Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Bionic Commando Rearmed 2 (XBLA)

Bionic Commandon comeback on sujunut ailahtelevasti. Alkuperäisen toimintapelin uusversio keräsi pelaajilta kiitosta, kun taas modernimpi kolmiulotteinen seikkailu floppasi pahemmin kuin Fopan paluu taalaliigaan. Siinä sivussa kaatui myös molemmista projekteista vastannut ruotsalaisstudio, mutta pelisarja elää edelleen. Vasta julkaistu Bionic Commando: Rearmed 2 on jatkoa alkuperäispelin uusversiolle, eikä sillä ole retrohtavaa pelimekaniikkaa ja ulkoasua lukuun ottamatta suoraa linkkiä menneisyyteen. Niinpä kehittäjät ovat uskaltaneet ottaa joitakin vapauksia, mutta samalla on kuitenkin hukattu osa niistä yksinkertaisista perusasioista, jotka tekivät alkuperäisestä Rearmedista niin erinomaisen.

Mitä viiksekkäämpi, sitä parempi

Bionic Commando: Rearmed 2 kertoo Nathan ”Rad” Spencerin seikkailuista kahden edellisen pelin välimaastossa. Miehekkäät viikset kasvattanut veteraani joutuu jälleen tositoimiin, kun legendaarinen sotilaskomentaja katoaa joukkoineen banaanivaltion viidakkoon. Pelastusretki muuttuu mutkikkaammaksi, kun Spencerin tiimikaverit alkavat katoilla yksitellen. Juonelta ei liikaa syvyyttää kannata odottaa. Tarvittavat juonenkäänteet viestitetään vikkelään tekstipohjaisella dialogilla, joka sisältää joitakin mukiinmeneviä vitsejä. Edellisen retroseikkailun kaltaisiin hulvattomuuksiin ei kuitenkaan taivuta, vaan enemmän huvittavat muun muassa The Rockia ja Ed Harrisia muistuttavat hahmot.

Tuuheiden viiksikarvojen ohella Spencer on saanut jotain muutakin toimintasankarille olennaista – nimittäin hyppytaidon. Oranssitukkainen Vauhti-Ville ei enää loiki ainoastaan mekaanisen kätensä varassa. Innokkaimmat fanit saattavat pitää hyppimistä pyhäinhäväistyksenä, mutta kerettiläisyyden sijaan se sujuvoittaa pelaamista huomattavasti. Mekaanisella kädellä heiluminen on vähintään yhtä hauskaa kuin ennenkin, kunhan vain hieman erilaiseen tuntumaan tottuu. Toisinaan Spencer tosin osuu turhan herkästi piikkeihin tai muihin esteisiin. Vanhoja tapoja kunnioittavat voivat jättää hyppimiset sikseen ja aktivoida lopulta retrotilan, joka estää pelihahmoa loikkimasta.

Rearmed 2 sisältää monia muitakin uudistuksia, jotka tekevät pelaamisesta yllättävän helppoa. Lisäelämiä jaetaan kuin kovia karkkeja penkkareissa, eikä tallennuspisteiden kanssa kitsastella. Kokeneempien pelaajien kannattaa siis suosiolla valita korkein vaikeustaso heti alkajaisiksi.

Liikaa täytettä

Yksi Bionic Commando: Rearmedin vetoavimmista piirteistä oli seikkailun lievä epälineaarisuus: Spencer seilasi maailmankartalla haluamassaan järjestyksessä, mutta aina välissä eteneminen tyssäsi esteeseen, johon saattoi tonkia ratkaisun aikaisemmista kentistä. Jatko-osassa menoa on virtaviivaistettu sen verran, että bioninen kommando etenee lineaarisesti kentästä toiseen. Ympäristöihin on onneksi edelleen piilotettu kaikenlaisia yllätyksiä, joita poimimalla pelaaja saa käyttöönsä uusia ominaisuuksia ja aseita. Peruspistoolin ohella Spencer tykittää muun muassa kummallisella magneettipyssyllä ja singolla. Salaisuudet kannustavat pelaajaa palaamaan takaisin tuttuihin maisemiin.

Mekaaniseen käteen liittyy tällä kertaa aktiivisia ja passiivisia päivityksiä, joita voi olla kumpiakin käytössä yksi kerrallaan. Hyödyllisimmät ominaisuudet avautuvat käyttöön hassusti heti alkumetreillä: palautuva terveyspalkki ja kranaatit tuntuvat niin lyömättömän hyödyllisiltä, ettei niitä mieluusti ota pois käytöstä. Toisinaan eteen tulee kuitenkin esteitä, jotka vaativat tietyn kyvyn hyödyntämistä, mikä pakottaa pelaajan kahlaamaan valikoissa. Päivitykset tuntuvatkin enemmän turhalta riesalta kuin pätevältä parannukselta.

Uudistukset ovat antaneet kehittäjille myös tekosyyn ahtaa peliin runsaasti kenttiä. Vaikka nykyaikana puhutaankin paljon liian lyhyistä peleistä, olisi Rearmed 2:sta voitu helposti napsia ylimääräisiä tehtäviä pois. Nyt sekaan on tungettu liian monta täytetasoa, jotka eivät tarjoa uusia haasteita tai hauskoja yllätyksiä. Myös kakkososan pomotaistelut tapaavat kärsiä inspiraation puutteesta. Halvimmilta iskuilta onneksi vältytään, ja kovimmat koitokset erotetaan suosiolla omiksi tehtävikseen. Vaihtelun vuoksi välille on siroteltu joitakin erikoiskohtauksia, joissa pelaaja tarttuu tarkkuuskivääriin tai helikopterin ohjaksiin. Ne eivät kuitenkaan onnistu tarjoamaan kummoista viihdykettä.

Kattopuhuttelun paikka

Taiteellisen ja teknisen toteutuksen osalta pelillä ei ole mitään hävettävää. Pirteän värikkäät maisemat yhdistelevät parhaimmillaan kolmiulotteisuutta hauskasti 2D-pelimekaniikkaan. Toisinaan kuvassa häiritsevät kumma välkkyminen ja repeileminen, eikä ruudunpäivitys kestä räjähtävimpiä lopputaisteluita, mutta Simon Viklundin erinomainen musiikkiraita auttaa antamaan paljon anteeksi.

Bionic Commando: Rearmed 2:ta pelatessa juolahtaa kuitenkin väistämättä mieleen, että kehittäjät ovat olleet hieman hukassa projektinsa kanssa. He eivät ole täysin sisäistäneet alkuperäisen Rearmedin vahvuuksia, joten pakettiin on lyöty turhaa sisältöä ja ominaisuutta paikkaamaan nokkelan suunnittelun puutetta. Samalla esimerkiksi yhteistyötilan verkkotuki uupuu kokonaan. Lopputulos on miellyttävää toimintaa, mutta kokonaisuus jää väkisinkin edeltäjäänsä laimeammaksi.

Bionic Commando Rearmed 2 on saatavilla Live Arcadesta 1200 Microsoft-pisteen hintaan. Lisäksi peli on julkaistu PlayStation Networkissa.

VIDEOARVOSTELU: KONSOLIFIN || YOUTUBE
Galleria: 

Kommentit

Viiksistä olisit voinut yhden tähden antaa lisää. :D

Traialia pelasin ja jos peli ei muuten mitenkään ihmeellinen ollut, niin tuo loistava retro musiikki kyl pelastaa paljon:)

Vois tämän halvalla joskus myöhemmin ostaa.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi