Abzûlla on suuret saappaat täytettävänään. Kyseessä on Flower- ja Journey-pelien taiteellisena johtajana toimineen Matt Navan upouuden Giant Squid -studion ensimmäinen nimike, joskin kehittäjätiimiin on haalittu muitakin Thatgamecompanyssä vaikuttaneita tekijöitä. Onnistuuko Abzû tekemään yhtä päräyttävän vaikutuksen kuin edellä mainitut, taiteellisuutta huokuvat seikkailut?
Kuka, mitä, milloin, miksi?
Abzûn juoni jättää paljon mielikuvituksen varaan. Pelaaja heitetään suoraan pinnan alle, mystisen tumman sukeltelijahahmon saappaisiin – vai pitäisikö sanoa räpylöihin. Tutkiminen käynnistyy heti alkumetreillä ilman sen kummempaa tarinallista alustusta. Minimalistinen lähestymistapa tuo oitis mieleen huomattavasti kuivempiin maisemiin sijoittuvan Journeyn.
Interaktiot muiden mereneliöiden ja ympäristöjen kanssa jätetään myös minimiin. Jopa meressä sukelteleva, majesteettinen jättikilpikonna on ainoastaan visuaalinen koristus, sillä pelaajan ohjastama protagonisti sukeltelee suoraan tämän lävitse. Alkumetreillä mukaan tarttuu piskuinen robottimainen otus, jonka kanssa voi tehdä pienimuotoista yhteistyötä yhtä nappia painamalla – siihenpä kommunikointi sitten jääkin. Ilman selitystä jäävä kumppani osaa avata sieltä täältä löytyviä suljettuja luolastoja, muuta apua kaverista ei loppupeleissä olekaan. Kokonaisuutena vuorovaikutusta ympäristön kanssa olisi kaipaillut reilusti enemmän, vaikka luonnollisesti mikään Grand Theft Auto ei olekaan kyseessä.
Audiovisuaalinen elämys
Ohjattavuus on yksinkertaista, ja sukeltelu on mukavaa heti alkumetreiltä lähtien. Monimutkaisia pelimekaniikkoja on turha odottaa, sillä käytännössä Abzû tarjoilee oman vedenalaisen näkemyksensä kävelysimulaattorista. Koska interaktiot ympäristön kanssa on jätetty vähiin, olisi merenpohjaa mukava päästä tutkimaan erilaisten salaisuuksien ja kerättävien esineiden muodossa. Valitettavasti ympäristöt eivät tarjoa reilusti liikkumavaraa etenemisen tapahtuessa loppupeleissä kohtuullisen kapeaa putkea pitkin. Uusia alueita avautuu pikkuhiljaa, hyvin pienimuotoisten tehtävientapaisten jälkimainingeissa. Journey onnistui luomaan toimivamman illuusion valtavasta maailmasta, jolloin myös suuren seikkailun tunnetta oli reilusti enemmän.
Audiovisuaalisesti Abzû onnistuu säväyttämään kriittisimmänkin pelaajan. Kehittäjät ovat luoneet meren pohjaan täysin uniikin pelimaailman. Sateenkaaren väreissä kylpevät, valoisat maisemat eivät pyri lähellekään realismia, vaan kyseessä on puhdas ja rehellinen satumaailma. Rauhalliset, Journeynkin musiikkiraidasta vastanneen Austin Wintoryn kyhäämät sävelet komppaavat seesteistä tunnelmaa mainiolla tavalla. Abzû on enemmän kokonaisvaltainen elämys kuin peli.
Haastetta, onko sitä?
Abzûn taidepainotteisuus näkyy myös pelin tarjoamassa haasteessa, jota ei käytännössä ole lainkaan. Epäonnistuminen saati kuoleminen on loppupeleissä mahdotonta, ja pelaajaa saatetaan jatkuvasti oikeaan suuntaan kohti parin tunnin päässä häämöttävää loppukliimaksia. Myös perheen juniorit viihtynevät aikansa Abzûn tarjoilemassa värikkäässä maailmassa, sillä suoranaista draamaa tarjoillaan vasta pelin loppumetreillä – tällöinkin hyvin maltillisesti.
Abzû miellyttää taatusti niitä, jotka kaipailevat lyhyttä ja simppeliä pelielämystä monipuolisen ja aikaa vievän avoimen maailman seikkailun sijaan. Hektisiin nykypeleihin tottuneiden on syytä suhtautua Abzûun tietyllä varauksella, mutta toivottavasti sopivalla ennakkoluulottomuudella.
