Red Faction Guerrilla on yhden tempun ihme. Yhden loistavasti toteutetun tempun ihme, jos tarkkoja ollaan. Oikeastaan pelin läpipeluun voisi kiteyttää yhteen ainoaan asiaan; tuhoa kaikki. Ja ai että kuinka hauskaa se tuhoaminen voikaan olla. Talot hajoavat juuri niin hienosti kuin olettaa saattaa. Seinään lyönti moukarilla ei hajota ja kaada koko taloa tai edes koko seinää vaan tekee reiän siihen kohtaan johon moukari osui. Rakennus kaatuu vasta sitten kun tukipilarit, rakennuksen kantavat rakenteet on tuhottu, tai ainakin osa niistä.

Kuuteen alueeseen jaettu Mars on kuin iso leikkikenttä, joka aukeaa vähitellen kapinallisten saadessa alueita haltuunsa pelaajan ohjaaman Alec Masonin avustuksella. Myös erilaisilla kulkuneuvoilla pääsee hurjastelemaan. Pelaajalla on mahdollisuus päivittää asevarustustaan maasta kerätyn romumetallin ollessa käypää valuuttaa. Aseita voi kantaa mukanaan neljää kerrallaan, ja ainoastaan leka on pakollinen ase. Lisäksi löytyy erilaisia räjähteitä ja sarjatuliaseita.

Alecin kostoretki ja siinä sivussa Marssin vapauttaminen luovat puitteet ja jossain määrin merkityksen paikkojen tuhoamisella, joka on ehdottomasti koko pelin kantava voima. Kaikki muu tuntuu toissijaiselta. Se onko tämä huono vai hyvä asia on täysin pelaajasta kiinni. Minua tämä palapelirakennusten ja fysiikkamoottorin riemuvoitto jaksoi yllättää ja ihastuttaa aina vain uudestaan, lyönti ja räjähdys toisensa jälkeen.