Sanotaan se vielä kerran: 3DS on roolipelifaneille nappivalinta. Nintendon taskukonsolille on julkaistu RPG-genren pelejä – vieläpä laadukkaita sellaisia – vinot pinot. Tähän kategoriaan lukeutuu myös Square Enixin Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King.
Valokeilassa oleva seikkailu julkaistiin alunperin PlayStation 2:lle vuonna 2004, tosin Eurooppaan sitä jouduttiin odottamaan kaksi lisävuotta. Kehuttu roolipeli on nyt käännetty 3DS:lle uuden maalikerroksen ja tuoreiden ominaisuuksien saattelemana. Sitä on varsin vaikea olla suosittelematta vanhanmallisten roolipelien ystäville.
Elävälle lohikäärmeelle ei auta nauraa
Tarinan pääosassa heiluu pelityylille ominaisesti mykkä sankari sekä vaihtuva kavalkadi muita hahmoja. Juonikuviot liittyvät Dhoulmagus-pahiksen langettamaan kiroukseen, joka on muuttanut kuningaskunnan hallitsijan monsterin muotoon ja tämän tyttären hevoseksi. Tarinaa ei alussa paljoa selosteta, vaan se aukeaa pikkuhiljaa takaumien muodossa. Ratkaisu tuntuu varsin onnistuneelta.
Taistelumekaniikka on perinteisen vuoropohjainen. Pelaaja valitsee hahmoilleen hyökkäykset, taiat ja muut komennot, minkä jälkeen sankarit sekä vihulaiset suorittavat ne vuorotellen. Melkeinpä joka roolipelistä tuttujen ominaisuuksien ohella soturit voivat psyykata itseään hyökätäkseen seuraavalla vuorolla aiheuttaen suurempaa vahinkoa. Tästä on etua etenkin suurien pomovastusten edessä, mikäli toimintoa osaa käyttää sopivan taktisesti.
Sankarit keräävät vihulaisia piestyään kokemuspisteitä ja ansaitsevat niillä kokemustasoja. Ne tuovat mukanaan taitopisteitä, joilla hahmojen ominaisuuksia voidaan kehittää. Joka sankarilla on useampi paranneltava kategoriaa, joihin pystyy ynnäämään ansaittuja pisteitä oman mielensä mukaan. Tarjolla on erilaisten aseiden hallintaa, aseetonta taistelua sekä yksi persoonallisempi avu. Näihin ominaisuuksiin panostaminen tuo käyttöön erilaisia taistelukomentoja sekä vaikkapa lisää voimaa tietyntyyppisiin aseisiin. Näiden pojojen assignoiminen on koukuttavaa puuhaa, joten kokemustasojen kasvamista odottaa mielellään.
Matkalla vastaan tulevia taloja sekä niiden irtaimistoa kannattaa koluta, sillä niistä löytyy hyvä määrä käyttöesineitä. Myös kyläläisten kanssa haastelu on suositeltavaa samasta syystä sekä myös pelimaailman taustojen kuulemiseksi.
Esineistä puheen ollen: uusien varusteiden käyttöönotto ja vaikkapa parannusrohtojen siirto aktiiviselle hahmolle on tehty turhan monimutkaiseksi. Sankarit eivät osaa suoraan pukea uutta sotisopaa päälleen, ellei se ole heidän kannossaan. Varastossasi olevat esineet pitää aina erikseen siirtää haluamallesi soturille, että hän voi käyttää niitä taisteluissa. Tämä prosessi on vaivalloinen, mutta opittavissa.
Slime Shady
Vaikka Lohikäärmeseikkailun kahdeksas sinfonia on uudistettu monilta osin, niin on se silti tuhdin vanhanmallinen. Kaukana ovat nykyiset toiminnalliset Final Fantasy XV:et ja ilmavat Xenoblade Chroniclesit, mutta tämä ei ole täysin huonompi asia. Se uhkuu vanhojen ropellusta henkeä, mikä näkyy niin selkeässä juonessa, äänimaailmassa kuin hahmovalikoimassakin. Jokainen elementti tuntuu olevan oikealla paikallaan.
Kaksi parasta uudistusta 3DS-versiossa on kuitenkin helppo nimetä. Alkuperäisnimikkeen kamalimmat ominaisuudet olivat satunnaistaistelut sekä liian hidastahtiset taistot. Ja kuinka ollakaan, juuri nämä kaksi asiaa on puleerattu uuteen uskoon. Maailmankartalla sekä tyrmissä viholliset pystyy näkemään, eivätkä koitokset enää ala sattumanvaraisesti tiettyjen askelten välein. Tämän ohella itse taistojen nopeutta voi säätää rivakammiksi, jolloin viholliset sekä omat hahmot tekevät muuvinsa todella rivakkaa tahtia. Loistavaa!
Kiitos entistä vapaamman tallennussysteemin, laaja roolipeliseikkailu sopii taskukokoon hyvin. Pelitilanteen voi tallentaa originaalista tuttuun tapaan kirkoissa, mutta tarjolla on myös Quick save -toiminto. Sen avulla pelailun voi katkaista käytännössä missä välissä tahansa taistelujen ulkopuolella.
Tietyt pienet yksityiskohdat ansaitsevat myös kiitosta. Mikäli palaat tutkimaan aiemmin koluamiasi pelialueita, lyllertävät liian heikot viholliset karkuun sankarit nähdessään. Tämän lisäksi ainakin osalla pomohirviöistä on kerrottavana uutta dialogia, kun olet kertaalleen niille hävinnyt ja koetat kukistaa otuksia toistamiseen. Mikäli tarinan suunta on hukassa, voi muiden sankarien kesken jutustella milloin vain sen löytämiseksi. Myös erikoiskyvyt ovat hauskasti nimettyjä. Kaikki nämä ovat täysin sivuasioita, mutta hymynkareen ansaitsevia sellaisia.
Puleerattu, tupeerattu, mitä näitä nyt on
Peliä on uudistettu useammalta kantilta. Ulkoasu on pääosissaan mukavaa katseltavaa, joskin hieman maristavaa on. Maailmankartalla seikkaillessa popuppia on erikoisen paljon, sillä esimerkiksi ruohomättäät ja muut maaston objektit ilmestyvät näkyville vasta suhteellisen lähellä niitä. Erikoista kyllä, PlayStation 2 -versio näyttää osittain paremmalta yksityiskohtaisempine kylineen kaikkineen. Toisaalta muut uudistukset, kuten aiemmin mainittu taistelujen nopeampi tahti, painanevat useampien pelaajien vaakakupissa enemmän. Vaikka seikkailu on julkaistu 3DS:llä (2DS:n ohella toki) ei siitä kolmiulotteista kuvaa löydy lainkaan.
Normivihollisia vastaan taistelu ei aiheuta etenkään pelin alkupuolella paljoa ongelmia, minkä takia ne voivat käydä hieman tylsiksi. Pomovastukset sen sijaan antavat onneksi pelaajalle enemmän haastetta.
Musiikkipuolen sävellykset ovat perinteisten roolipelien tyylisiä lämminhenkisiä tuotoksia, mutta syystä tai toisesta ne tarjoillaan MIDI-muodossa. Japanissa julkaistun version kerrotaan sisältävän orkesterituotantona nauhoitettua musiikkia, joten sen jättäminen länsijulkaisusta pois kummastuttaa. Sen sijaan peukkua pitää nostaa ääninäyttelylle. Aivan kaikkia satunnaisten kyläläisten jorinoita ei kuulla puhuttuna, vaan kuulosteltava rajoittuu tärkeämpiin juonikuvioihin. Vokaalityöskentelyn taso vaihtelee hyvästä liian piirrettymäiseen, mutta kokonaisuus jää kuitenkin helposti plussan puolelle. Etenkin brittiläisellä aksentilla meuhkaava Yangus on hauskaa kuultavaa.
Jos kahdeksatta Dragon Questia vertaa 3DS:lle viime vuonna julkaistuun Dragon Quest VII: Fragments of the Forgotten Pastiin, niin uudempi on pelatessa reilusti sujuvampi tapaus. Vaikka kasin juoni on simppelimpi, on se vähintään yhtä kiinnostava kuin seiskassa.
Lohikäärme Puff
Varsinaisen juonen ohella on pelaajille tarjolla muutakin puuhaa. Tarinan alkuvaiheilla tavataan hahmo, joka antaa sankareille alati päivittyvän listan valokuvattavista asioista. Näitä eri alueista, vihollisista ja nähtävyyksistä otettavia fotoja on hauska metsästää sivujuonteena, minkä ohella etsittävänä on minimitaleita ja hirviöitä rekrytoivaksi Monster Arena -sivutehtävään. Lisäksi aikaansa ja rahaansa voi kuluttaa kasinolaitoksissa. Tekemistä riittää pelin noin 70-tuntisen keston ajaksi.
Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King on varsin oiva lisä 3DS:n jo kattavaan roolipelitarjontaan. Se ansaitsee paikkansa taistelu-uudistustensa myötä sekä olemalla puhtaasti nautinto pelata. Tässä on seikkailu, jota voi suositella lämpimästi.
