Käännekohdassa

Guitar Hero -pelisarja on käännekohdassa. Kaksi edellistä osaa olivat mainioita rytmipelejä. Niin on kolmaskin, mutta ideat alkaavat uhkaavasti olla lopussa. Guitar Hero III:n kehityksestä vastaa Tony Hawk -pelien kehittäjänä tunnettu Neversoft. Alkuperäisen Guitar Heron isät Harmonixillä hyppäsivät kelkasta juuri ajoissa, sillä sarjaa olisi uudistettava huomattavasti, että se pysyisi vaikkapa Rock Bandin kaltaisten innovatiivisten uudistajien tahdissa.

Guitar Hero III: Legends of Rock kulkee jatko-osille tuttuja ja turvallisia polkuja. Pelin Xbox 360 -version mukana tuleva musta, langaton Les Paul -kitara on sarjan tyylikkäin tähän asti. Sillä on mukava soittaa hyvää kappalevalikoimaa, joka sekin pistää paremmaksi edellisistä osista. Mukana on yli 70 kappaletta. Huippuhetkiin kuuluvat rokin dinosaurukset, kuten The Rolling Stones (Paint it Black) ja Santana (Black Magic Woman). Uudempaan materiaaliin kuuluvat mm. Red Hot Chili Peppers (Suck My Kiss) sekä Queens of the Stone Age (3's and 7's). Noin puolet kappaleista on alkuperäisversioita, loput ovat covereita. Cover-kappaleiden taso heittelee kummallisesti ja esimerkiksi Black Sabbathin Paranoidista on mukana todella huono versio. Kokonaisuutena musiikkivalikoima on kuitenkin Legends of Rock -lisänimen arvoinen.

Varsinainen soittaminen on hieman mukavampaa kuin Guitar Hero II:ssa. Se johtuu kitaraohjaimesta, joka vastaa komentoihin paremmin kuin johdolla varustettu edeltäjänsä. Pelattavuus itsessään ei ole kokenut muutoksia. Virtuaalikitara soi viiden sointunappulan, kielen ja kammen avulla. Systeemi alkaa kolmen pelin ja tuhansien soitettujen kappaleiden jälkeen tuntumaan hieman väsyneeltä, mutta muutaman olutpullon jälkeen ja kunnon kaveriporukan kanssa Guitar Hero III tuntuu varmasti yhtä tuoreelta kuin ennenkin.

Erot edelliseen osaan verrattuna

Varsinaiset uudistukset ovat vähissä. Uramuotoa on yritetty terästää köyhällä, välianimaatioiden kautta kerrotulla juonella. Mukana on myös pomotaisteluita, joissa kepitetään Tom Morellon ja Slashin kaltaisia aitoja kitarasankareita vastaan. Nämä tasaisin väliajoin tulevat soittokamppailut on toteutettu huonosti, sillä ne hyödyntävät uutta battle-toimintoa. Siinä soitetaan muuten normaalisti, mutta tietyin väliajoin saadaan käyttöön aseita. Näillä voi kiusata vastustajaa esimerkiksi hajottamalla hänen virtuaalivahvistimensa. Hauskalta kuulostava battle kuivuu kuitenkin kokoon, sillä yleensä voittajaksi selviytyy se, joka ehtii ensimmäisenä käyttämään asetta. Kaksintaisteluita voi käydä myös ystävän kanssa, mutta samat pelattavuuteen liittyvät ongelmat nostavat päätään. Lisäys tuntuukin melko väkinäiseltä ja saa Guitar Hero -veteraanit palaamaan nopeasti normaalin soittamisen pariin.

Vaikeustaso on huonommin tasapainossa kuin edellisissä Guitar Hero -peleissä. Easy- ja medium-asetukset ovat turhan helppoja, kun taas hard ja expert ovat tuskaa sormille. Edellisten pelien veteraanitkin ovat todennäköisesti ihmeissään uusien vaikeustasojen kanssa. Pelaaja oppii soittamaan oikealla kitaralla ennen kuin läpäisee Guitar Hero III:ssa Slayerin Raining Blood -kappaleen pelkällä taidolla. Virtuaalinen soittaminen on silti hauskaa, vaikka yksinpeli tuntuukin vähäisten muutostensa takia lähinnä lisälevyltä kuin täysiveriseltä jatko-osalta.

Tästä syystä onkin hienoa, että Guitar Hero III:ssa on viimeinkin kovasti kaivattu verkkopeli. Uusia lauluja pystyy yhä ostamaan Xbox Livestä pientä korvausta vastaan, mutta nettipeli on uuden Guitar Heron todellinen myyntivaltti. Xbox 360 -versio on verkkopelinsä osalta käyttäjäystävällinen. Pelin saa pystyyn nopeasti, eikä lagi häiritse soittamista. Verkko-ominaisuuden olisi pitänyt olla jo Guitar Hero II:ssa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ainakin pidempi kehitysaika mahdollisti hyvän toteutuksen.

Neljäs kerta toden sanoo

Ulkoasua on muutettu sarjakuvamaisempaan suuntaan. Hahmot ovat sopivasti liioiteltuja karikatyyrejä. Taustalla pyörivät konsertitkin ovat niin kaukana todellisuudesta, että pelaaja ei vahingossakaan kuvittele olevansa oikea muusikko. Illuusiota särkevät valikoissa, kitaroissa ja peliympäristöissä olevat mainokset, jotka eivät millään tavalla sovi pelin esittelemään maailmaan. Tuotesijoittelu on nähtävästi arkipäivää myös sarjakuvatodellisuudessa.

Guitar Hero III: Legends of Rock on pieni pettymys. Peli on suurimmaksi osaksi tyylikkäästi toteutettu, siinä on toimiva verkkopeli ja hyvä langaton kitara, mutta muuten se muistuttaa liikaa kahta edeltäjäänsä. Tekijät ovat selvästi istuneet suunnittelupöydän ääreen ja päättäneet, että rytmipelien on aika alkaa muistuttamaan urheilupelejä. Tyylikkäästi pakatut pienet muutokset ovat varmasti tarpeeksi uusille ostajille, mutta me Guitar Hero -veteraanit jäämme kaipaamaan enemmän.