Lost Odyssey

Kaimin tarina sai allekirjoittaneen imeytymään pääjuonen mukaan jo heti alkutahdeilla, mikä ei ihan tavanomaista ole kohdallani, useat roolipelit kun ovat kunnolla imaisseet mukaansa vasta muutaman tunnin pelailun jälkeen (mm. KOTOR, FFX ja Mass Effect, muutamia tuoreimpia tapauksia mainitakseni). Tämä seikkailu iski suoraan ja täytyy sanoa, että hahmojen kehittymistä ja maailman tapahtumia seuraa myös pelin edetessä varsin mielenkiinnolla, eikä oikeastaan missään vaiheessa ole tuntunut siltä, että tarina olisi lässähtämässä, vaikka siis jo melkein 50 tuntia pelin pääjuonta on takana. Maailman tutkiminen palkitaan upeilla vertauskuvauksellisilla tarinoilla, jotka lukisi novellikokoelmanakin varsin mielellään, joten paikkojen läpikäymiseen kannustetaan varsin mainiolla porkkanalla (useimmat tarinat tulevat vastaan ihan itsestään kylläkin).

Lost Odysseyn hahmotkin ovat hyvin mietittyjä tapauksia ja hahmokaarti on innostavan monipuolinen, mitään erikseen mainitsematta (spoilaamatta siis ketään). Kuolemattomien tarinoista kehittyy varsin monipuolinen kehys hahmonkehitykselle ja itse pidän varsinkin päähahmo Kaimista, mies hehkuu eleganttia olemusta ja vähäsanaisuuden luoma karisma on käsinkosketeltavaa, tuhannen vuoden tuskan voi todella tuntea ajoittain. Ja päähahmoon voi vaihteeksi jopa hieman samaistua, mikä ei koskaan ole immersion kannalta huono asia. Ja mahtuipahan jo menneisiin tapahtumiin yksi vaikuttavimmista kokemuksista koskaan (Cooken ja Mackin laulu äidille, pelin läpäisseet tietänevät mitä kohtausta tarkoitan).

Teknisestikkin peli on loistava suoritus, musiikkiraita on erittäin onnistunut (Nobuo Uematsu ei petä), grafiikka on nättiä ja eipä suurempia bugeja omaan silmään ole osunut, mikä on laajalta peliltä aina hieno suoritus. Ainoastaan eräänlainen "turha tarkkuus" objektien käsittelyssä häiritsee, joissain kohdissa saatoin pyöriä usemman kerran vaikkapa patsaan ympärillä ihmetellen mitä sille pitäisi tehdä ennen kuin satuin osumaan millintarkasti kohdalle ja ruutun ilmestyi "push" (tms). Taistelusysteemi on melko simppeli ja perinteinen, mutta kuolemattomien oppiessa taitoja kuolevilta taistelua vääntää ja tuovathan ring-aimit kaivattua lisäiloa taisteluihin ja taistelun mielekkyys säilyy mielestäni läpi pelin (tai siis, itsehän olen arviolta noin 90-95% vasta läpäissyt).

Vaikeustasosta on hieman ristiriitaista mielipidettä kuullut, mutta omasta mielestäni tämä ei ole missään nimessä erityisen vaikea peli, vaikka osaakin ajoittain pistää vastaan, varsinkin saavuttaessa uusiin paikkoihin. Pomotaisteluissa vaikeustaso heittää huomattavasti, joskus vastusta on runsaasti, joskus pomo kaatuu jo ensi yrittämällä, mutta aina voittoon riittää järkeily (ja toki ehkä ajoittain pieni tuuri siinä sivussa, mm. random väistöt ja torjunnat tuovat tätä pientä arvaamattomuutta taisteluihin). Tallennuspisteitä on joskus liikaa ja joskus liian harvassa, mutta kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että erinomaista tarinaa tukee myös varsin toimivat peruselementit, jotka mahdollistavat tämän eeppisen seikkailun toimivuuden.

Lost Odyssey on perinteinen JRPG, kyllä, mutta siitä saattavat innostua myös muutkin kuin perinteisistä japskiroolipeleistä pitävät, niin upealla tarinalla on peli liikenteessä. Mekanismit ovat hyvinkin perinteisiä, mutta pinnan alla on jotain perinteistä poikkeavaa ja kuolemattomien tarina jää ainakin itselleni pyörimään päähän varmasti vielä hamaan tulevaisuuteen. Medioissa peli on saanut päästä päähän arvosteluita, joten aivan kaikille tätä ei sinänsä voi suositella, vaikka itse kyllä kannustan jokaista pelaajaa edes antamaan mahdollisuus tälle. Ehkä "ihan ok" arvioistakin johtuen tämä peli pääsi yllättämään niin kuin se yllättämään pääsi ja siitä on toki kiittäminen useita jenkkiarvostelijoita. Yllätysmomentti puolellaan Lost Odyssey tulee jäämään muistoihin yhtenä parhaista roolipeleistä koskaan, ellei jopa parhaana. Niitäkin taitaa olla, jotka tästä eivät pidä, itse en vain ymmärrä miksi.

Kirjaudu kommentoidaksesi