Palikka pistää jalalla koreaksi
Kuuden vuoden takainen Super Puzzle Fighter II herätti aikanaan ansaittua kunnioitusta vieden Capcomin legendaariset Street Fighter -hahmot onnistuneesti puzzletuotosten taruakin ihmeellisempään maailmaan. PlayStationilla ja Saturnilla vieraillut peli vakuutti etenkin toimivan toteutuksensa ansiosta. Kaikki valikoista lähtien oli suorastaan eleettömän tyylikästä jälkeä. Saman firman mätkintäpeleistä tuttuja komboja ja strategiavetoista pelattavuutta yhdisteltiin parodiseksi puzzlekokonaisuudeksi, jossa kuorrutuksen täydensi ylivärikäs visuaalinen yleisilme.
Taskukonsolikonversio liikkuu täysin samoilla linjoilla, onhan se suora käännös menneiden aikojen puzzleklassikosta. Edellämainittujen SF-nyrkinheiluttelijoiden lisäksi mukana on myös Darkstalkers-sarjan tuttavuuksia. Tunnetuimmat Ken, Ryu, Sakura ja Chun-Li saavat seurakseen esimerkiksi Morriganin, Felician ja Donovanin kaltaisia särmikkäitä tuttavuuksia. Hahmovalinnalla ei yleiskuvitelman mukaan ole sen suurempaa merkitystä, mutta tällä kertaa pelattavuuden kannalta merkittäviä eroavaisuuksia on useita. Jokaisella mukana olevalla ylisöpöksi muotoutuneella maskotilla ruudun ylälaidasta hiljalleen tippuvat jalokivet laskeutuvat hieman eri tavalla. Näin ollen mukana on koko joukko toinen toistaan strategisempia pelityylejä.
Onnella ei muutenkaan ole tekemistä Puzzle Fighter II:n hupaisassa fantasiauniversumissa. Taivaalta ilman sen kummempaa syytä satavia erivärisiä palikoita on tuttuun tyyliin kasattava toistensa päälle. Samaa sävyä tarpeeksi pinottuaan jalokivet häviävät ja satavat hermostuttavalla tavalla suoraan vastustajasi niskaan. Koko ruudun tyhjennettyään valitsemasi hahmo tekee oman tappelupeleistä tutun erikoisliikkeensä. Poisto-operaatiota helpottamassa mukana on myös koko joukko tehokkaampia, laajalla rintamalla tuhoa aiheuttavia erikoisjalokiviä. Näihin kuuluvat monikäyttöiset sateenkaarineliöt, kaaosta kilpakumppanin ruudulla aiheuttavat vastahyökkäyspalikat, sekä normaalia tehokkaammat voima- ja tuhokivet.
Takuuvarmaa jälkeä
Käännöstaustastaan johtuen kaikki originaalin version moodit ovat yhä paikallaan. Kylmäharjoittelun lisäksi orastava puzzletaituri voi tapella tietokonetta vastaan yksinkertaisessa arcade-muodossa. Lisäksi mukana on tietenkin kattava kaksinpelitaistelu. Jokaisella kaverilla pitää olla oma peli, jotta mukaan pultatuista moninpelimuodoista pääsee nautiskelemaan täydellä intensiteetillä. Mukavana lisäominaisuutena GBA-inkarnaatio tarjoilee kuitenkin myös uuden jaetun ruudun yhteistyömoodin, jonka tarjontaan pääsee kiinni yhdelläkin taskukonsolilla. Tässä vasemmalla oleva pelaaja ohjailee putoavia jalokiviään ristiohjaimella ja kääntelee niiden suuntaa L-olkapäänäppäimellä. Oikealla oleva sankari taas käyttää A- ja B -nappuloita palikoiden ohjailuun ja R-painiketta niiden kääntelyyn. Tämä klassiseksi Vs.-muodoksi tituleerattu moodi on teknisesti varsin verraton suoritus, vaikka isokätisillä pelaajilla tulee varmasti olemaan ongelmia piskuisen käsikonsolin yhteisessä kontrolloinnissa.
Elinkaaren todellisena sieluna toimii Street Puzzle -niminen väännös. Tässä palkintojen keräilyyn tarkoitetussa muodossa pelaaja taistelee tietokonetta vastaan yhden erän koitoksissa. Häviöistä palkitaan vain lämpimällä kädellä, mutta voittoa maistavat puzzlegurut pääsevät kunnian lisäksi nauttimaan lukuisista avautuvista lisäominaisuuksista. Päävalikkoon ilmestyvän Goodies-kohdan alle on nimittäin mahdollista kerätä lukuisia lisäekstroja. Näiden sisältö jääköön vielä tässä vaiheessa hämärän peittoon, mutta mukana on kaikenlaista herkkua esimerkiksi Street Fighterin ystäville.
Täydellisesti pienen näytön ympäristöön iskostetut kontrollit toimivat erinomaisen pelattavuuden vankkumattomana tukipilarina. Addiktiivinen yleistunnelma viettelee puzzlefanaatikkoja läpäisemään vielä sen legendaarisen yhden kentän. Muutenkin kultaista keskitietä kulkeva kokonaisuus tekee kunniaa genren lukuisille merkkiteoksille. Tämä näkyy lähes jokaisella osa-alueella, sillä monet palaset loksahtavat paikoilleen juuri aiempia klassikkotuotoksia surutta kopioimalla. Tämä on kuitenkin täysin sallittu temppu ja Puzzle Fighter II:n tapauksessa pieni apinointi otetaan vastaan lähinnä positiivisena bonuksena.
Ruosteen syövyttämä, yhä iskevä
Tarkoituksella ylivedetyt japanilaiset isopäähahmot saavat pelissä tuekseen suorastaan ällön karkkimaisen grafiikkamoottorin, jonka piirrosnäkymiä hapuileva presentaatio soveltuu kaikesta huolimatta täydellisesti myös Nintendon taskumasiinan pienelle näytölle. Vibranttia ja yksityiskohtia pursuavaa kokonaisuutta täydennetään mainiosti erinomaisella animaatiolla sekä mielikuvituksellisella taustataiteella. Ainoa särö loistavaan konversaatioon tulee originaalin version vakuuttavan ääniraidan valitettavasta poissaolosta. Rytmikkäät, taidokkaasti miksatut taustamelodiat eivät ikävä kyllä mahtuneet pienelle kasetille rajoitetun tilan takia. Menetys on suuri, muttei onneksi korvaamaton. Tämän osoittavat tuoreet käsikonsoliversiota varten sävelletyt kappaleet, jotka kohtuullisina teoksina eivät kuitenkaan yllä esikuvaeditioiden musikaalisen loistavuuden tasolle.
Asiaa helpottavina ominaisuuksina näppärästi porrastettua vaikeusastetta sekä pelinopeutta pystyy vapaasti kontrolloimaan valikkojen välityksellä. Tämä mahdollisuus auttaa vasta-alkajat helposti pelin tuoksinaan ja osoittaa entisestään sitä kiistatonta tosiasiaa, että Puzzle Fighter II on erinomainen lisä alati kasvavan GBA:n älypelivalikoiman kunniakkaaseen joukkoon. Ajan hammas on kuitenkin syönyt aikoinaan omaperäistäkin tuotosta, mutta parodiamainen, letkeä ote auttaa Capcomin uutuutta pitkälle vielä tänäkin päivänä. Tetriksen, Columnsin ja Bust-A-Moven kaltaisten alan merkkipaalujen tasolle puzzletaistelun toinen osa ei missään nimessä yllä. Tästä huolimatta sisältö on onnistunutta ja surutta esikuviaan mukailevana projektina Fighter II löytää varmasti oman ostajakuntansa genren ystävien joukosta.
