ei kuitenkaan toimintaa haittaa. Ihmisiä voidaan myös napata rinnuksista kiinni ja riepotella haluttuun suuntaan riuhtomalla ohjaimia sivuille. Kun otteen päästää liikkeen lopuksi irti, uhri paiskautuu haluttuun suuntaan - vaikkapa päin seinää tai ikkunan läpi. Kuvottavin ja samalla vaikuttavin liike on kuitenkin kuristaminen, jonka aikana taustalla alkaa pamppailla uhrin koko ajan vaimeneva pulssi, jonka mukaan myös kapula sykähtelee.

Tuliaseilla tähtääminen onnistuu näppärästi osoittimella joko täysin vapaasti tai kohteisiin lukittumalla, jolloin voidaan tähdätä paremmin tiettyyn ruumiinosaan. Esimerkiksi laukaus jalkaan saa kohteen hetkeksi liikuntakyvyttömäksi, ja kuti päähän tekee juuri sitä mitä siltä odotetaankin. Väkivalta on kaikessa karuudessaan julmaa. Ikärajaa ei edes tarvitse edes tarkistaa pelikotelon kannesta, kun on kuristanut maksullisen naisen tai tunkenut kilpailevan perheen gangsterille haulikonpiipun suuhun.

Oikeus on sokea, ja tyhmäkin vielä

Rikos kannattaa niin kauan, kun siitä ei jää kiinni, mutta kiinni jääminen sattuu olemaan ongelmista pienimpiä. Poliisit saa ummistamaan silmänsä pikku rikoksilta pienellä rahapalkkiolla, mutta yleensä tämä on tarpeetonta. Poliisin kiinnostus pelaajan toimia kohtaan laskee automaattisesti, eikä virkavallasta ole juuri muutenkaan harmia. Aluetta partioivaa poliisiautoa kun ei tunnu kiinnostavan edes haulikkoa heilutteleva kolmostason etsintäkuulutettu gangsteri, ellei tämä ala ammuskella ympäriinsä.

Pelin suurin ongelma on pelattavuuden yksitoikkoisuudessa. Tehtävät painottavat hivenen liikaa tylsän tavanomaista tappamista uhkailun, pelottelun sekä henkihieveriin hakkaamisen sijaan, ja kauppiaatkin antautuvat yleensä jo ennen kuin pelaaja on ehtinyt pistää isommin hulinaksi. Lisäksi vaikka oma sijoitus järjestäytyneen rikollisuuden nokkimisjärjestyksessä nousee asteittain parikymmentuntisen tarinan aikana, toimenkuva pysyy juuri samanlaisena alusta saakka. Uskaltaisinpa väittää ilman kummempaa mafiahistoriantuntemusta, että tuskinpa Don, koko rikollisperheen pomo, hoitelisi itseään alempien tilaamia palkkamurhia henkilökohtaisesti saati sitten säntäilisi konepistooli kourassa valtaamaan kilpailevan perheen varastoa yhtä antaumuksella kuin pelimaailmassa.

Suurimmat miinukset kummisetä ansaitsee teknisestä toteutuksestaan. Yksityiskohtien puute paistaa miljöönä toimivan New Yorkin virtuaaliversion joka kolkasta. Yksinkertaisten laatikkotalojen rajaamat kapeat kadut ovat suhteellisen autioita, ja silti kaikki poksahtelee näkyviin sumun rajaaman piirtoetäisyyden takaa. Jopa niinkin oleelliseen perusasiaan kuin varjoihin ei ole jaksettu panostaa - ihmisten ja autojen on tyytyminen tylsiin pallo- tai laatikkovarjoihin, myyntikärryille ja postilaatikoille ei ole suotu edes sitäkään vähää. Autot näyttävät melko hyviltä, mutta vain muutama erilainen automalli saa liikenteestäkin yksitoikkoisen näköistä. Myös rakennuksissa on sorruttu muutaman perusmallin kloonaamiseen, ja kertauksen tunne on melkoinen melkeinpä missä tahansa rakennuksessa liikuttaessa. Grafiikka ei ole edellisenkään sukupolven aikana ollut sieltä paremmasta päästä, joten nykystandardien mukaan parantamisen varaa on vielä enemmän.

Kiitosta täytyy kuitenkin antaa pelihahmojen kasvoista, jotka muistuttavat pelottavan paljon esikuviaan, eivätkä räjähdyksetkään näytä hullummilta. Hahmomallinnus, -animaatio sekä erinomainen ääninäyttely saavat aikaan vahvan tunnelman. Elokuvan ikimuistoista tunnariakin yritetään kuluttaa puhki aivan liikaa, jotta kaikki varmasti muistaisivat mistä tarinasta onkaan kyse.

Hauskuudestaan huolimatta peli on vain käännös edellisen sukupolven koneilta. Ohjaus toimii kuitenkin hyvin ja tekee pelaamisesta yksinkertaisesti niin hauskaa, että vanhahtavan ulkoasun voi antaa anteeksi. Blackhand Edition on kuin mikrossa lämmitetty eilisillan pizzapala, joka saa haaveilemaan siitä, miten upea tämän päivän aineksilla leivottu lätty voisi olla. Tällainen ohjaus yhdistettynä nykytekniikan fysiikkamallinnukseen sekä hajoaviin ympäristöihin alkaisi olla melko lähellä virtuaaligangsterin unelmien leikkikenttää.

Galleria: 

Kommentit

Syödessäni eilisen pizzapalaa, en oo ikinä haaveillu huomisen pizzapalasta. Vaan siitä, että olisipa vielä koko pizza jäljellä yhden hikisen palan sijaan.

Hyvä arvostelu muuten, mutta arvosanan olisin nostanut jopa numerolla korkeammalle. Ja mielestäni arvosana ei muutenkaan vastaa tekstiä.

Arvosana selittyy sillä, että kyseessä on käännös PS2-pelistä, joka ei vuosi sittenkään ollut täydellinen peli. Kyllähän Wiin ohjaus antaa paljon, mutta näin herran vuonna 2007 peleiltä odotetaan myös graafisesti enemmän. Ja jos vilkaiset NintendoFINin arvosteluluetteloa, ei meillä ole tapana jaella noita kasejakaan kuin piparminttuja.

Syy miksi arvosana tuntuu pieneltä on se että joillekkin arvostelijoille on eksynyt seiskoja myös paskoille peleille. Yleensä kuitenkin seiska tarkoittaa ihan hyvää peliä.

Kaverinlla tuo peli on ja testisessio kutsui... Ihan ensiksi täytyy sanoa, että 7,5 on arvosanana jotenkin kummallinen. PS3 versio sai 5,75, PS2 versio 7,5 ja Xbox 360 versio 7:n. Itse, kun olen testannut, niin PS3 versio tuntui parhaimmalta ja niin ilmeisesti pelaaja lehdessäkin oli (lue PS3 arvostelun kommentit).

Sitten kuitenkin itse Wii versioon... Liikkeentunnistusta hyödynnettiin ihan hauskalla tavalla, vaikkakin tämä ei mitään ihmeellistä ollut. Monien huonosti suunniteltujen Wii ohjausten jälkeen keskinkertainen kuitenkin maistuu. Grafiikasta olen samaa mieltä, mitä arvostelussa oli. Talot ja ylipäätään melkein olivat samannäköisiä toistensa kopioita. Peli kuitenkin jo PS2 version ajoilta on ollut mielestäni pelattavuudeltaa jne. ihan hyvä ja sama pätee tähänkin versioon. Numeroksi itse antaisin tällä 7,5-8. Muutkin versiot menevät mielestäni tähän väliin.

EDIT: PS3 version hyvät puolet, jotka tekevät siitä mielestäni hivenen Wii versiota paremman (liittyy alempaan viestiin):
-Siinä on hyvä piirtoetäisyys ja tasainen ruudunpäivitys (jälkimmäinen myös Wii versiossa).
-Kaduilla on runsaasti elämää.
-Pelihahmot kauniita ja grafiikka muutenkin Wii versiota parempaa... yllätys?
-Liikkeentunnistuksen kanssa on kiva pelata ja esim. vihollisten paiskiminen tällä on mukavaa (Wii versiossakin liikkeentunnistus, mutta se ei ominaisuuksistaan huolimatta onnistu keräämään paljon irtopisteitä)

"Itse, kun olen testannut, niin PS3 versio tuntui parhaimmalta ja niin ilmeisesti pelaaja lehdessäkin oli"

Miten se oli Wii versiota parempi? On kuitenkin aika yleisesti sanottu, että se Wii versio olisi tuon kontrollinsa takia paras ja samat extratkin siinä on kuin PS3-versiossa. Mutta itse en tiedä sen enempää koska ainoastaan Wii-versiota olen pelannut, mutta voin kyllä kuvitella näin olevan. Sen verran hyvin tuo kontrolli toimii.

Ja pelaajassa tuota PS3-versiota sanottiin parhaaksi ennen kuin Wii-versiota oli pelattu ja peliä siis verrattiin vain vanhoihin versioihin. Jostain syystä pelaajassa ei ole taidettu vieläkään arvostella pelin Wii-versiota.

Niin ja tosiaan sen verran vielä tuosta arvostelusta kun sen arvosanaa kerta kritisoin. Olen kyllä lähes kaikesta itse arvostelussa samaa mieltä. Niin hyvistä kuin huonoista puolista. Minulle pelin suurin ja selvin heikkous oli todella tylsä ja yksitoikkoinen kaupunki. Mutta silti antaisin pelille ainakin sen kasin. Ja en miinustaisi pisteitä itse sen takia, että peli on vanha tai pohjautuu vanhaan sukupolveen. Se kyllä miinustuu itsestään heikkoina ominaisuuksina jos on tarvetta. Ei se automaattisesti niitä heikkoja puolia takaa.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi