Mikäpä sen parempaa kuin herättää naapurit aamuyöstä kepittämällä Panteran Cowboys from Helliä kalsareillaan? No tietenkin vetämällä sama biisi volyymit kaakossa kolmen muun kaverin kera! Guitar Hero Greatest Hits sulloo samalle lätylle parhaimmat ja hauskimmat (makuerot ovat sallittuja) rallit sarjan aiemmista osista ja mahdollistaa niiden soiton koko bändin voimin. Valikoima on harvinaisen kova, mutta siltikään ei voi olla huomaamatta lättyä seuraavaa löyhkää. Activision, olette oppineet rahastuksen jalon taidon.

Back in the Saddle.. again

Pelisarjan kolmantena itsenäisenä lisäosana Guitar Hero Greatest Hits tarjoaa valikoimaltaan messevän, joskin etenkin Sonyn muovikitaristeille mahdollisesti kolutun biisilistauksen. Pääsääntöisesti ensimmäisen ja toisen osan hiteistä koostettu kokoelma sisältää myös Legend of Rockista, Rock the 80s’ista sekä Aerosmith-lisäristä olevia kappaleita, jotka ovat kaikki tällä kertaa alkuperäisäänityksiä. Tyylilaji vaihtelee rokista rankempaan revittelyyn ja leppoisaan fiilistelymusiikkiin. Kepin vinguttajien onneksi/harmiksi biisien nuottirivistöt ovat täysin uudistetut vaihtelevin menestyksin, joten puhki kulutetutkin lempisoinnut saavat hiukan lisäeloa uuden julkaisun myötä.

Pelillisesti Guitar Hero Greatest Hits ei muutoksia tuo. Pohja on otettu suoraan World Tourista ja Guitar Hero: Metallicasta. Jälkimmäisestä kopsatut lisät ovat rummuttelijoille tuplabasarinuotit lisäävä Expert+-vaikeustaso sekä tähtimäärän avulla etenevä uramoodi. Perinteisen settilista+encoren (tai keikkatyylisen World Tourin) sijaan uudet kappaleet aukeavat soitettavaksi tietyn määrän tähtiä saamalla. Metallicaan verrattuna tarvittavaa tähtimäärää seuraaviin kappalekokonaisuuksiin on onneksi lisätty roimasti, sillä metallijumalten debyytissä pelin pystyy ”läpäisemään” koskematta yli puoliinkaan kappaleista. Nyt vaikeutettujen nuottien kera Greatest Hits tuntuu jopa haastavalta hieman kokeneemmallekin vinguttajalle. Samalla muutos helpottaa myös aloittelevia keppisankareita, sillä hankaluuksia tuottavat revittelyt pystyy skippaamaan murehtimatta etenemisongelmista.

Muuten tarjonta on tuttua huttua. Tällä kertaa maailman suuret ihmeet ovat pelaajan keikkapaikkoja tämän avittaessa rokin jumalaa. Keikoilta saadut massit käytetään uusiin kledjuihin, instrumentteihin sekä erilaisiin avattaviin hahmoihin sekä videoihin. Ainoa statussymboli menestyksestä on rahanmäärän mukaan mitattava rokkiarvosana, eikä pelaaja pysty vaikuttamaan muuhun kuin soittamiseen ja hahmon/bändin ulkonäköön. Uramoodi alkaakin olla jo hivenen kulunut viritelmä. Kun kärsimättömiä varten kappaleet ovat jo heti tuoreeltaan soitettavissa Quickplay-tilassa, ei uraan tarvitse koskea edes lisäbiisien toivossa. Moninpeliosastolta löytyy niin ikään varsin tuttavallinen näky aina kahdeksan hengen bändien mittelöinnistä lähtien, eikä nettikoodissa ole moitittavaa.

Nothin’ but a Good Time

Guitar Hero Greatest Hits on sarjan muiden osien tavoin parhaimmillaan isommassa porukassa. Kepin varteen tarttuville näky on sama kuin World Tourissa. Kitaristit ovat saaneet purppurahohkaiset soolonuotit, joita näppäillään ilman strummausta. Hammer-onit ja -offit vaativat Guitar Hero: Aerosmithin tapaan tarkempaa ajoitusta, ja Metallicasta tutut pitkien sointujen aikana soitettavat nuotit ovat myös mukana. Bändin turhin jäsen on saanut osakseen kuudennen kielen, joka soitetaan pitämättä mitään yksittäistä kieltä pohjassa.

Olohuoneen oman bändiköörin kovaäänisimmät jampat hoitavat tonttinsa tikkuja pitelemällä. Rumpalilla tikut ovat mallia rumpukapulat ja porukan sulokurkku tyhjentää röörinsä joko USB-porttiin menevään mikkiin tai vaihtoehtoisesti Xboxin kuulokemikrofoniin. Vokalistin onneksi (tai joissain harvoissa tapauksissa harmiksi) oma ääni uhkaa hukkua muun paukkeen alle, sillä muovi-instrumentit pitävät naapurirauhaa kunnioittavaa meteliä. Kuten kaikki muutkin karaokepelit, myös Guitar Hero mittaa onnistumisen pääsääntöisesti sävelkorkeuden ja rytmin mukaan, joten improaminen on oikeassa porukassa takuuvarma hitti.

Rumpalin pallille istuva pääsee lähimmäksi aidointa soittokokemusta. Virvelillä, kahdella tomtomilla, jalkapedaalilla (tai kahdella Expert+-tasolla) sekä kahdella symbaalilla varustettu muovikorvike kärsii hieman iskujen rekisteröimättömyydestä, johon saa tarvittaessa johdot ja herkkyyden säätöohjelmat Activisionilta. Jalkabasarin hieman huteraa rakennetta ei sen sijaan korjata ilman erillistä tukea. Sivuttaissuunnassa kallistuva pedaali tuppaa kaatuilemaan ja kulkemaan omia polkuja pahimpien rumpusessioiden aikana. Kokemuksena rumpalin pesti on kuitenkin antoisaa paukuttelua etenkin vaikeimmilla tasoilla. World Tour -rummut on lisäksi varustettu kosketusherkillä padeilla, minkä vuoksi lyönnin kovuus vaikuttaa kuultuun ääneen (niin instrumentista kuin pelistä lähtevään). Pelillisesti nuotit on saatu siirrettyä varsin tarkasti aloittelevan John Bonhamin seurattavaksi, ja komppien väliin sijoitetut vapaat kohdat sallivat olohuoneen tuholaisen paukuttaa mielensä kyllyydestä.

Killing in the Name

Aiemmista osista tuttu Music Studio jatkaa Guitar Hero Greatest Hitsinkin parissa. Innokas musisoija pystyy halutessaan äänittämään kokonaisen kappaleen pois lukien vokalistin osuus. Erilaisia nippeleita ja säätöjä löytyy runsaasti, joskaan ei alan ohjelmia päihittävää määrää. Omat kappaleet pystyy lähettämään sekä muiden tuotoksia lataamaan GHTunes-palvelusta, josta löytyy parhaimmillaan yllättävänkin kovia helmiä.

Guitar Hero Greatest Hits on kappalevalikoimaltaan vakuuttava ja koko bändin nuotiston lisääminen vanhoihin tuttuihin on osin kaivattu lisä. Koko touhusta tuoksahtaa kuitenkin vahva rahastuksen löyhkä, sillä saman voisi hoitaa toimivan nettijakelun välityksellä. Vankkumattomille harrastajille julkaisu tarjoaa tosin tekemistä noin viidenkymmenen "uuden" kappaleen myötä, mikäli edellisten nuotit ovat syöpyneet jo selkäytimeen.