Square Enixin Final Fantasy -sarja on ollut (japanilaisten) roolipelien lippulaiva maailmalla. Sarjan luoja, Hironobu Sakaguchi, jätti vuonna 1982 yliopiston kesken ja siirtyi silloisen Squaren alaisuuteen osa-aikaisena. Peliala ei kuitenkaan ollut hellä miehen uralle. Vuonna 1987 enteilevästi nimetty Final Fantasy oli Sakaguchin viimeinen mahdollisuus peliteollisuudelle: flopatessaan mies olisi jättänyt alan ja palannut takaisin yliopistoon opiskelemaan sähkötekniikkaa. Historia oli toista mieltä.

Final Fantasy -pelejä on myyty maailmalla yli 97 miljoonaa kappaletta. Vuodesta 1987 vuoteen 2012 asti pelisarjaan kuuluu yhteensä neljätoista eri nimikettä. Lukuun eivät sisälly lukuisat sivutuotteet tai lisäosat. Samasta nimestä huolimatta pelit eivät liity toisiinsa, mutta sisältävät yhteisiä elementtejä. Näihin lukeutuvat muun muassa juonen temaattisuus, hahmojen nimet, pelimekaniikka ja pörröiset chocobot. Kukin uusi tulokas sarjaan on usein vienyt myös hieman tekniikkaa eteenpäin.

Sarjan vanhemmista osista kiinnostuneiden pelaajien elämää on vuosien varrella helpotettu. Nintendo Wiin latauspalvelusta löytyvät suurin osa sarjan kuudesta ensimmäisestä pelistä, jotka ilmestyivät aikanaan NES- ja SNES-konsoleille. Nykyään ensimmäiset osat ovat ostettavissa myös PlayStation Storesta, pois lukien sarjan kolmas osa. Suurelle osalle sarjan pitkäaikaisimmista faneista Final Fantasyt olivat parhaimmillaan osien 4-6 aikana, ja vastikään päivitetty neljäs osa on hyvä syy aloittaa historiantunnit erään peliteollisuuden legendaarisimpien sarjojen parissa.

Lue myös KonsoliFINin retrokatsaus Final Fantasy -sarjan osiin 1, 2 ja Tactics.
Lue myös KonsoliFINin retrokatsaus Final Fantasy -sarjan osiin 7, 8 ja 9.

Final Fantasy 4: The Complete Collection

Julkaistu: 3.6.2011
Alusta PS3, PSP, PSV
Hinta: 34,95€

Vuonna 1991 julkaistua Final Fantasy 4 pidetään oikeutettuna sarjan ja ylipäätänsä roolipeligenren merkkipaaluna. Se ilmestyi aikanaan Super Nintendolle, jonka laitetehot takasivat entistä uljaamman ulkoasun. Siinä nähtiin monia merkittäviä innovaatioita pelimekaniikassa, mutta ennen kaikkea Final Fantasy 4 vakiinnutti asemansa loistavana tarinankertojana. Upean rikas ja hahmovetoinen juoni on säilyttänyt tenhonsa ajan saatossa. Halpapelihintaan myytävä Final Fantasy 4: The Complete Collection sisältää klassikon ja sen kaksi jatko-osaa visuaalisesti paranneltuina versioina.

Juoni seuraa pimeyden ritareiden komentaja Ceciliä, joka kyseenalaistettuaan kuninkaansa menettää oikeutensa ja joutuu petetyksi. Esiin nousevat jälleen kristallit ja koko maailmaa uhkaava pahuus, jonka kukistamiseen pystyy vain Cecil. Kuvio on totta kai lapsellinen, mutta pääpiirteiden sijaan huomio keskittyy tapaan kertoa tarina. Välitön mielenkiinto herää jo yksinkertaisesti pahasta päähenkilöstä, jonka teoista saa kuulla alituiseen kyläläisten suusta. Asetelma käännetään piakkoin toiseksi, mutta pelkkä alku imaisee heti mukaansa. Tarinan edetessä mukaan lyöttäytyy mielenkiintoisia henkilöitä, joilla kaikilla on oma agendansa, eivätkä he suinkaan seuraa koko pelin aikaa sankarin matkassa. He tulevat tutuiksi, saattavat kuolla tai jatkaa matkaansa, kun ovat saaneet haluamansa. Juoni elää poikkeuksellisella tavalla, vaikka se etenee tiukan lineaarisesti ennalta määrättyyn loppuunsa.

Tarinallisten elementtien ohella pelimekaniikka on kokenut uudistuksia mutta myös taantumia. Kolmosessa ensi kertaa esiintynyt hahmon vapaaseen kehitykseen tähdännyt ammattijärjestelmä unohdettiin. Tilalla on sittemmin suurimpaan osaan sarjan peleistä vakiintunut kiinteä hahmoluokka, jota kehitetään paremmaksi kokemuksen ja ennalta määrättyjen juoniosuuksien avulla. Tiuhaan vaihtuvasta tiimikoostumuksesta johtuen yksinkertaisesta järjestelmästä ei ole liioin haittaa.

Eteenpäin sen sijaan mentiin ensi kertaa lanseeratun Active Time Battlen, tai ATB:n, avulla, mikä on sittemmin vakiintunut paitsi Final Fantasyiden myös monien muiden roolipelien taistelujärjestelmäksi. Yksinkertainen lisäys toi entuudestaan tuttuun taistelumekaniikkaan reaaliajan, mutta siinä oli vielä puutteensa: pelaaja ei tiennyt milloin oli kenenkin vuoro. Complete Collection sisältää ATB:n päivitetyn version. Taistelut ilahduttavat muutoinkin vaihtelevuudellaan. Yhteen pelin nerokkaimmista luolista ei kannata astua metalliset varusteet niskassa, sillä alueen magneettipitoisuus lamaannuttaa hahmot toimintakyvyttömiksi.

Neljäs osa tutustutti vapaan tallennuksen sijaan myös monia vihastuttaneet ja ihastuttaneet tallennuspisteet. Onnekseen sentään yksi normi on säilynyt ennallaan. Nobuo Uematsun ylistetyt Final Fantasy 4 -sävellykset ovat edelleen ensiluokkaisia.

Final Fantasy 4: The Complete Collection on loistelias päivitys yhteen roolipelisarjan parhaimpaan osaan. Vetävä tarina toimii yhä, ja se saa tuekseen parannellun ulkoasun sekä päivitetyt ominaisuudet. Kyseessä on ehdoton pakkohankinta varsinkin sarjan mutta myös roolipelien ystäville.

  

Final Fantasy 5

Julkaistu: 22.11.2011
Alusta: PS3, PSP, PSV
Hinta: 9,95€

Vuotta myöhemmin ilmestynyt Final Fantasy 5 on valitettavasti askel taaksepäin. Pelin paranneltu mekaniikka, etunenässä monipuolinen ammattisysteemi, ansaitsee kaiken kehunsa, mutta edellisosan laadukkaasta tarinankerronnasta jäädään kauaksi. Pääpiirteittäin juoni säilyy samana seuraten nuorta Bartzia, joka ajautuu jälleen kristallien perään estääkseen suuren pahuuden ja maailmantuhon. Tarinan kuljetuksessa on vain menetetty iskevyys, joka onnistui nelosessa vetämään välittömästi puoleensa. Vitosessa sitä ei oikein koskaan saavuteta. Hahmoissa on läsnä sittemmin valtavirrassa yleistynyt japanilainen huumorintaju, mikä aiheuttaa varmasti osaltaan sen, että peli tuntuu alusta lähtien koululaisen kirjoittamalta fantasialta.

Juonelle antaa paljon anteeksi upean hahmonkehityksen vuoksi. Se on nykyään toki vanhentunut mutta edelleen toimiva systeemi. Ennalta määrättyjen luokkien sijaan hahmot voi kouluttaa haluamikseen ja ammatteja pystyy vaihtamaan lennosta toiseen. Pääluokasta saamien taitojen lisäksi mukana saa olla myös yksi sivuluokan taito. Erilaisia ammatteja on yhteensä 22 kappaletta, joten valinnanvaraa ja kehitettävää on riittämiin.

Kolmen visuaalisesti parannellun pelin jälkeen alkuperäinen Final Fantasy 5 saattaa työntää hivenen luotansa. PlayStationille alkujaan käännetty versio käyttää kitsaasti värejä ja pikseleitä, mikä isolle ruudulle levitettynä näkyy aiempaa ongelmallisempana. Peliä ei siitä huolimatta voi millään ilveellä sanoa rumaksi, vaan ainoastaan aikakautensa tuotteeksi. Uematsun kauniit sävellykset ovat kestäneet aikaa sen sijaan huomattavasti paremmin.

Final Fantasy 5 on ikävä väliinputoaja kahden loistavan osan välissä. Tylsähkö tarina on paluu ensimmäisten osien lastenloruille, eikä se tunnu käynnistyvän oikein missään vaiheessa. Ontuvaa kerrontaa pelastaa onneksi monipuolinen hahmonkehitys, mutta pelikokonaisuus jää siitä huolimatta vain kohtalaiseksi.

  

Final Fantasy 6

Julkaistu: 6.12.2011
Alusta: PS3, PSP, PSV
Hinta: 9,95€

Viimeinen Super Nintendolle julkaistu Final Fantasy oli sarjan kuudes tulokas. Monien mielestä saagan paras osa ei ole menettänyt vuosikymmenten takaista charmiaan. Genren puhki kuluttamien keskiaikaisten miljöiden sijaan Final Fantasy 6 sijoittuu edelleen tuoreelta tuntuvaan steampunk-maailmaan. Vuosia sitten taikuus ajautui käsistä lähes katastrofaalisin seurauksin, minkä jälkeen se hävitettiin ja ennen pitkään unohdettiin. Sittemmin tiede ja teknologiset innovaatiot ovat levinneet ympäriinsä. Rauhaisan elon esteeksi nousee vallanhimoinen keisarikunta, joka tahtoo yhdistää mekaaniset koneet muinaisten taikojen kanssa. Pelaaja ottaa haltuunsa joukon kapinallisia, jotka pyrkivät vapauttamaan maansa tämän hirmuvallan ikeestä.

Juonessa palataan taas hieman aikuismaisempaan kerrontaan. Toki japanilaisittain humoristiset hahmot ovat edelleen läsnä, mutta ajateltu maailma ja tarinan poliittiset koukerot ovat kertaheitolla mielekkäämmin rakennettu kuin edellisosan suoraviivainen hyvä-paha-asetelma. Kerronnan kohokohtia ovat eittämättä mielenkiintoiset ja kehittyvät hahmot, yllättävän raskaat teemat sekä haarautuva rakenne, jossa peräti neljätoistahenkistä ryhmärämää seurataan samanaikaisesti eri tilanteissa. Huomioimatta ei voi jättää myöskään juonen aikana muuttuvaa maailmaa, mikä tekee tapahtumista kerta heitolla kouriintuntuvampia.

Sisällöllinen puoli on edellisosaan verrattuna yksinkertaisempi, muttei suinkaan huonompi. Ammattipohjaisen kehitysmallin sijaan Final Fantasy 6 palaa kiinteisiin hahmoluokkiin, joilla on omat yksilölliset taidot. Kattavan varustevalikoiman lisäksi henkilöt pystyvät kantamaan kahta reliikkiä, jotka antavat esimerkiksi erinäisiä ominaisuuksia tai muuttavat taistelutoimintoja. Vaihtelevuutta on yhdelle pelille aivan riittävästi, mistä on kiittäminen myös suurta pelattavien hahmojen määrää.

Final Fantasy 6 on kaikin puolin upea kokemus. Tarinan ja teemojensa puolesta juoni vetää edelleen vertoja nykyisillekin roolipeleille, ja vanhahtavasta ulkoasusta huolimatta se on visuaalisesti tyylitellyn näköinen. En kuitenkaan kiellä, ettei nelososan kaltainen kasvojenkohotus tekisi tälle klassikolle oikeutta. Mutta kuorrutuksen kera tai ilman, ei Final Fantasy 6:ta kannata jättää välistä – kenenkään.