Final Fantasy historia - Sivu 3

Kolmas ulottuvuus:

Kaikki epäilemättä muistavat Final Fantasy 7:n, ja kuinka se loikkasi Nintendolta Playstationille auttaen pleikkarin täten konsolisodan johtoon. Kaikki epäilemättä muistavat myös, että FF7 oli yksi Playstationin hypetetyimmistä (ja ehkäpä myös parhaista) peleistä.

Final Fantasy VII

 

Peli hylkäsi kivikautisen spritegrafiikan ja muutti hahmot kolmiulotteisiksi. Playstationin suorituskyky mahdollisti peleissä ennennäkemättömän elokuvamaisuuden. Peli leikitteli dramaattisilla kuvakulmilla, huikeilla loitsuefekteillä sekä hienoimmilla välianimaatioilla mitä missään pelissä oli koskaan nähty. Se yltikin aivan uskomattomiin myyntilukuihin niin Japanissa kuin muuallakin, ja nosti viimein RPG-pelit myös jenkkien suosioon.

Pelin tarina on synkkä ja aggressiivinen, ja se tarjoaa ahdistavia näkymiä maailmanlopusta sekä tutkiskelee päähenkilön Cloudin alitajunnan saastaisia salaisuuksia. Pääpahis Sephiroth on varmasti jäänyt kaikkien mieleen, sillä hän oli paitsi salaperäisen persoonallinen, myös sympaattinen ja ennen kaikkea tyylikäs. Hänen katkeruutensa maailmaa kohtaan liikuttaa pelaajiakin, ja raivoisa lopputaistelu mahtipontisine musiikkeineen sai varmasti kaikkien kädet vapisemaan hikisten ohjainten ympärillä.

Kahdeksas osa oli joillekin lievä pettymys, kun taas toiset pitivät siitä muita osia enemmän. Vaikka grafiikka oli vielä kilon verran seiskaa parempaa, jotkut pitivät juonta kuivahkona ja hankalaa junction-systeemiä turhan monimutkaisena. Tämä peli jakaa yhä mielipiteitä kahtia, sillä se on monien mielestä sarjan paras osa, kun taas toisten mielestä se muistuttaa tarinaltaan pikemminkin tylsän saippuaoopperan ja huonon toimintaelokuvan sekoitusta.

Final Fantasy VIII

 

Kuten seiskakin, kasi sijoittuu tulevaisuuteen ja sisältää paljon futuristista teknologiaa ja metallisia suurkaupunkeja, mutta silti fantasiaelementeillä maustettuna. Seiskan anime-tyyli oli hylätty ja hahmoille oli annettu realistiset mittasuhteet, mikä harmitti monia. Toiset taas pitivät realistisuutta parempana. FF8:n juoni muuttuu paljon kiinnostavammaksi loppua kohden ja saa monia yllättäviä käänteitä. Päähenkilö Squall Leonheart on hiljainen ja synkkä tyyppi, jolla on suuria vaikeuksia ilmaista tunteitaan. Hänen sosiaaliset vajaavaisuutensa ovat keskeinen osa peliä. Tämä peli on loppujen lopuksi kaunis rakkaustarina suurten katastrofien keskellä ja tuo kaukaisesti mieleen jopa Titanic-elokuvan. Pelin pääpahis esitellään vasta viimeisten pelituntien aikana, joten hänen persoonallisuuteensa on hankala samaistua.

 

Ympyrä sulkeutuu:

Sarjan yhdeksäs osa jäi viimeiseksi pleikkarille julkaistavaksi Final Fantasyksi, ja se on suunniteltu tuottamaan nostalgiaa kaikille sarjan vanhempia osia pelanneille. Siihen on sekoitettu elementtejä, vihjauksia ja piilovitsejä jokaisesta sarjan aiemmasta osasta. Vanhoissa osissa esiintynyt Kristalli, kaiken elämän alku, on jälleen otettu peliin mukaan, ja tavataanpa seikkailun aikana ykkösestä tutut neljä paholaistakin. Maailma on vahvasti keskiaikainen ja hahmot jälleen sarjakuvamaisia. Mukana on paljon huumoria ja iloista tunnelmaa, joka kuitenkin loppua kohden synkistyy huomattavasti. Peli on tarina ystävyydestä, luottamuksesta ja tovereihin turvaamisesta.

Final Fantasy IX

 

Jokaisella hahmolla on jälleen jokin jo ensimmäisistä osista tutuista ammateista, ja hahmojen asut mukailevat ulkonäöltään vanhan Nesin pelien eri ammattien pukuja. Pelissä painottuu muita osia enemmän matkustaminen ja seikkailu. Peli esittelee mielenkiintoisen konnan, joka ei kuitenkaan ole kovin pelottava. Tämä Kuja-niminen miekkonen on tuntemattomasta paikasta tullut herkkämielinen, tunteellinen ja runollinen heppu, jonka sukupuoliset suuntaukset ovat monelle hämärän peitossa. Kerran hän jopa tunnustaa sankareille rakastavansa heitä suuresti. Pelin loppuhirviö astuu näyttämölle yllättäen ja odottamatta, ja vanhoihin FF:iin tutustuneet saattavat havaita sen hyvinkin tutuksi tuttavuudeksi... Ehkäpä tämä symbolisoi kiertokulun päättymistä ja ympyrän sulkeutumista. Tässä Final Fantasyssä tiivistyy kaikki, mitä muut osat ovat olleet, ja se on mainio päätös pleikkarin aikakaudelle. Se heittää nostalgiset jäähyväiset menneelle ja käärii historian mukavaan pakettiin, ja täten valmistaa pelaajat uuteen aikaan, Playstation 2:n aikaan.

 

Seuraava sivu >

< Edellinen sivu

Kirjaudu kommentoidaksesi