Submerged

Submerged

Indiestudio Uppercut Gamesin konsolidebyytti rantautuu aina Australian takamailta asti. Bioshockin parissakin työskennelleet tekijät kertovat tarinan nuoresta Miku-tytöstä sekä hänen vakavasti loukkaantuneesta veljestään. Nuutunut parivaljakko lipuu pikkuruisella kalastusveneellä keskelle raunioitunutta suurkaupunkia. Vesimassat ovat vallanneet maailman, eikä aallokkojen yläpuolelle kohoa kuin pahasti rappeutuneita pilvenpiirtäjiä, toimistorakennuksia sekä entisajan loistosta muistuttavia patsaita. Läheisen rakennuksen katolla lepattava pelastuspaketin laskuvarjo herättää toivonkipinän – ehkäpä rakas veli on vielä pelastettavissa. Lähtökohdat postapokalyptiselle tarinalle ovat mielenkiintoiset, mutta pysyykö selviytymistarinan pää pinnalla?

Sisko ja sen tylsä veli

Submerged on kolmannen persoonan seikkailupeli hieman erilaisella otteella. Pelaajan ei nimittäin tarvitse taistella tai turvautua väkivaltaan millään muotoa. Nimike keskittyy täysin rauhalliseen tutkimiseen, eikä kuoleminen ole edes mahdollista. Pelimekaanisesti tarina jakautuu kahteen osaan – veneilyyn ja kiipeilyyn. Molempia osa-alueita vaivaa tietynlainen yllätyksettömyys. Miku ei voi tippua kielekkeeltä, kaatua veneellä tai edes hypätä väärään suuntaan. Pelaaja ei toisin sanoen voi tehdä virheitä, vaan hänen tehtäväksi jää vain ohjata hahmoa kohti haluttua päämäärää. Kiipeäminen on yksinkertaista kielekkeeltä toiselle siirtymistä vasemman tatin voimin. Hidastempoisen tutkimisen rinnalle peli kaipaisi vähintään aivopähkinän jos toisenkin.

Mikulla on apunaan kaukoputki, jonka avulla voi tähystää tarvikelaatikoita, perämoottorin osia sekä merellisen ympäristön eläinasukkeja. Lisäksi raunioihin on piilotettu 60 kerättävää kuvaa, jotka avaavat pelimaailman taustatarinaa pala kerrallaan. Pääjuoneen sidotut tarvikelaatikot voi etsiä ja kerätä haluamassaan järjestyksessä. Harmittavasti tehtäviä vaivaa sama ongelma kuin itse peliä: Laatikon sisältö on aina ennalta tiedossa, joten yllätykset ja sitä kautta jännitys jäävät uupumaan.

Indiestudion rajalliset resurssit näkyvät hahmoanimaatioiden kankeudessa, eikä graafinen loisto vastaa aivan nykykonsolisukupolven standardeja. Pelialue on laaja, joskin alueita ei erota toisistaan talojen samankaltaisuuden takia. Hetkittäin merelliset maisemat pysäyttävät, varsinkin valaan pärskiessä veneen vieressä samalla kun aurinko laskeutuu kaukana horisontissa, mutta näin tapahtuu aivan liian harvoin. Studio ei ole osannut käyttää ympäristöä taikka kaunista merellistä kanvasta hyödykseen.

Kevin Costner olisi ylpeä

Tarina vesimaailmasta kerrotaan pelkistettyjen kuvasarjojen pohjalta, ja ratkaisu toimii. Samoin kauniit musiikit ansaitsevat vilpittömät kehut. Pitkänlinjan pelisäveltäjä Jeff van Dyck luo tunnelmaa kauniilla elokuvamaisella musiikkiraidallaan. Muuten äänimaailma rajautuu lokinkiljunnan ja aaltojen pauhkeen välimaastoon.

Submerged on pohjimmiltaan tarina epätoivosta, surusta ja taistelusta yksinäisyyttä vastaan. Samalla se vaalii ihmisluonteen kulmakiviä kuten epäitsekkyyttä, huolenpitoa ja empaattisuutta. Miku joutuu laittamaan veljensä hyvinvoinnin oman terveytensä edelle, ja kuolemaa halveksuen (paitsi pelissä ei voi kuolla) hän kiipeää korkeita, vaarallisia seinämiä ylöspäin.

Vain muutaman tunnin mittainen Submerged onkin rohkea yritys, mutta se kaatuu samoihin ominaisuuksiin joilla se itseään markkinoi. Rentouttava ja seesteinen pelikokemus vajoaa auttamatta tylsyyden puolelle, eikä tarjoa pelaajalle tarpeeksi haastetta – tai edes upeita maisemia joita ihailla. Thatgamecompanyn Flower ja Journey sekä Polytronin FEZ osoittivat, ettei pelin jossa ei voi kuolla, tarvitse olla puuduttava. Yhdessä illassa koluttu kampanja on koruilematon kertomus sisarusparin epätoivoisesta matkasta, mutta mikään tarina ei riitä korvaamaan latteaa pelillistä antia.

Submerged on saatavilla lisäksi Xbox Onelle ja PC:lle.

Galleria: 

Kommentit

Katsoin ensin pisteet, ja sitten luin tekstin.
Tykkään tosi paljon esoteerisista "taide"peleistä, ja olin pisteistä huolimatta vielä ihan hankkimassa tätä peliä kunnes "...tai edes upeita maisemia joita ihailla". Kyllä nyt hitto vie miljöö- ja tunnelmapohjaisissa peleissä pitäis olla ees jotain mielenkiintoista, mystistä tai kaunista katseltavaa.

Noh. PS-plussaa odotellessa.

Odotin itsekin tätä paljon - varsinkin indie-pelien suurkuluttajana - mutta lopputulos nyt ei ihan vastannut toiveita.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi