Ohkaista tarjontaa

PSP:n pelikirjaston laihuutta kritisoivat eivät ole kokonaan väärässä, mutta vastapainoksi kaikille kehnoille porttauksille ja lisenssiryönälle Sonyn taskukonsolille (riippuen tietysti taskujen koosta) on tuotettu aidosti laadukkaita ja omaperäisiä tuotoksia. Yksi viime vuoden vähemmän menestyneistä peleistä on mm. Gamespotin "Best Game Nobody Played" -palkinnon pokannut C.R.U.S.H. Pelin nimi on lyhenne sanoista "Cognitive Regression Utilizing Psychiatric Heuristics", pelin CRUSH on unien avulla psyykkisiä ongelmia analysoivasta kummallinen vimpain, jota tarinassa käytetään Danny-nimisen päähenkiön nukkumisongelmien ratkomiseen.

Takakannen perusteella Crush on 2D/3D-tasoloikka-puzzle-peli. Luonnehdinta voi vaikuttaa monimutkaiselta, mutta se on hyvin tarkka kuvaus siitä, mistä on kyse. Itselleni tuli jatkuvasti mieleen aivan yhtä omaperäinen Psychonauts yhdistettynä ensimmäisen persoonan palikkatestiin.

Maisema tasaiseksi

Crushissa on 40 kenttää, joista jokaisessa täytyy kerätä erivärisiä valopalleroita, palapelin palanen ja palkintopysti. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta peli muuttuu heti vaikeammaksi, kun huomaa, että ilmassa leijuvalta alustalta pitäisi päästä siirtymään toiselle, mutta sepäs ei etäisyyksien vuoksi olekaan mahdollista.

Ratkaisu on kuitenkin helppo: pelialuetta voi 3D-tilassa tarkastella kaikilta neljältä sivulta ja suoraan yläpuolelta. Nappia painamalla 3-ulotteinen näkymä puristetaan (toinen syy pelin ja laitteen Crush-nimelle) 2-ulotteiseksi. Tällöin etäisyydet menettävät merkityksensä, huomattavasti eri korkeuksilla olleet alustat voivat muuttua yhtenäiseksi levyksi, kymmenien metrien päässä toisistaan sijainneet tasot ovatkin vierekkäin. Liikkuminen kentän laidalta toiselle voi tapahtua yhdellä askeleella ja aiemmin läpipääsemättömät esteet katoavat.

Lisää hupia Crushiin tuovat erilaiset materiaalit ja pinnat, joiden käyttäytyminen riippuu siitä, katsotaanko maailmaa kaksi- vai kolmiulotteisena. Seinään piirretyt kuviot muuttuvat tikapuiksi, lattiamateriaali muuriksi. Tummanruskeasta seinästä voikin paperimaailmassa päästä kävelemään läpi ja ympäristön palatessa normaaliksi lattia voikin kirjaimellisesti kadota jalkojen alta.

I cut down trees, I skip and jump...

Ongelmat ovat alkutasoilla sopivan helppoja, mutta pelin edetessä kenttiin saa upottaa runsaasti ajatusta. Suoritukset pisteytetään sen mukaan, kuinka paljon kenttään on tullut käytettyä aikaa ja kuinka suuri osa siltä löytyvästä kerättävästä materiaalista on tarttunut mukaan. Sataprosenttinen suoritus ei olekaan mitenkään yksinkertainen juttu, kun kentän muotoa pääsee muokkaamaan erilaisten kytkinten ja siirreltävien esineiden avulla.

Ulkoisesti Crush on varsin hyvä PSP-peli: grafiikat ja äänet ajavat asiansa vaikka kaikkia mehuja ei laitteesta puristetakaan. Erilaisia ympäristöjä on huvipuistosta hiekkarantaan ja käsikirjoitus on sopivan kahjo, jotta pelistä jaksaa olla kiinnostunut muutenkin kuin sen mallikkaiden puzzlejen ansiosta.

On oikeastaan sääli, että näin omaperäinen ja persoonallinen teos on jäänyt kaikenmaailman needforspeedien ja harrypottereiden jalkoihin. Itse poimin oman kappaleeni Abu Dhabin lentokentältä, pelkästään tuon Gamespotin antaman kunniamaininnan vuoksi. 2D-tasohyppelyt eivät normaalisti ole suosikki-genreni, puzzle-pelit vielä vähemmän. Yhdistelmänä nämä kuitenkin muodostavat niin veikeän kokonaisuuden, että kerrankin kannatti heittää ennakkoluulot hiiteen ja upottaa parikymppiä matkakassasta sikaan säkissä.