Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Alolan villiotuksia metsästämässä

Viimekesäisen Pokémon GO -buumin aikana oli vaikea uskoa, että taskuhirviöiden taival alkoi jo päälle 20 vuotta sitten. Pokémon Red ja Blue tekivät yhdessä tv-sarjan sekä keräilykorttien lähtemättömän vaikutuksen kokonaiseen sukupolveen. Rotvallinraitilla uusia otuksia vartoneet junnut osoittivat hirviöuniversumin onnistuneen kuitenkin jatkamaan seuraavillekin ikäluokille. Sittemmin pelisarja on polkenut säännöllisin väliajoin varsin mukiinmenevästi paikallaan, vaikka pyörää ei ole missään vaiheessa keksitty uudelleen. Loppuvuodesta ilmestynyt pelikaksikko Pokémon Sun ja Moon herättelevät jälleen virtuaalihirviöiden kerääjät kokoon varsin onnistuneella tavalla.

Tuoreet seikkailut vievät monsterikouluttajat Alolan saaristolle. Perin havaijimainen miljöö tarjoaa oivat ja mukavan erilaiset puitteet aiemmin melko itseään toistavissa maailmoissa toimineelle sarjalle. Alueet vaihtelevat tyyliään mukavasti, mutta samalla koko pelin struktuuri on kokenut mittavan uudistuksen. Aiemmissa osissa tutuiksi tulleet salit on korvattu erilaisilla haasteilla. Tehtävät rytmittävät kokemusta aiempaa paremmin, joten vielä tällä erää hitusen pintaraapaisumaisiksi jäävät toimenkuvat tarjonnevat tulevaisuudessa entistä suurempaa iloa. Nykyinenkin malli tarjoaa onneksi raikkaan tuulahduksen sarjaan.

Tehtäväpohjaisuuden korostaminen aiempien osien Pokemon-liigan sijasta on samalla tehnyt Sunista tarinavetoisemman kokemuksen. Alolan saaren tapahtumiin ja puuhiin sijoittuva 30-tuntinen matka ei toki ole vieläkään korkeakulttuuria syvällisimmillään, mutta tällä kertaa tapahtumia seuraa aiempaa kiinnostuneempana. Dialogia olisi suonut karsittavan roimalla kädellä, mutta höpinät ovat venytettyinäkin varsin toimivaa tavaraa.

Taistosta taistoon

Pokémon-sarjaa harvemmin muistellaan tarinan tiimoilta, eikä tuorein sukupolvi tee poikkeusta. Taistelusysteemi on yhä edelleen erinomaisen mainio ja koukuttava kokonaisuus. Kivi, paperi ja sakset -hengessä toimiva vuoropohjainen mätkintä vaatii mukavasti pähkäilyä ja tilannetajua. Tuttu elementtipohjaisuus takaa sen, että siinä missä kivihirviö musertaa poloisen sähköjyrsijän, saa vesimonni sammutettua tuliotuksen elämänliekin. Systeemi on yhä yhtä toimiva kuin sarjan debyyteissä vuonna 1996. Tietynlainen myönnytys on kuitenkin tehty nykyisen pelaajasukupolven ensiaskeleiden helpottamiseksi: tätä nykyä otusten tiedot näkyvät taisteluruudussa. Unohdusten aiheuttamat ikävät yllätykset ovat siis mennyttä aikaa.

Ennallaan pysynyt ydinmekaniikka on saanut onneksi tuoreen uudistuksen: Z-liikkeet. Kyseiset erikoisiskut jysäyttävät taistelutantereen täysin uuteen uskoon, joten hädän hetkellä tilanne voi kääntyä päälaelleen. Zorron liikkeet on rajoitettu vain yhteen kertaan per taistelu, joten ajoitusta täytyy miettiä tarkasti. Samalla uudistus on tarkoittanut edellisen X&Y-kaksikon megaevoluutioiden merkityksen pienenemistä.

Oma lukunsa on hirviömäärä, joka yltää tuoreen kaksikon ansiosta jo päälle 800 otuksen. Sarjan alkuaikoina kelkkaan hypännyt pelaaja saa nostalgisia viboja myös vanhojen taistelumonnien uudemmista versioista. Etenkin iki-ihanan Pikachun kehittyneempi muoto Raichu saa virneen naamalle. Evoluution alolalaiseen tapaan läpikäynyt sähkörotta taitaa nykyään ukkoskykyjen ohella psyykkisiäkin taitoja. Uudet hirviölisäykset ovat myös varsin onnistuneita, vaikka alkuaikojen otuksiin vertaaminen ontuu jo nostalgiasyistäkin.

Raikaa ja säihkyy

Visuaalisesti Pokémon Sun on sarjan komeinta antia siitäkin huolimatta, että eroavaisuudet jäävät melko pieniksi edelliseen kaksikkoon verrattuna. Pelimaailma tuntuu aiempaa kompaktimmalta ja luonnollisemmalta, eivätkä urbaanit ympäristöt ole edellisosien kaltaisessa roolissa. Myös ympäristöt näyttävät taskukonsolin rajoitteet huomioiden kauniilta ja monimuotoisilta.

Sarja on aiemmin hyödyntänyt tuttuja musiikkiteemoja melko liberaalissa kierrätyshengessä, mutta Pokémon Sun ansaitsee äänipuolesta erityiskehut. Tunnelmaa nostattavat biisit sopivat eri miljöiden luonteisiin mainiosti. Etenkin Poni Islandin rauhanomaiset ja jopa hypnoottiset sävelet saavat niskavillat pystyyn.

Pokémon Sun on piristävä lisäys pyöreitä juhlineen sarjan matkalle. Tuore teos ei keksi pyörää uudelleen, mutta perustelee sopivilla lisäyksillä olemassaolonsa mainiosti. Tiedossa on audiovisuaalisesti vaikuttava paketti, jonka pelillinen sisältö tarjoaa oivaa taskukonsoliviihdettä kymmeniksi tunneiksi. Varsinaisen seikkailun jälkeen viihdykettä tuovat globaalit verkkohaasteet, taistelut kavereita vastaan sekä Pokédexin täydentäminen, joten pelikello tikittää faneilla pitkälle kolminumeroisiin lukemiin. Sun ja Moon osoittavat mainiolla tavalla, että parhaat Pokémon-kokemukset kuuluvat kännykän sijasta taskukonsolille.

Kommentit

Tämä on jo puoli vuotta ollut suosiossa. Olisikohan jo aika kokeilla ja verestää muistojaan Pokemonien jahtaamisessa. Voin samalla tehdä turistikierroksen ja katella kaupungit hienoja nähtävyyksiä. Go to play & Enjoy.. näillä mennään sitten kun Pokemonien kanssa ollaan taas tekemisissä ja niillä otellaan stadionien loistossa.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi