Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Resident Evil 7

Kauhukartanon kätköissä

Resident Evil 7:n hyvissä ajoin saapunut demomaistiainen aiheutti kosolti kysymyksiä erilaisuudellaan. Perinteiset zombit loistivat poissaolollaan, ja kuvakulmakin vaihdettiin ensimmäiseen persoonaan olan yli pälyilyn sijaan. Edeltäjien ylilyövästä splatter-kauhuräiskinnästä siirryttiin tyystin toisenlaiseen suuntaan, kun syrjäistä mökkiä asuttava Bakerien perhe tarjosi piinaavia pelontunteita avuttoman pelaajan pääkopassa. Alkuun monet jopa epäilivät, että kyseessä on Capcomin vedätys lopullisen pelin edustaessa jotain muuta. Toisin kuitenkin kävi. Kokoversio jatkaa tismalleen samalla tyylillä kuin demokin – ja hyvä niin.

Uusi tyyli, vanhat kikat

Naavaparroille tuorein Resident Evil tuntuu lopulta tutummalta kuin etukäteen uskoisikaan. Erilaisista vastustajista ja uudesta kuvakulmasta huolimatta se kumartaa syvimpään nimenomaan kolmen ensimmäisen osan aikakaudelle. Kultaisella 90-luvulla peleissä pärjäämiseen eivät riittäneet nopeat reaktiot tai tarkka tähtäin, vaan seikkailuihin lähdettiin aina altavastaajina ja nimenomaan selviytymään. Toisinaan fiksuin ratkaisu oli ottaa jalat alleen, sillä resursseja ei jaettu yhtään ylimääräistä tuhlattavaksi. Seitsemäs osa noudattelee pitkälti samaa kaavaa. Etenkin ensimmäiset hetket käytännössä aseettomana muodostuvat ihastuttavan kuumottaviksi.

Vaikka matkan varrella tarttuu kättä pitempää pimeyden voimia taltuttamaan, ei varsinaisesta yltäkylläisyydestä päästä nauttimaan missään vaiheessa. Tästä pitävät huolen alati kortilla olevat panokset sekä toisinaan turhauttavan ahdas inventaario, joka kumartaa niin ikään sarjan klassisempien tuotosten suuntaan. Taskuihinsa voi yrittää sovitella lisätilaa joko yhdistelemällä esineitä tai jättämällä vähemmän tarpeellista krääsää turvapaikkojen arkkuihin odottamaan. Hamstraajaluonteelle tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Myös tilanteisiin sopimattoman hölmöt puzzlet tuovat kaikuja menneistä. Aivonystyröitään ei tarvitse vaivata kiehumispisteeseen saakka, mutta erilaisten vaakunoiden etsimiskeikat sekä jo kertaalleen tutkittujen reittien uudelleennuohoaminen lisäavaimien turvin aiheuttavat lämpimiä muistoja ensimmäisestä osasta. Vaikka tapahtumat sijoittuvat käytännössä yhdelle melko tiiviille alueelle, sopivasti uusia reittejä availemalla pidetään kokemus tuoreena koko sen yli kymmentuntisen keston ajan.

Vaivalloista vaimonhakua

Tarinan lähtökohdat kuulostavat enemmän kilpailevan tallin Silent Hilliltä kuin Resident Evilin tyypillisiltä kiemuroilta. Pelaajan ohjastaman Ethan Wintersin tie johtaa Louisianan kostean kuumiin maisemiin, kun mies saa yllättäen viestin kolme vuotta kadoksissa olleelta vaimoltaan. Edesmenneeksi oletetun rouvan etsinnät kohdistuvat autiolta vaikuttavaan ja ränsistyneen plantaasin ympäristöön, josta viimeisin hätähuuto saatiin. Pahaenteisen samoilun jälkeen Ethan törmää ennenpitkää paikkaa asuttavaan Bakerin perheeseen, minkä seurauksena hommat alkavat mennä kiihtyvässä tahdissa poskelleen.

Juonta liiemmin spoilaamatta lienee turvallista todeta, että pahimmat pelot kokonaisuuden lässähtämisestä loppua kohden osoittautuivat turhiksi. Alun loistavan hyytävä tunnelma karisee toki väkisinkin matkan varrella, kun tietyt pelimäisyydet rikkovat immersiota. Etenkin parissa välipomokohtaamisissa täytyy turvautua ”yritys ja erehdys” -taktiikkaan ennen kuin oikea taltuttamistyyli löytyy ympäristön kätköistä, eikä lähitaistelu suljetuissa tiloissa ole muutoinkaan erityisen sulavaa. Myös käytävillä harrastettu kuurupiilo asukkaiden kanssa aiheuttaa satunnaisesti harmitusta oikeaoppisemman kuumotuksen sijaan. Toisinaan jännitys muuttuu turhautumiseksi. Kokonaisuutena Capcom malttaa kuitenkin pitää parin edellisen osan kaltaiset älyttömyydet ihailtavan hyvin aisoissa ja keskittyä säikyttelyissään olennaiseen.

Toimivalla audiovisuaalisella toteutuksella on luonnollisesti suuri rooli hyytävän tunnelman luonnissa. Tietynlainen räkäisyys inhottavine yksityiskohtineen on alati läsnä, ja lopputulos näyttää äärimmäisen hyvältä. Onnistunut äänimaailma nousee vähintään yhtä oleelliseksi osa-alueeksi fiiliksen kannalta. Etenkin kuulokkeiden kautta koettuna erilaiset rasahdukset ja epämääräiset kauempaa kantautuvat mölinät nostavat sopivasti pulssia muutoin rauhallisemmissa kohtauksissa. Vaikka ohjaus on tavanomaisiin ensimmäisen persoonan räiskintöihin verrattuna kankeahko, ei se varsinaisesti pilaa kokemusta. Harmittavasti VR-laseilla testaamiseen tarvittavaa laitteistoa ei ollut tällä kertaa saatavilla. Kuulopuheiden mukaan ominaisuus toimii paremmin kuin hyvin, joten vaihtokalsareille saattaa ilmetä tarvetta.

Resident Evil 7 on positiivisessa mielessä ahdistava kokemus. Tuoreempi pelaajakunta ei välttämättä arvosta sen menneisyyteen nojaavia ratkaisuja, kuten resurssien pihtaamista tai sankarin edestakaisin juoksuttamista, mutta vanhan koulukunnan faneille lopputulos toimii kuin junan vessa. Tietynlaisesta kertakäyttöisyydestään huolimatta peliä voi lähes varauksetta suositella kaikille kauhuilun ystäville. Toivottavasti sarja jatkaa tätä latua myös tulevaisuudessa.

Kommentit

Pelasin läpi alusta loppuun PSVR-laseilla.

Jännitys tuodaan iholle asti kirjaimellisesti, ihokarvat olivat kauhusta pystyssä pitkin peliä. Lasit toimivat tässä erinomaisesti ja vie sinut pelaajana paikan päälle tehokkaammin kuin parista metristä television lasipinnalta tarkasteltuna. Pääset kurkistamaan varovasti kulman taakse ja ohjaamaan aseen tähtäintä katseellasi.

Paljon luodaan miljööllä sekä äänimaisemalla. Kauhu ei yksinomaan nojaa vereen ja lihanpaloihin, mukana on myös psykologista viitekehystä. Parhaimmillaan kuin laadukas painajaisuni. Heräät siitä syke korkealla, mutta myös ällistyneenä kokemuksesta.

10/10

 

Tällä videolla otan pelin ensiaskeleita, PSVR-lasit naamalla: https://youtu.be/NZ22HN2fR3k

 

Vielä en ole läpi ehtinyt pelata, mutta jo noin ensimmäisen neljän tunnin aikana on käynyt selväksi kuinka hieno teos tämä onkaan. Tuntuu paljon enemmän "oikealta" Resident Evil -kokemukselta kuin osat 5 & 6, joista jälkimmäinen jäi kesken.

Tätä pelatessa olen miettinyt paljon tulevaa Resident Evil 2:n remakea ja Capcomin hiljaisuutta projektin suhteen. Eniten on kiehtonut ajatus, että tämän uusimman osan innoittamana tuo remake olisi työtetty first personiksi. Sehän ei toki puristeja miellyttäisi, mutta minua ainakin kiinnostaisi enemmän first person -remake. Todennäköisesti sieltä kuitenkin tulee lähinnä vain graafisesti päivitetty versio, joka kyllä varmasti tulee ostettua, sillä mielestäni kyseessä on sarjan ehkäpä paras osa.

Resident evil sarja on ollut itselle ihan lapsesta asti hyvin rakas peli sarja ja omistankin kaikki sarjan pelit mitä julkaistu on (tietenkin muutama spin-off peli puuttu). Rakkaus sarjaan kohtaan on nimen omaan johtunut sen jännittävästä tunnelmasta eikä niinkään tästä säikyttely kauhusta. Vaikeat kontrollit ja hyvin huono kamera olivat omiaan luomaan ensimmäisen kolmenpelin tunnelman ja se jos mikä oli pelottavaa kun lauma zompeja laahustaa hitaasti kohti sinua ja yrität siinä paniikissa tähdätä vähäisillä panoksillasi niitä alas.

Näitten jälkeen ilmestyi RE4 joka oli aluksi hyvin suuri pettymys itselle se kaikki mitä rakastin alkuperäisissä peleissä oli poissa tähtäys oli siirretty olan taakkse ja peli muistutti lähinnä kolmannenpersoonan räiskintäpeliä kuin selviytymiskauhua mitä niin rakastin.  RE4 sai kumminkin yllättään käänteen kun laitoin vaikeus asteen täysille ja aloin pelaamaan peli oli sitä tuttua huttua kauhu oli valtava kun ilkeät kyläläiset juoksivar kohti sinua milloin mikäkin ase kädessä. kauhun tunne lisäsi se, että et voinut liikkua samaan aikaan kun tähtäsit  ja enään ei ollutkaan vastassa hitaat zompit vaan nämä kauheasti rivouksia huutelevat kyläläiset. RE4 jäi iki hyväksi lämmittämään sydäntäni yhtenä parhaimmista selviytymiskauhupelinä mitä olen ikinä pelannut.

RE4 jälkeen odotukseni RE5 olivat hyvin suuret ja hypetin peliä jo heti ensimmäisen trailerin jälkeen hyvin paljon niinkin paljon, että menetin pari kaveria pelkein kun kyllästyivät kuuntelemaan yhden trailerin hypetystä. Viimein kun peli ilmestui oli pettymys hyvin suuri  sanotaan hyvin suuri olin valmis polttamaan sen aikaisen PC koska peli oli niin surkea ja manasin Capcomin alinpaan helvettiin kysyeisen pelin takia. yritti sitten yksin tai kaksin pelata peli oli pelaamattomasti surkein RE5 jonka olen pelannut lävitse ja ei ansainnut silmissäni mitään kiitosta. Olin musertunut kuseisen pelin takia ja lupauduin että en enään ikinä osta sarjan pelejä jos Capcom jatkaa samalla linjalla. Muutamia vuosia kului ja ilmoitettiin RE6 ilmestyvän ja olin jo menettänyt toivoni kun kuulin että jatketaan samalla linjalla kuin RE5 ja vannoin, että en tule ostamaan koko peliä koska edeltävä osa oli niin surkea. Tapahtui kumminkin sellainen yllättävä käänne, että sen aikainen tyttöystäväni oli päättänyt ostaa kyseise pelin syntymäpäivä lahjaksi minulle. No pelihän tuntui yhtä nihkelälle ja kamalalle kui RE5 enkä meinannut saada mitään iloa irti kysyeisestä pelistä vaikka pelissä olikin kolme erillistä kamppanjaa ja tuttuja rakastettuja hahmoja edellis osista peli ei jaksanut ensimmäisen kamppanja ekaa champeria pidemmälle minua kannatella. Eräänä päivänä kumminkin tapahtui ihme kun olimme sairaana yhtäaikaa minä ja entinen tyttöystäväni päätimme sitten testata jos vaikka RE6 moninpeli olisi edes jostain kotoisin ja niin hän siinä kävi että yhdessä pelaamisen riemu auttoi ja peli kokemus nousi aivan uudelle tasolle. RE6 avautui avain uudella tavalla silmissäni ja peli oli tuntui yhtä hauskalta kuin RE4 olin jo luovuttanut näiden pelien suhteen, että ei sieltä mitään hyvää saada enään aikaan Residen Evil Nimellä vaan pelkkää tusina paskaa. Myönnetään että RE6 oli hyvin toiminnallinen ja hyvin vähän kantoi sarjan alkuperäistä selviystymiskauhu meininkiä, mutta se kaverin kanssa pelaaminen toimi niin hyvin ja että en voi sanoa kuin että RE6 tuli ehdoton suokki Resident evil kautta aikojen.

Ja nyt on ilmestynyt jälleen uusi Residen evil pelisarjan peli. peli joka tuotti minulle hyvin suuren pettymyksen niin suuren että meinasin jälleen polttaa en sentään tuota PC:täni vaan pleikkarini. RE7 sarja kyllä palauttaa sarjan juurilleen ja on jälleen vanhaa kunnon selviytymis kauhua mitä sen kuuluu ollakkin, mutta poissa on se kaikki ehkeys mitä on ollut edeltävissä sarjan osissa. kaikki se mitä RE sarjassa olen rakastanut huokuu poissa olollaan ihmeellisistä kamerakulmista kankeaan ohjaamiseen ja sen sellaiset ovat poissa. peli on siirtynyt ensimmäisen persoonan pelleily peliksi joka on varmaan tarkoitettu myynti valtiksi näille uusille VR tuotteille. teknillisesti RE7 ei ole valittamista peli on hyvin näyttävä ja yksityis kohtiin on panostettu paljon, joten tämä puolisko toimii aivan loistavasti. Silti pelistä vaan puuttu se jokin RE7 tuntuu nykyisellä muodollaan samanlaselta säikyttelykauhulta kuin moni muukin nykyään ilmestyvä ensimmäisen persoonan kauhupeli. Niin sanotut säikäytys kohtaukset ovat hyvin ennelta arvattavissa ja koko kuvio oli jo puolivälissä peliä aika selvillä mitä tulevan pitää yritin silti pitää pelistä vain nimen perusteella, mutta kun se vain ei onnistunut peli tuntui kuin se olisi ollut toinen peli ja joku oli vaan saanut päähänsä lyödä kanteen Residen evil 7 nimen jotta saataisiin myyntiä lisää. No puolen välin jälkeen aloin pelaan peliä sillä mielellä että peli ei ole RE pelisarjan peli vaan joku kauhupeli ja siinä mielen tilassa peli toimi oikein hyvin peli maistui ja selvisin loppuun asti.

Pelinä silti RE7 ei ole niinkään huono vaikka kirjoitukseni sen antaa ymmärtää olen vain niin suuri Resident Evil Fani että tähän suuntaan muuttuminen ei minusta ollut hyvä olisin halunnut enemmän RE4 tyylistä toiminnan/selviytymis painoitteista peli kokemusta joka olisi tuonut oikeasti mieleen lapsuuden rakkaan sarjan pleikka ykkösellä no kaikkia ei voi miellyttää.

Kannattaisi ehkä käydä juttelemassa jossain tuosta mielihalusta polttaa kaikki.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi