Signaali avaruudessa

Tarina saa alkunsa signaalista, joka johdattaa tiedonjanoisen teknopappien köörin Silva Tenebris -nimiselle planeetalle. Planeetta paljastuu necron-nimisten pahisten asuinpaikaksi, mutta kyborgiköörillä on yllätysetu puolellaan, sillä necronit eivät tiedä saaneensa vierailijoita. Planeetan tutkimiseen on kuitenkin varattu rajallinen määrä aikaa, sillä jokainen tutkimusretki kasvattaa necronien tietoisuusmittaria, joka toimii seikkailun aikaindikaattorina.

Teknopappien ylin johto koostuu kuuden hengen neuvostosta, jonka jokaisella jäsenellä on omat intohimonsa sekä päämääränsä. Seikkailu rakentuu pala kerrallaan neuvoston antamien tehtävien kautta, joissa riittää valinnanvaraa – tehtäväjanoja kun on yhtä monta kuin neuvoston jäseniäkin. Suurella tehtävämäärällä on kuitenkin varjopuolensa, sillä jostain syystä pelintekijät eivät kerro missään vaiheessa olemassaolevasta aikarajasta. Tietoisuusmittari toki raksuttaa eteenpäin jokaisen tehtävän jälkeen, mutta missään ei kerrota tarinan tavoitteista, jotka pitäisi saada suoritetuksi. Tunnustan katsoneeni hakukoneesta mitä tapahtuu mittarin yltäessä 100 prosentin tasolle, ja kävi ilmi, että pahimmassa tapauksessa olisin joutunut palaamaan huomattavasti aikaisempaan tallennukseen – tai vastaavasti nähnyt game over -ruudun.

Kiehtovaa, sanoisi Star Trekin Spock

Ensi alkuun olin kuin puulla päähän lyöty, sillä odotin toiminnantäyteistä kokemusta aiempien Warhammer-tekeleiden jatkoksi. Fantasiamaailmaan pohjautuva Warhammer: Chaosbane ja perinteisempi Warhammer-räiskintä Inquisitor Martyr olivat varsin mukavia toimintapelejä, mutta taktisempi Mechanicus kolahtaa vuoropohjaisen taistelunsa myötä huomattavasti paremmin. Lautapelien ystävänä mieleen tulivat välittömästi sellaiset ajantakaiset klassikot kuin Space Hulk, Space Crusade ja Laser Squad, jotka tuli kulutettua puhki näiden omina kulta-aikoina.

Mechanicuksen kohdalla suurin ero mainittuihin edeltäjiin nähden on pelialueen näkyminen kokonaisuudessaan vihollisia myöten, ja toimintapisteiden sijaan jokainen vuorossa oleva hahmo voi käyttää kaikkia mukana olevia vermeitä omalla vuorollaan. Meno on parhaimmillaan kuin MM-tason shakkia, jonka upseereina häärivät teknopapit sotilasmuurin takana. Sapelinkalisuttelun ja tuliaseiden räimeen kruunaa kertakaikkisen upea, pääosin instrumentaalinen musiikkikokoelma, joka niittää laakereita jylhällä tunnelmallisuudellaan. Henkilökohtainen suosikkini laadukkaan soittolistan joukossa on Overlord-kappale, joka saa aikaan kylmiä väreitä vielä useiden kuuntelukertojenkin jälkeen. Noosphere on sekin vauhtiin päästessään huikeaa kuunneltavaa. Soittolistaa voi kuunnella kokonaisuudessaan pelin alkuvalikosta, mutta alla sama lista myös internetin syövereistä.

Kaikilla on asiaa, ja soitellen ei kannata lähteä sotaan

Tarinannälkäisille seikkailijoille Warhammer 40,000: Mechanicus tarjoaa kelpo lailla viihdettä. Neuvoston jäsenet seuraavat rintamalle lähetetyn poppoon edesottamuksia herkeämättä, ja erinäisissä valintatilanteissa ryhmänjohtajan maine saattaa joko kasvaa tai heikentyä. Päättelykyky joutuu joka tapauksessa koetukselle, sillä necronien maailma on täynnä mysteerisiä glyph-kuvioita, ansoja ja pieniä aivopähkinöitä, joilta ei voi välttyä taisteluiden ohella. Valmistautumisen tärkein osa tapahtuu omalla aluksella, jossa teknopappien härpäkkeitä voi muokata todella monipuolisesti roolipelimaailmoista tutuilla tavoilla. Päälle puettavat varusteet antavat erilaista suojaa sekä bonuksia, ja asevalikoimasta löytyy valtava kirjo lyömä- ja kaukotaisteluvermeitä. Näiden lisäksi pappeja päivitetään henkilökohtaisten kykypuiden avulla.

Utelias tutkimusmatkailija voi hyvinkin palata lihavamman saaliin kanssa emäalukselle, mutta samalla aikaa kuluu enemmän, ja necronien tietoisuus vahvistuu nopeammin. Vastaavasti epäonniset valinnat saattavat heikentää omaa ryhmää ennen vihulaisten kohtaamista. Tietynlainen satunnaisuus saattaa hieman leimata seikkailua, sillä useimmat monivalintatilanteet ovat aidosti vaikeita. Epäonnistumista inhoaville on kuitenkin annettu mahdollisuus viljellä välitallennuksia jokaisen käydyn huoneen jälkeen. Onkin hieman outoa, että pelintekijät ovat jättäneet tällaisen mahdollisuuden, sillä arpaonnen sorsiessa tallennuksen voi palauttaa jopa edellisen oman vuoron alkuun, myös kesken taistelun. Itse suosin autenttista kokemusta, jota ei peukaloida tallennusten avulla. Hektistä elämää viettävät ilahtunevat kuitenkin tästä mahdollisuudesta, mikäli pelit pitää jättää kesken siltä seisomalta.

Yksi asia on kuitenkin varma: neuvostokuusikon pulinoista saa paljon hupia irti toiminnan ulkopuolella. Jo pelkästään Scaevola-kyborgin analyysit ovat suorastaan koomisia, sillä hän käy tilanteita läpi inhimillisyyden ohella myös konekielen avulla, eikä reaktioille voi olla hymyilemättä edes joskus. Kuusikon jokainen jäsen on oma, kiinnostava persoonansa, josta isoin kiitos kuuluu Ben Counterille. Counterin meriittilistalta löytyy kymmeniä 40K-aiheisia fantasianovelleja, ja hänen mielikuvitustaan on hyödynnetty myös Mechanicuksessa.

Oi bugit korjaava päivitys, sinua odotamme

Niin paljon kuin olenkin viihtynyt Mechanicuksen parissa, leijuu sen yllä varsinainen teknisten lapsusten parvi. Kahden läpipeluukerran aikana olen hammasta purren jättänyt jopa kokonaisia tehtäviä väliin näiden vuoksi. Pahimmillaan erästä pomotaistelua ei voinut suorittaa ollenkaan, sillä peli jäätyi lukuisia kertoja samasta syystä, jota ei voinut ohittaa.

"Meriittilistaan" kirjataan myös muutamia suoria kaatumisia ja jäätymisiä latausruutuun. Kertaalleen sain jopa ilmoituksen korruptoituneesta automaattitallennuksesta, joka säikäytti pahemman kerran. Kaikeksi onneksi sain jatkettua peliä aiemmasta tallennuksesta, sillä kone tekee niitä automaattisesti kaikkiaan kolmeen kohtaan. Kaiken kukkuraksi yhdellä aseella ei voinut ampua lainkaan. Joukkojen hyökkäysvoimaa kasvattava canticle-kyky kaataa aktivoitaessa pelin joka kerta, ja canticle-korttien vaihtaminen ennen tehtävään lähtöä on myös aivan sekaisin. Lisäksi verhoutumiskyvyn omaavan rivisotilaan tärkeintä taitoa ei voinut aktivoida tavalliseen tapaan. Verhoutumisen saa toki tehtyä, mutta se vaatii pientä kikkailua ja kokeilemista peliohjaimella.

Oletettavasti bugikorjauksia tarvitaan vielä lisää, sillä vasta kaksi tarinaa kuudesta mahdollisesta on läpäisty arvostelua kirjoitettaessa. Vahvana suosituksena manuaalitallennuksia kannattaa viljellä ainakin 3-4 eri kohtaan sopivin väliajoin, lähinnä kaatumisten ja jumiutumisten vuoksi.

Loppujorinat, eli miltä se maistui

Kokonaisuutena Warhammer 40,000: Mechanicus on oikein pirteä poikkeus Warhammer-pelien maailmassa. Rauhallinen taktikointi jatkuvan räimeen sijaan pakottaa käyttämään aivoja enemmän, ja monisäikeistä juonta on ilo seurata. Bugien lisäksi tekninen toteutus on varsin keskinkertaista, mutta vuoropohjaisessa taistelussa freimien putoaminen ei juurikaan häiritse, vaikka tietynlainen hitaus hieman haittaakin. Musiikkimaailmaa ei voi liiaksi kehua ja sen ansiosta pitkätkin tehtävät tuntuvat maukkaammilta. Yhteen ainoaan missioon kun saa helposti uppoamaan jopa tunnin verran aikaa, mikäli aikoo koluta jokaisen kivenkolon.

Suosituksena kokeneempien seikkailijoiden kannattaa lähteä pelaamaan hieman korkeammalla vaikeustasolla, sillä "normaali" oli tietyn pisteen jälkeen yhtä kuin läpijuoksu. Kahdella hampaisiin asti viritellyllä teknopapilla oli mukava antaa kyytiä isollekin vihollisjoukolle, mutta se jätti hieman laimean fiiliksen pelin jälkimmäiselle puoliskolle. Päädyin neljään tähteen siltä pohjalta, että julkaisupäivänä bugit on korjattu – muuten arvosanasta kannattaa raapaista yksi tähti pois.