Harvemmin tapaa tämän kaltaisia julkaisuja Xboxilla. Oblivionista julkaistiin lisäosallinen versionsa, mutta The Orange Box pistää vieläkin paremmaksi. Mukaan on ängetty Half Life 2 kahden lisäosansa kera, aivonystyröitä kutkuttava tilantaju-fysiikka-seikkailu Portal, sekä moninpeliräiskintä Team Fortress 2. Rahoille vastinetta, anyone? Tässäpä sitä olisi moninkertaisesti!

Half Life 2 kaikilla mausteilla

Half Life 2 on luonnollisesti tämän paketin sydän ainoana "kokopitkänä" pelinä muiden lyhyempien ja/tai rajatumpien teoksien joukossa. Team Fortress 2 ja Portal seisovat nekin itsenäisinä teoksina, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa emoonsa nähden. Tässäpä ei ole mitään vikaa, sillä hyvä perusta on edellytys hyvin koostetulle kokonaisuudelle, minkälaisena The Orange Boxia tulisikin tarkastella.

Monelle varmasti jo tutussa tarinassa maapalloa uhkaava ulkoavaruuden Combine-rotu on vastuussa kaupunkien kääntämisestä keskitysleirimäisiksi vankiloiksi. Pieni vastarinta kytee kuitenkin (tietty!) alistettujen ihmisten keskuudessa ja pelattavamme Gordon Freeman on odotettu sekä ylistetty sankari. Teleportaatiovempeleen kanssa tapahtuva pieni onnettomuus saa kuitenkin suunnitelmat jälleen uusiksi ja matka kohti ihmiskunnan pelastusta alkaa.

Half Life 2 etenee tiukasti tarinan raameissa, eli siis alan termistöä käyttäen putkijuoksuna. Vapaudentunnetta onnistutaan kuitenkin synnyttämään paikoin laajoilla taistelumiljöillä, vaihtoehtoisilla etenemistavoilla sekä monipuolisilla vihollisten kukistamiskeinoilla. Lisäksi hyvin toteutetut kohtaukset turvaavat silkkaan logiikkaan, eikä täpärissä tilanteissa paljoa ajatustyöskentelyä kerkeä tuhlaamaankaan muuhun kuin käsikirjoituksen mukaiseen toimintaan. Kaikeksi onneksi käsikirjoitus toimii ja vetää kuin junan vessa.

Mukavaa vaihtelua - hiipimisen ja juoksentelun ohella - tuovat pelin ajoneuvo-osuudet. Ilmatyynyaluksella ja autolla kaahailut maistuvat ja tuovat väriä jo muutenkin koreaan toimintaspektriin. Lisäksi etenemiseen liittyy usein jonkin sortin pientä ongelmanratkaisua, yleensä jokamiesfysiikan tuntemukseen nojaten. Mikään fyysikko ei pelaajan tarvitse kuitenkaan olla (kuin pelissä).

Episodet 1 ja 2 jatkavat siitä, mihin pääpeli päättyy. Juonta sen enempää paljastamatta jatkuu Gordon Freemanin ja kumppanien matka kohti ihmiskunnan pelastusta. Mitään täyskäännöstä ei juonen osin tarjoilla, vaan sama meno jatkuu, mutta sehän passaa. Joitakin uusia virityksiä (aseita jne.) sekä nautinnollisia vihollisia mukaan on ynnätty tietenkin, joten hyväksi havaittu linja jatkuu ja syvenee.

Half Life 2 lisäosineen on pähkinänkuoressa yksi parhaista, tunnelmallisimmista ja - ehkäpä monimuotoisuutensa ansiosta - innovatiivisimmista FPS-peleistä ikinä. Luonnehtisin sitä vieläpä nerokkaaksi. Tylsää hetkeä ei vastaan tule, vaan jokaisen vaiheen jälkeen peli yllättää jollakin tapaa positiivisesti. Lisäksi se näyttää ja kuullostaa upealta, sekä pyörii ruudunpäivityksensä osinkin ansiokkaasti. Pieniä bugeja on kuitenkin mukaan päässyt ja kerran peli tilttasikin, mutta ylitsepääsemättömiä - tai kierrettäviä - ongelmat eivät kuitenkaan ole. Automaattitallennus tilttauksen (sekä erään ohjelmointivirheen) yhteydessä pelasti paljon. Jos vielä jostain pitäisi purnata, niin lisäosien pituudesta vähäsen. Hupia riitti molemmissa vajaa viisi tuntia/lisäosa (Episode 2:n pelikellon tikittäessä lähemmäksi viittä). Puolustukseksi sanottakoon, että kuluneet ajat menivät kuitenkin kuin siivillä, joten määrän ja laadun suhde on ehdottomasti kohdallaan. Ei muuta kuin odottelemaan kolmatta episoodia.

Porttiteoria kovempiin kakkuihin

Portal esittelee hienon ja toimivan idean teleportaatioporttien maailmasta tarkoin vartioiduissa testiolosuhteissa. Kieroa huumoria viljelevä ensimmäisestä persoonasta kuvattu ongelmanratkaisuseikkailu tarjoaa aivonystyröiden aktivointia yhdeksässätoista erilaisessa testihuoneessa. Kiero juoni jatkuu onneksi vielä näidenkin jälkeen, joten pelattava ei näihin lopu.

Pelaaja ottaa roolikseen teleporttipyssyn toimintaa testaavan koehenkilön nimeltä Chell. Testiä valvoo GLaDOS (Genetic Lifeform and Disc Operating System) -niminen kone, joka omalaatuisella persoonallisuudellaan hurmaisi jääkalikankin.

Eteneminen vaatii ASHPD:n (Aperture Science Handheld Portal Device), eli tuttavallisemmin teleporttipyssyn käyttöä. Tämä kapistus ampuu tietyille tasapinnoille muodostuvan portin, jonka kautta on siirtyminen toisesta portista (toimivat kumpaankin suuntaan) sinne, missä se sijaitseekaan. Portteja voi ampua lattioihin, seiniin, kattoon ja mihin vain sopivalle pinnalle. Lisäksi esimerkiksi pudotessa korkealta porttiin säilyy saavutettu vauhti toisesta portista ulos tultaessakin. Eteneminen vaikkapa rotkojen yli paikkoihin, minne porttia ei voi sijoittaa, onnistuu näin.

Aluksi pelaaja saa vain sinisiä portteja ampuvan kojeen, oranssien porttien ollessa valmiina paikoillaan. Alun tutustumisen jälkeen porttiase viimein päivittyy ja porttien sijoittelu sekä täysi hauskuus jää yksin pelaajan vastuulle.

Portalin omaksuu nopeasti. Se tarjoaa hysteeristä hauskuutta muutaman tunnin ja palkitsee joidenkin pulmien kohdalla vaikeustason korotuksella ja muilla tehtävää vaikeuttavilla optioilla. Omaperäinen idea ja todella mukava dialogi saa lyhyen, mutta sisällöltään laadukkaan porttiseikkailunkin loistamaan muiden paketin helmien joukossa.

Moninpelin monet kasvot

Paketin ainoa moninpeli Team Fortress 2 tarjoilee suhteellisen nopeatempoista, tiimipohjaista räiskintää. Maksimissaan kuudentoista pelaajan mittelöissä valittavana on yhdeksästä erillaisesta, hyvin toisistaan poikkeavasta hahmosta. Perussotilaasta insinöörin kautta aina lääkintämieheen asti kulkeva kaari pitää strategisesti sisällään tärkeät elementit taisteluiden voittoon.

Taistelut käydään kuudella erillaisella kartalla, joista kukin on pyhitetty omalle pelimuodolleen (kaksi karttaa kontrollipiste- sekä hyökkäys/puolustus -pelimuodoille). Pelimuotoja löytyy neljä, jotka ovat lipunryöstö, hyökkäys/puolustus, kontrollipisteet, sekä alueen hallinnointi. Se, onko moisessa järjestelyssä järkeä vai ei lienee jokaisen itsensä päätettävissä. Kentät on kuitenkin suunniteltu juuri näitä pelimuotoja silmällä pitäen, eikä välttämättä esimerkiksi lipunryöstö toimisi muihin pelimuotoihin ajatelluissa isommissa kentissä. Moninpelin ollessa yksinomaan tiimipohjainen, kannattaa niin hyökkäys- kuin puolustuspelikin miettiä ja organisoida tarkkaan, jotta lopputulos olisi suotuisa. Onneksi hahmoa pystyy vaihtamaan pelin aikana koska vain, joten oman joukkueen strateginen muokkaus taistelun tiimellyksessäkään ei jää puolitiehen.

Jokaisella hahmolla on jokin erityispiirre, mikä tekee sen tärkeäksi kokonaisuutta ajatellen. Esimerkiksi puolustusrobotteja rakentavalla insinöörillä on elintärkeä rooli hänen erikoiskykynsä ansiosta. Vallattujen kontrollipisteiden toivotulla pysymisellä oman joukkueen hallussa, tai lipunryöstön ryöstettävää salkkua vartioidessa ei kannata jättää viholliset tunnistavaa automaattituhoajaa hyödyntämättä. Vastapainoksi automatisoitujen valvonta-aseiden kumoamiseen löytyy taas vakooja-hahmo, mikä pystyy muun muassa hetkellisen näkymättömyystaitonsa ansiosta tekemään edellä mainitut masiinat toimintakyvyttömiksi. Lisäksi löytyy perinteisen hidasta, mutta tulivoimassaan vertaansa vailla olevaa raskasaseistettua tappokonetta, nopeaa, mutta elinvoimaltaan heikkoa juoksupoikaa ja niin edelleen. Jokainen hahmo siis muodostaa harkitun kokonaisuuden toisiaan täydentäen. Täpäriin tilanteisiin jokaselta pelihahmolta löytyy myös perinteistä pistoolia, jonkinsortin lyömäasetta sekä muuta pientä itsepuolustuksen viimeistä oljenkortta.

Graafisesti TF2 tuo mieleen eniten ehkä Disney/Pixarin Ihmeperhe-elokuvan. Ei niin realistiset, jopa hieman humoristisetkin hahmot tuovat oman kivan säväyksensä irtoraajojen ja veren lomassa tapahtuvaan kiihkeään sotimiseen.

Päivitysten jälkeen on Team Fortress 2:sta karsiutunut pahimmat lagit pois, joten tiimipohjainen, addiktoiva moninpeli on kyllä paikallaan täydentämään The Orange Boxin upeaa valikoimaa.


Lyhyesti virsi kaunis, peli-iloa pidempään

The Orange Box tarjoaa erittäin nautinnollista toimintaa alusta loppuun. Kun vihdoin Half Life 2 ja lisäosat ovat kaluttu loppuun asti, löytyy Team Fortress 2:sta iloa vielä pitkään. Myös Portalin pariin palaa mielellään uudelleen hankalampien vaikeustasojen ja erillaisten haasteiden ansiosta. Jos vieläkään ei tunnu lisäpelaamiselle löytyvän tarpeeksi hyviä syitä, voi kaikkien viiden teoksen parissa kuluttaa aikaansa koittaen saavuttaa lukuisten Achievement-lisäysten tuomat haasteet. Lyhyesti siis virsi kaunis: loistavan muhkea paketti genren ystävien mieleen. Huippukamaa!