Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Brave: The Search for Spirit Dancer

Intiaaneja eurooppalaisittain

Tämä Amerikan intiaanien mytologiasta ammentava tasoloikka jäi ironisesti jenkkilän pojilta näkemättä. Brave: The Search for Spirit Dancer julkaistiin vain Euroopassa. Senpä takia harva suomalainenkaan on kuullut tästä laatuhyppelystä mitään. Näin se videopelien maailma vaan toimii.

Pelin päähenkilönä kipittää intiaanipoika Brave, jonka kotikylä joutuu demonisen Wendigo-hengen myllertämäksi. Koditon sankarimme lähtee suurelle seikkailulle maailman ääriin ja yrittää kasvaa suureksi soturishamaaniksi. Matkan aikana huidotaan tomahawkilla, manataan henkiä, jäljitetään eläimiä ja tehdään muuta sopivan intiaanimaista.

Ensimmäisenä pelissä kiinnittää huomiota hauskan lapsekkaaseen tunnelmaan. Värikäs kotikylä metsien keskellä on kiehtovan nätti paikka, ja piirroselokuvamaiset hahmot saavat hymyvaihteen herkälle. Brave tottelee komentoja sen verran sutjakkaasti, että hyppely tuntuu vaivattomalta huvilta.


Heiluva Kirves puhuu

Pelin kehittäjät ovat selvästi Zeldansa pelanneet, sillä Brave hyödyntää kilokaupalla Nintendon laatusarjasta tuttuja jippoja. Pelaaja saa niittää ruohoa bonusten toivossa, etsiä avaimia ja ratkoa tutunomaisia puzzleja. Ongelmanratkonta tuntuu kuitenkin esikuvaansa laimeammalta, sillä useat ratkaisut ovat Zelda-veteraaneille ilmeisiä. Otetaan esimerkiksi vanha kunnon dippaa-soihtu-nuotiossa-ja-sytytä-sillä-lyhty -puzzle. Se on nähty Zeldoissa giljoona kertaa, mutta nokkelammin toteutettuna.

Pähkinät jäävät kuitenkin Bravessa sivuosaan, ja pääpaino retkahtaa toiminnallisen tasoloikan harmaantuneille harteille. Metsät, vuoristot ja kanjonit kuhisevat vihamielisiä ötököitä, joita läimitään tomahawkeilla ja nuolilla. Tappoliikkeiden määrä ei päätä huimaa, mutta mätkintä on silti ihan hauskaa. Jättikuoriaiset menevät nätisti palasiksi kirveen iskusta ja tappajasusia kelpaa kaataa nuolisateella. Tappelu saa lisäpiristystä voimaliikkeistä, joita Brave voi jakaa kylliksi energiabonuksia kerättyään.

Toimintaloikintaa katkotaan yksinkertaisilla minipeleillä. Intiaaniteemaan sopivasti Brave voi vaikkapa kutsua Suuren Kotkan ja lentää huiskutella tämän selässa kauniiden pilvien yläpuolella. Välillä leikitään shamaania muuttumalla vaikkapa oravaksi, joka voi hakea tärkeän esineen pienestä kolosta. Eläinkykyjä ei kuitenkaan hyödynnetä kunnolla, sillä niitä voi käyttää vain ennalta määrätyissä paikoissa, ja vain ennalta määrätyllä tavalla. Peliä ne eivät syvennä, mutta ainahan pienikin vaihtelu puudutusta estää.


Hauskaa mutta heppoista

Braven pelaaminen on suoraviivaisuudessaan rentoa ja hauskaa, mutta pitemmän päälle liika helppous alkaa nakertaa miehistä itsetuntoa. Peli lienee suunniteltu lapsiyleisöä silmällä pitäen, sillä pelaajaa ohjataan liiankin kädestä pitäen. Mene sinne, paina nappulaa, hypi takaisin ja joikaa vähäsen. Kaikki väännetään rautalangasta.

Välillä vaikeustaso kuitenkin retkahtaa päälaelleen ja pelaajaparka saa yrittää samaa piinallista hyppelykohtaa sen tusinan kertaa. Kehittäjille myönnettäköön kuitenkin sulka päähineeseen siitä hyvästä, että automaattitallennus toimii hyvin. Vaikka kuoleman koura koputtaisi olkaan, Brave syntyy uudelleen juuri sopivan lähelle. Myös latausajat jäävät mukavan lyhyiksi, mikä lisää pelin rentoa tunnelmaa.

Tunnelma on muutenkin yksi Braven vahvimmista valteista. Metsäiset ja laajat kentät luovat parhaimmillaan villin ja vapaan seikkailufiiliksen. Vaikka vapaus jääkin illuusioksi, ilo säilyy. Tunnelmasta lienee kiittäminen myös mystiikkaa tihkuvia taustamusiikkeja ja karkkimaisen nättejä maisemia. Teknisesti Braven odysseia pökkelöhahmoineen ei edusta PS2:n kärkeä, mutta kyllähän tässä silmä lepää. Pelin edetessä tunnelma kuitenkin kärsii teemaan sopimattomista zombeista, laavakentistä ja muista tyhmyyksistä. Läpeensä karmivat ääninäyttelijät eivät myöskään auta asiaa.

Braven tarina loppuu todella lyhyeen ja uudelleenpelausarvoa ei pienen bonuksenkeräilyn lisäksi juuri tarjoilla. Perheen pienimmille inkkariseikkailu saattaa olla rahansa väärti, mutta varttuneempia pelaajia kehotan joko Juoksemaan Halvemman Perässä, tai käyttämään oravannahkansa pitkäkestoisempaan hupiin.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi