Sen takia onkin mukavaa, kun moinen osuu kohdalle. Ja vieläpä sellainen, jonka konsoliversiossa on toimiva ohjaustapa.
Muun muassa tätä on australialaisen Powerhoof-studion The Drifter -seikkailupeli. Kyseessä on oiva tuotos, josta Petri piti Petriä enemmän.
Murhaa hän kirjoitti
The Drifter ei ole täysin uusi tuttavuus sivustollamme, sillä Petri (Leskinen) arvioi nimikkeen PC-version jo kesällä 2025. Hän antoi tällöin arvosanaksi viisi tähteä viidestä, minkä ohella tuotosta kuvailtiin muun muassa jännittäväksi ja kiehtovaksi kertomukseksi menetyksestä. Tuon koko jutun voi lukea oheisen linkin kautta: Synkkä ja kiehtova "seikkailupeli" toimii joka osa-alueella.
Nyt tuo synkän toimiva kokemus on tuotu Nintendon Switch- ja Switch 2 -konsoleille. Ja hyvä niin, sillä mielenkiintoinen nimike ansaitsee lisää yleisöä osakseen. Nyt tätä tekstiä kirjoittava Petri (Kataja) piti kokemuksesta myös, joskin tässä naputellessani arvon yhä, että ansaitseeko kokonaisuus neljä vai viisi tähteä.
The Drifterin tarina kertoo menetyksestä, siihen reagoimisesta sekä jostain astetta suuremmasta mysteeristä. Matka alkaa matkatavaravaunusta, jossa päähahmo Mick matkaa jäniksenä toisen kulkurin kanssa. Hän on palaamassa asunnottomuuden, pätkätöiden ja muiden mutkien jälkeen takaisin tuttuihin maisemiin läheisen hautajaisia varten.
Mutta sitten! Verinen murha, muutama hämmentävä tapahtuma ja kohta Mick päätyy pussi päässä sekä paino jalassa tekojärven syövereihin. Kotvan päästä matkalaisemme joutuukin selvittämään... omaa murhaansa. Nopeaksi visiitiksi tarkoitettu käynti muuttuu selviytymistaisteluksi. The Drifter lähtee käyntiin vauhdilla.
Nyt myös lisätyillä toimintakohtauksilla
Useampaan kappaleeseen jaettu tarina on pääosin perinteinen osoita ja klikkaa -tyylin tuotos, jossa tutkitaan ympäristöä, kerätään esineitä, yhdistellään niitä toisiinsa ja ratkotaan monenlaisia pulmia.
Erikoisuutena mukana on toimintakohtauksia, joissa väärät valinnat voivat johtaa kuolemaan. Kuulostaa erikoiselta tämän genren tuotoksessa, mutta ratkaisu toimii. Tämä etenkin sen takia, että kuolema ei tässä tarinassa ole loppu, vaan usein matka kohti oikeaa ratkaisua.
Hienoista aikaluuppimekaniikkaa, film noiria ja tieteisfiktiota yhdistelevä kokonaisuus on parhaimmillaan etenkin matkan ensimmäisellä puoliskolla. Loppuvaiheessa maisemat ovat vähemmän mielenkiintoiset ja pulmien ratkaisut eivät tunnu aivan yhtä koherenteilta.
Pyörittävänä ei ole samalla kertaa monen montaa lokaatiota eikä taskussa kovin montaa esinettä kerralla, mikä pitää etenemisen suhteellisen selkeänä. Paitsi sitten kun lääniä riittää ja esineitä piisaa, jälleen siellä tarinan loppuvaiheella. Jälkipuoliskolla tuntuu kaikkea olevan hitusen liikaa, jopa tuota edellä mainittua scifistelyä.
Ohjaus toimii kuin unelmakermakakkuleivos
Kokonaisuudessaan kyseessä on varsin mielekäs kokonaisuus, joka saa erityistä kiitosta muutamien tiettyjen asioiden takia.
Switch 2 -version kontrollit ovat suorastaan upeat. Konsolin Joy-Con 2 -ohjaimia voi käyttää kuten hiirtä, joten konsoli on kuin tehty osoita ja klikkaa -peleille. Tämä ominaisuus ei ole ollut suuren suuressa käytössä, joten onkin suorastaan ilo todeta, että sitä käytetään The Drifterissä.
Myös kahden analogitatin käyttäminen ohjaamiseen toimii kuin unelma. Yhdellä tatilla liikutaan ja toista eri suuntaan osoittelemalla korostetaan kaikkia ympäristössä olevia olennaisia asioita. Eri objekteihin reagointi puolestaan tapahtuu olkapainikkeen avulla. Koko pelin voikin kokea analogitattien ja olkanäppäinten yhdistelmällä.
Ääninäyttely on mainiota kauttaaltaan, erityisesti pääosan Mick on saanut osakseen mainion ja rooliinsa täydellisesti sopivan äänen. Taustalla puolestaan kuullaan sopivan tunnelmallista sävelmää, joskus synkempää, joskus hieman eläväisempää. Äänipuolella ei ole valitettavaa, ja jopa yksi levottomampi hahmo on ääneltään rooliin sopiva.
Visuaalisesti nimike on hienoa katseltavaa. Pikseligrafiikka on eläväistä, ja etenkin taustalla oleva maailma näyttää mainiolta liikkuvine valonlähteineen. Punatavaraa ja ruumiita nähdään ruudulla useampaan otteeseen, mikä herkimpien pelaajien on hyvä huomioida. Kaikkea toimintaa ei animoida, sillä usein ruutu menee mustaksi ja Mick selostaa, mitä hän tekee ilman että kyseistä toimintaa näytetään sen kummemmin. Noir-tyyppinen ratkaisu.
Tarinan kestoa on vaikea määritellä, sillä on pelaajasta kiinni, kuinka helposti oikea etenemistapa löytyy. Itse pääsin loppuun alta kymmenessä tunnissa, mutta pidemmällä pohtimisella ja ympäriinsä haahuilemisella aikaa saa kulumaan enemmänkin.
Petri piti tästä Petriä enemmän
The Drifter on varsin mielenkiintoinen kokemus, eikä hyviä osoita ja klikkaa -tyylin pelejä todellakaan ole nykyään liikaa.
Luulen, etten ollut kokonaisuudesta aivan yhtä innoissani kuin Petri (Leskinen), sillä olisin ollut pyöristämässä arvosanaa alaspäin neljästä ja puolesta tähdestä neljään. Tarina ei iskenyt makuhermooni tuhannen voltin voimalla, vaikka se mainio olikin. Ja parhaimmillaan mainion brutaali.
Lue myös: Voi Grand Theft Auto minkä teit! Syyskuu ja lokakuu tulevat olemaan yhtä kaaosta
Mutta Switch 2:n ohjaustavat ovat sen verran toimivat, että jo pelkästään sen takia pistän pyöristyksen kallistumaan kuitenkin viiteen. Noita hiiritoimintoja saisi hyötykäyttää enemmän myös muissa peleissä.
Powerhoof-studio on työstänyt varsin oivan kokemuksen, jota voi suositella etenkin genren ystäville.
Lisää aiheesta:
