Fable II edustaa Microsoftin panostusta konsolinsa roolipelitarjontaan. Se ei ole perinteinen, PC-pelaajille tuttu kovan linjan rope. Peli on suunniteltu helposti lähestyttäväksi, kevyeksi seikkailuksi. Vaikka nähtävää riittää uusintakierrokselle asti, on pelikokemus silti varsin lyhyt. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä Fable II on saanut reilun puolen vuoden aikana kaksi laajennusta: Knothole Island ja See the Future.

Sateentekijä

Knothole Island saapui Xbox Liveen pienen viivästelyn jälkeen tammikuussa. Laajennuksen ladattuaan pelaaja voi löytää Bowerstonen sillan alta pelastajaa hakemaan lähteneen Gordonin. Keksijänero kuskaa sankarin sukellusveneellään läheiselle saarelle, joka kärsii ikävästä takatalvesta.

Knothole Islandin kiittämätön päällikkö antaa pelaajan tehtäväksi pelastaa saaren asukkaat hänen nimissään. Haasteeseen vastataan kyläilemällä läheiseen luolastoon kätketyllä auringon alttarilla. Keikka on hoidettu nopeasti, mutta eihän se seikkailu siihen tökkää. Sään kanssa päästään kikkailemaan useamman kerran, kun mikään ei tunnu kelpaavan asukkaille. Lopulta pelaaja saa tehdä perinteisen mustavalkoisen valinnan mammonan ja yleisen hyvän väliltä. Päätös tuntuu tyhjänpäiväiseltä, kun kokeneen hahmon taskussa on yli miljoonan edestä valuuttaa, eikä saareenkaan ole päässyt kiintymään.

Talvinen saari poikkeaa piristävästi Fable II:n tyypillisistä maisemista. Erityisen mielenkiintoisen ympäristöstä tekee vuodenvaikojen vaihtelu, joka muuttaa maastoa dramaattisesti. Talven jäätiköt muuttuvat sateisellä säällä tulviviksi vesistöiksi ja kesän paahteessa kuiviksi hiekkakuopiksi. Yhteen saareen on onnistuttu sisällyttämään käytännössä kolme erilaista ympäristöä.

Valitettavasti eeppiset maisemat jäävät hitusen turhan pantiksi, sillä pelillisesti Knothole Island ei ole mitenkään erikoinen tapaus. Pelaaja lähtee päällikön käskystä suorittamaan tehtäviä kylän lähimaastoon ja palaa raportoimaan onnistuneista sankariteoistaan. Toimeksiannot koostuvat luolastoissa luuhaamisesta, vihulaislaumojen tappamisesta ja erittäin yksinkertaisten pulmien ratkaisemista.

Kehittäjät ovat jälleen innostuneet sisällyttämään mukaan useampia kohtauksia, joissa pelaajan on osuttava paikkojaan vaihteleviin palloihin taioilla, lyönneillä tai ampuma-aseilla. Etenkin yhteistyötilan tökerö kamera tekee näistä kohdista rasittavia.

Pääseikkailun lomassa pelaaja voi kerätä saarelle leviteltyjä kirjoja, joiden löytämisestä palkitaan saavutuksella. Pelin kannalta mielenkiintoisempia palkintoja tarjoaa mystisiä esineitä kauppaava liike. Tavaroita saa vaihtamalla ne vaadittuihin esineisiin, joiden metsästäminen saattaa tuottaa harmaita hiuksia. Vaihtokaupoissa piilee aina pieni jännitys, kun saamaansa esinettä ei tiedä tarkalleen ennakkoon.

Koko laajennuksesta jää parhaiten mieleen pieni alttari, jolla voi herättää rakkaan karvaturrinsa kuolleista, mikäli näin ikävästi on päässyt käymään. Vaivaton operaatio hoituu yhdellä ihmisuhrilla. Juonen tarjoama tehtävä ei edusta Fable II:n seikkailua parhaimmillaan, sillä huumori ja vuorovaikutus hahmojen välillä jäävät vähäiseksi. Vajaalle kymmenelle eurolle saadaan vastineeksi pari-kolme viihdyttävää pelituntia, jos laajennuksesta jaksaa ottaa kaiken irti.

Tulevaisuus on...

Toukokuun alkupuolella julkaistu See The Future poikkeaa Knothole Islandista monella tavalla. Laajennuksen sisältöön pääsee käsiksi samasta paikasta, mutta tällä kertaa asialla on Murgo the Trader. Miehisen viiksekkäällä kauppiaalla on varastossaan kirottuja esineitä, joita käyttämällä pelaaja siirtyy seikkailemaan toiseen maailmaan.

Ensimmäisenä sankarille annetaan lumisadepallo, jonka sisälle on kirottu kokonainen kylä. Ympäristö ei ole täysin uusi, sillä Fablen maailmaan enemmän perehtyneet varmasti huomaavat maisemissa jotain tuttua. Taianomaista maailmaa riivaavat pahat henget, jotka ovat tehneet siitä mustavalkoisen. Ainoastaan aseet ja viholliset nähdään väreissä, minkä perusteella pelaajan olisikin osattava käyttää pahiksiin tiettyä tappovälinettä.

Sankari palauttaa värin maailmaan pelastamalla kyläläiset ja listimällä pahat henget sekä näiden palvojat. Käytännössä tämä hoituu kylässä ja luolastoissa peuhaamalla. Nopeasti hoidetun homman kohokohtia on jälleen kohtaus, jossa ammutaan niitä rasittavia leijuvia palloja pyssyillä ja taioilla. Valitettavasti tekeminen loppuu viihtyisässä ympäristössä nopeasti, joten taikamaailmaan ei tee mieli enää jälkeenpäin palata kuin korkeintaan ihastelemaan maisemia.

Seuraavaksi Murgo kauppaa pelaajalle kirottua pääkalloa, joka vie sankarin jälleen uuteen maailmaan. Tällä kertaa pelastettavana on nekromantikon vangitsema muinainen ritari. Tehtävästä suoriudutaan hieman erikoisemmin, sillä pelaajan on pukeuduttava välillä epäkuolleeksi, gobbeksi ja balverineksi. Piristävän erilaista toimeksiantoa vauhdittaa sujuva kerronta, jolla pelastettava ritari säestää tapahtumia.

Kun maagisen pääkallon salaisuudet on selvitetty, voi pelaaja palata jälleen ihmisten ilmoille ottamaan vastaan kiitokset Murgolta. Palkinnoksi hyvin tehdystä työstä saadaan esine, jonka avulla pelaaja voi kurkistaa tulevaisuuteensa. Mitään järisyttäviä paljastuksia ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä luvassa on lähinnä kiusoittelua tulevasta.

Pettymyksen voi onneksi käydä purkamassa uudella taisteluareenalla, joka tarjoaa viihdykettä vähän kehittyneemmillekin hahmoille. Viisi minuuttia kestävissä tappokesteissä on hauska tuulettaa tunteitaan lahtaamalla kasoittain vihulaisia ja yrittää siinä sivussa tienata muutamia saavutuksia. Gamerscorea tarjotaan lisäksi erilaisista pukuihin liittyvistä tempauksista sekä Murgo-patsaiden keräämisestä.

See the Future onnistuu piirun verran Knothole Islandia paremmin tehtävässään ja tarjoaa näin paremmin vastinetta Microsoft-pisteille, etenkin saavutusten osalta. Se on pilkottu osiin, jotka eivät selkeästi liity toisiinsa. Sisällön puolesta tämä antaa enemmän tilaa vaihtelulle, mutta toisaalta paketti jää hieman levälleen. Moraalisten valintojen puutetta paikataan parilla yllätyksellä ja osuvalla huumorilla.

Kumpikaan laajennuksista ei onnistu nakuttamaan napakymppiin. Faneille lisäpaketit tarjoavat hyvän tekosyyn tarttua peliin uudelleen, mutta niiden sisältöä kalvaa tietty eeppisyyden puute. Knothole Islandin hienosta ympäristöstä olisi voitu ottaa enemmän irti, kun taas See the Futuren tulevaisuuden visiot ovat yhtä ympäripyöreitä kuin Peter Molyneux'n kryptiset hehkutukset yleensäkin. Molemmat paketit ehtii koluta läpi yhdessä illassa.

Laajennukset onnistuivat silti muistuttamaan, miksi nautin Fable II:n pelaamisesta niin paljon. Lisää tekisi mieli. Viimeistään nyt pitäisi onneksi olla selvää, että Fable III tehdään ennemmin tai myöhemmin – todennäköisesti myöhemmin.

Arvostelukappaleista kiitokset Microsoftille.