Jos aloitetaan niistä hyvistä puolista...

Grafiikka on ensinnäkin ihan nättiä ja pelialue on mallennettu hyvin. Kaupungilla liikkuvat ihmiset ja autot luovat "elämisen makua" kaupunkiin.

Hämis tottelee ohajausta myös hyvin ja liikkuu aikapitkälle niin kuin ajattelinkin hämähäkin suhteellisilla voimilla varustetun trikoo sankarin liikkuvan.

Tarina on myös kohtalaisen hyvää tavaraa, joka jaksaa kiinnostaa ainakin tiettyyn rajaan asti.

Erityismaininnan ansaitsee seittien avulla tapahtuva liikkuminen alueelta toiselle. Vaikka kamera välillä jääkin hieman jälkeen, niin se ei häiritse muuten kuin nopeutta vaativissa kohdissa.

Ja sitten ne huonot...

Ensinnäkin huomio kiinnittyy välillä jäljessä tulevaan kameraan. Varsinkin tämän huomaa nopeissa kohtauksissa, missä kameran juuri toivoisi pysyvän perässä. Välillä ei ole aivan varma juokseeko sitä seinää ylös, alas vai sivulle. Kameraa voi toki liikutella, mutta ei sitä aina kerkeä edes ajatella.

Eri hahmoja juoksutetaan ruudulle niin paljon, että heikompaa hirvittää. Itse olisin enemmän nauttinut pienemmästä ja tutummasta hahmovalikoimasta, mutta joka olisi sitten tehty paremmin ja kiinnostavammin. Nyt pelissä on mukana muutamia hahmoja, joista en ole edes koskaan kuullutkaan, vaikka sarjakuvia olen joskus lukenutkin. Toinen hahmoissa oleva vika, ja tällä tarkoitan ihan kaikkia hahmoja, on ääni näyttely. Siitä jää hyvin innoton ja ponneton vaikutelma. Hahmo valikoiman pienentämisen puolesta puhuu myös se, että osa hahmoista tuodaan peliin mukaan sen kummemmin mitään selittelemättä. Ne vain tulee mukaan tarinaan.

Toistoo...toistoo...toistoo...toistoo...toistoo...toistoo...
Peli toistaa itseään, jopa pahemmin GTA sarja. Esimerkkinä mainittakoon alussa tapahtuva koulutus osio. Eräs näistä itselleni vähemmän tunnetuista hahmoista pyytää hämiksen tekemään hänen opettamansa liikkeen itselleen. Vähintään sen viisi kertaa. Mutta ei siinä vielä kaikki. Seuraavaksi hahmo pyytää tekemään saman liikkeen 10 pahikselle. Sitten opetellaan uusi liike ja taas sama rumba. ensin muutama kerta, sitten samaa tehdään vielä 20+ kertaa. Ja näitä kohtia riittää. Ja riittää. Ja riittää. ja riittää...

Taistelussa on myös omat ongelmansa. Käytännössä taistelusta selviää aina yhtä nappia painamalla, tai ilmassa käytävissä tappeluissa kahdella napilla, ja tämä minimoi kaiken yrittämisen halun ja syvyyden mikä taistelussa voisi olla.

Loppu kommentti...kommentti...kommentti...

Pelissä on siis muutama mielenkiinnon tappava ongelma, mutta ihan tarinan ja pelin lyhyyden takia sen jaksaa pelata kerran läpi. Itselläni asiaa avusti myös pahana hahmona pelaaminen, sillä oli mielenkiintoisata nähdä hämis pahana. Toista kertaa ei kiinnosta peliin enää koskea, joten hyvä puoli jaa arvailujen varaan. Potentiaalia pelissä olisi ja siksi on sääli, että toteutus on jäänyt puolittaiseksi. Peli ansaitsee näin ollen kaksi tähteä, mutta koska kaupungissa liikkuminen on aina yhtä hauskaa, niin myönnän yhden lisätähden.

Kerran läpi ja vaihtoon.

(arvio on PS3 versiosta, mutta Boxin versio ei siitä taida erota oikeastaan millään tavalla)