Kaksijakoista pulmailua

Yhden miehen Vivid Helix -studio on aiemmin keskittynyt mobiilipelien kehittämiseen. GameJam-tapahtumasta alkunsa saanut Semispheres siirtää indiehenkisen pulmailun PC:n kautta nyt myös PlayStation 4:lle. Jaksaako simppeli pulmapeli viihdyttää isolta ruudulta?

Voi veljet

Parin vuoden takainen hitti Brothers: a Tale of Two Sons oli tunnelmallinen ja hieno kokonaisuus, jonka koukkuna oli kahden hahmon yhtäaikainen liikuttaminen ohjaimen eri tateilla. Vasen tatti ohjasi pikkuveljeä, oikea isompaa. Kontrollit toimivat sujuvasti, vaikka ajoittain hahmojen juoksuttaminen ristiin sai aivot menemään umpisolmuun. Semispheres on hakenut inspiraationsa juurikin Brothersilta. Pelaaja ohjaa samaan aikaan kahta meduusamaista otusta tavoitteenaan saada molemmat oman värisiin maaleihinsa. Toinen puoli ruudusta hehkuu oranssina ja toinen sinisenä. Tavoitteen esteenä on sokkeloisen kentän lisäksi vartijoita, jotka palauttavat pelihahmot lähtöpisteeseen, jos erehtyy liikkumaan heidän näkökenttiin.

Ylhäältä päin kuvattu pulmailu esittelee kolmentoista alueen aikana teleportteja, portaaleja sekä muita fysiikan lakeja rikkovia ratkaisumalleja. Jokainen alue koostuu viidestä kentästä, joissa yleensä käsitellään samoja ideoita ja teemoja. Alueen läpäisy edistää puolivillaista, sarjakuvastripeillä kerrottua tarinaa. Kenttiin on ripoteltu erilaisia kykyjä, joita käyttämällä voi esimerkiksi houkutella vartijoita poistumaan vartiopisteiltään, ja niin kauan kun ei eksy heidän näkökenttäänsä, kaikki on hyvin. Kulman taakse piiloutuminen on validi vaihtoehto, minkä jälkeen meduusan liikuttaminen uteliaan etsijän selustaan onnistuu helposti ja nopeasti. Ajoittain hahmot hyppivät lisäksi toistensa ruutuihin, ja pitääpä välillä taktikoida tahallaan itsensä vartijan syliin.

Semikiva

Pääasiassa pulmat ovat helppoja ja suoraviivaisia. Semispheres sisältää vain yksinpelikampanjan ja sen läpäistyään uudestaanpeluuarvo jää suhteellisen matalaksi. Peli on koluttu parissa illassa, eivätkä puzzlet tarjoa haastetta paria kenttää lukuunottamatta. Kimurantti kahden hahmon kontrollointikin astuu kuvaan vain muutaman kerran, muuten kentät voi halutessaan läpäistä ohjaamalla yhtä meduusaa kerrallaan. Kenttien välillä ei ole tarpeeksi vaihtelua, jotta mielenkiinto pysyisi yllä lyhyitä pelisessioita pidempään.

Kentät ovat graafisesti simppeleitä ja minimalistisia, joissa ei ole pulmille olennaisten komponenttien lisäksi muita yksityiskohtia tai elementtejä. Värimaailma korostaa rauhallista zen-tunnelmaa. Musiikkipuoli on samassa linjassa muun tuotannon kanssa. Seesteinen ambientti tunnelmoi huomaamattomasti taustalla yksittäisten erikoisefektien rytmittäessä etenemistä.

Yin ja yang

Semispheresin suurin ongelma on sen persoonattomuus. Ohjaustapaa lukuunottamatta peli ei tarjoa suuria tunteita taikka kokemuksia. Samanlaisia pikkupelejä on latauspaikat täynnä. Semispheres on teknisesti ehjä, minimalistinen pulmapeli, joka olisi kaivannut lisää variaatiota ja haastetta. Nyt se jää lyhyeksi ja unohdettavaksi kokemukseksi, jota ei jää muistelemaan esikuvansa tavoin. Brothers: a Tale of Two Sons on sen sijaan edelleen täyttä timanttia, jos kyseinen kontrollimalli kiinnostaa.

ladataan kommentteja...