WWE Smackdown vs. Raw 2009

EVOLUTION IS A MYSTERY...

Yleensä pelien jatko-osilta odotetaan paljon. Monesti silti nämä odotukset eivät kohtaa todellisuuden kanssa. Smackdown vs Raw 2009 on edelleen suurilta osin sitä vanhaa vääntöä (kirjaimellisesti) mutta monella saralla on otettu askel eteenpäin. Ensimmäisen parannuksen huomaa jo peliä aloittaessa, sillä latausajat ovat selkeästi lyhentyneet. Enää ei tarvitse odotella useampaa kymmentä sekuntia ennen matsin alkua. Valikoiden ulkoasu on dynaamisempi ja ainakin omaa silmää miellyttävät isot tekstit. Valikoissa soi nyt myös valikoitujen painijoiden sisääntulobiisit, XBOX360 pelaajat pääsevät nauttimaan myös omista musiikeistaan, mikäli pelin soittolista ei miellytä. Graafisesti peli on ihan ok vaikka PS2 juuret huomaa. Painijoiden sisääntulot ovat tarkasti mallinnettu, ja painijat muistuttavat esikuviaan.Hahmomallit ovat hyvännäköisiä tosin ehkä liiankin. JBL:n kaljamaha from hell on vaihtunut kaljapatteriin, ja Ric Flair on ilmeisesti innostunut vanhoilla päivillään tekemään vatsalihaksia. Harmittavasti edesmennyt Eddie Guerrero on tainnut päästä vierailemaan suurimman osan pukukopeilla sillä vain kourallisella supertähdistä on erilaisia asuvaihtoehtoja. Painijoita on pelissä yli 60, mutta legendoja ei Ric Flairin lisäksi pelistä löydy. Piakkoin julkaistava Legends of Wrestlemania korjannee tämän puutteen.

Yleisön ulkonäkö sen sijaan ei ole kokenut kasvojenkohotusta vaan samanlaiset kloonit kansoittavat areenoita.PS3-versiota kiusaavat myös sahalaidat jossain määrin. Selostuspuolella on tapahtunut selkeää parannusta, nyt kommentaattoriduolla riittää asiaa myös kehän tapahtumista eikä keskenäiseen naljailuun sorruta liikaa. Pidemmän päälle kommentit alkavat silti toistaa itseään. Vaihtelua onneksi tuo se että jokaisella brändillä on oma selostajaparinsa, jotka suoltavat enemmän tai vähemmän samanlaista tekstiä. Myös yleisö on entistä paremmin mukana mittelöissä ja reagoi paremmin kehän tapahtumiin. Kun kämmenselkä iskeytyy rintakehään, WOOOOOO huudoilta ei voi välttyä. Mutta kuten Rey Mysteriotakaan ei kannata ulkoisten seikkojensa vuoksi tuomita, on aika laittaa saunatakki ja kalsarit ylle ja astua kehään. If You Can Smell, What I'm Cookin?

TIME TO PLAY THE GAME

Kehään astuessa, ensi näkemältä paljoakaan ei ole muuttunut.Kontrollit ovat pääosin pysyneet samana, vasemman tatin ohjatessa painijaa ja oikeaa tattia liikuttamalla saa tehtyä erilaisia heittoja. Neliöstä painija potkii ja lyö. Ympyrällä vastustajan saa nakattua vaikkapa kulmaukseen ja X nappi toimii yleisenä toimintona kuten esim pöytien kasaamisessa tai kulmasuojuksen poistamisessa. Toiminta on siis TV:stä tuttua. Tällä kaavalla sitten jatketaan kunnes momentum mittari on täynnä jolloin voi tehdä painijansa lopetusliikkeen oikeassa paikassa tai ottaa hieman vähemmän tehokkaan erikoisliikkeen talteen. Tänä vuonna nämä liikkeet suoritetaan painamalla kolmio näppäintä. Tästä seuraakin monia harmaita hiuksia jos painijan kummatkin liikkeet ovat esimerkiksi suoritettavissa kun kohdataan vastustaja edestä päin. Jos momentum mittari joka mahdollistaa aiemmin mainittujen tekemisen, on täynnä ja sinulla on singnaturemove varastoituna, peli ei anna mahdollisuutta valita kumman liikkeen käytät ensin vaan pakottaa käyttämään paremman. Esimerkkinä Chavo Guerrerolla on lopetusliikkeinään Gory Bomb ja Frogsplash ja signaturemove Three Amigos. Finisher mittarin ollessa täysi ja signaturemoven ollessa varastossa pelaaja haluaisi tietenkin tehdä Three Amigos liikkeen ensin jonka jälkeen kiivetä yläköydelle ja lopettaa vastustajansa käyttämällä Frog Splashia. Tämä ei kuitenkaan onnistu kun kolmiota painamalla tuleekin Gory Bomb eikä signaturemove ja tilanne kuivuu kokoon. Kun peli on suunnattu saippuapainin ystäville luulisi tekijöiden tajuavan mikä merkitys on sillä että tilanteet saisi mahdollisimman autenttisiksi laittamalla nämä liikkeet vaikka eri napin alle.

Antiikkinen vastaliikesysteemi tekee paluun tänäkin vuonna. L2:lla torjutaan iskut ja potkut ja R2:lla heitot. Kun liike on kerran alkanut se on katsottava loppuun, ja kolmella, tai isommalla porukalla pelatessa tämä häiritsee selvästi.Pelaajalla ei ole kuin yksi mahdollisuus onnistua vastaliikkeessään, ja jos R2 napin painallus ei osu kohdalleen ei toista tilaisuutta saa. Tähän kaipaisi kipeästi parannusta. Järkevintä olisi että liike olisi mahdollista kääntää edukseen vielä muutaman kerran sen alkamisesta vaikka painamalla ruudulle ilmestyviä nappeja (ala Resident Evil 4). Ultimate Control Move ja Struggle Submission liikkeet ovat onneksi pysyneet koskemattomina, ja liikkeitä on lisätty. Riippuen oman painijan liikevalikoimasta, voi R1 + oikeaa tattia vasemmalle tai oikealle combolla tehdä liikkeitä joita pääsee itse ohjaamaan. Kummastusta herättää että miksei kaikkia liikkeitä voi ohjata itse vaan ne menevät autopilotille. Parhaimillaan matsit ovat viihdyttäviä, ja mitä enemmän pelaajia sen enemmän pelistä saa irti. Moninpeli onkin parasta antia, samalla koneella pelattuna sillä uudet tag team ominaisuudet ovat hyvä lisä pelimekaniikkaan. Nyt yhteistyö on entistä soljuvampaa ja otteluissa on enemmän fiilistä. Vuoroaan kehän laidalla odottava pelaaja voi liikkua kehän reunalla vapaasti, häiritä tuomaria tai pumpata yleisön tunnelmaa kattoon jolloin hot tag mittari alkaa täyttymään, ja sopivan hetken tullen vaihtaa itsensä kehään R1+kolmiota painamalla. Tällöin pelaajan on reagoitava nopeaa ja painaa ruudussa näkyvää nappia jolloin oma painija murskaa vastapuolen tieltään ja on mahdollisuus lopettaa matsi näyttävästi lopetusliikkeellä. Tämän onnistuessa alkavat ottelut jo olemaan lähempänä sitä mitä TV:stä näkee. Nettipeli kärsii edelleen lagista ja huijaavista pelaajista, jotka turvautuvat yleensä pelimekaniikan heikkouksiin.

Yksinpelaajalla asiat ovat onneksi sentään paremmin kuin viime vuonna. Uusina pelimuotoina löytyvät Road To Wrestlemania ja Career Mode. Näistä jälkimmäinen on lähinnä omatekemän hormoonihirmun kykyjen kasvattamista varten. Käytännössä se tarkoittaa sitä että pelaaja valitsee aina tietyn mestaruuden ja alkaa tavoittelemaan sitä. Jokainen matsi arvioidaan 1-5 tähden asteikolla, ja aina kun tietty määrä tähtiä on kerätty pääsee pelaamaan haastajamatsin jonka voitettuaan voi haasta vyön haltijan. Statsit nousevat Oblivion tyyliin eli voimaa saa tekemällä vahvoja heittoja, ja kestävyys kasvaa mitä enemmän otat rankaisua. Systeemi ontuu kun pelitunteja pitäisi kertyä noin 20 per luotu painija ennen kuin arvot saa mieleisekseen. Vuoden 2006 versiossa pelaaja sai aina tietyn määrän kokemuspisteitä jotka sitten pystyi käyttämään haluamaansa ominaisuuteen, jolloin pelistä puuttuvien painijoiden tekeminen oli mielekästä ja hauskaa. Nyt peli-ilo kärsii pahasti kun esimerkiksi stamina ominaisuus nousee hullun lailla melkeinpä joka matsin jälkeen, ja on ennen pitkää 99. Karismaa taas saa tekemällä tauntteja joita joutuukin sitten tekemään 30-40 kertaa per matsi jos kehitystä haluaa. Miksi toimiva systeemi piti mennä vaihtamaan?

Ensin mainittu Road To Wrestlemania pelimuoto onkin yksinpelin suola. RTW on toteutettu todella mallikkaasti ja valittavana on 6 eri tarinaa, (Chris Jericho, CM Punk, John Cena, Triple H, Undertaker ja Batista ja Mysterio jonka voi pelata kaverin tai tekoälyn kanssa) joista yksi sisältää pelisarjan ensimmäisen yhteistyötarinan. Tällä kertaa jokainen painija käyttäytyy tarinassa niinkuin oikeastikkin, viimevuosien geneerinen tarinankerronta on tiessään. Showt alkavat ilotulituksilla ja selostajat valoittavat tapahtumia ennen matseja, niiden aikana ja niiden jälkeen. Ääninäyttely on myös hyvää, vaikka esim Triple H:n ääni on hieman sinnepäin. Yllätyksiä näihin tarinoihin mahtuu, ja osa niistä on myös epälineaarisia ja on pelattava useammin kuin kerran jos haluaa kaiken selville. Erilaisia saavutuksia suorittamalla avaa lisää painijoita,areenoita, asuja ja muuta kivaa. Vanha tuttu Create a Wrestler työkalu on edelleen yksi yksityiskohtaisimmista hahmoeditoreista koskaan. Kaiken voi kustomoida aina vaatetuksesta sisääntuloon ja nyt myös PS3 version omistajat voivat käyttää omaa musiikkiaan painijoiden sisääntulossa. Uutuutena mukana ovat Create A Finisher jolla omien lopetusliikkeiden teko onnistuu vaivattomasti ja helposti ja Highlight Reel jolla saa viimein tallennettua painihetkiään kovalevylle, ja muokkaamaan niitä mieleisekseen, jonka jälkeen ne voi laittaa onlinepuolelle muiden ladattavaksi ja arvioitavaksi.

ROCK BOTTOM?

Kun areenan valot sammuvat on SVSR2009 edelleen se painipeli mikä fanien kannattaa hankkia.(toisen vaihtoehdon ollessa TNA Impact!) Moni pikkuvirhe silti ärsyttää ja pelisarjan pitkäikäisenä ystävänä, toivoisi jo vähitellen näihin parannusta. Edellisvuoden katastrofiin verrattuna on tämän vuoden painos silti selkeä parannus. Uusia pelaajia tuskin tämäkään saa houkuteltua pelin ääreen, jos hikiset lihaskimput eivät TV:ssäkään innosta.

Kirjaudu kommentoidaksesi