Paluu menneisyyteen
Ihmiset reagoivat traumaan eri tavoilla. Jotkut kohtaavat surun, toiset pyrkivät pakoon. Mick Carter kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Vuosia traagisen tapahtuman jälkeen Mick palaa kotikaupunkiinsa osallistuakseen lähimmäisensä hautajaisiin. Takana on useita pätkätöitä, kodittomuutta ja elämää tien päällä. Kulkupelinä toimii tälläkin kertaa kolkko tavaravaunu – laittomasti tietenkin. Nopea pistäytyminen tutuissa maisemissa muuttuu kuitenkin toisenlaiseksi pakomatkaksi, selviytymiskamppailuksi, kun hän todistaa brutaalin murhan ja päätyy itsekin sidottuna merenpohjaan. The Drifter nappaa alusta asti mukaansa.
Australialainen Powerhoof-studio ei suoranaisesti uudista genreä, mutta tarjoaa siitä nopeatempoisemman variaation. Painotus on pidetty film noiria ja tieteisfiktiota yhdistelevän käsikirjoituksen rytmityksessä, joten tarina etenee tilanteesta toiseen jouhevasti: yleensä pulmat ovat melko realistisia ja loogisia. Kerättäviä esineitä ei ole taskut täynnä, ja ympäristötkin pidetään tiiviinä. Lisäksi vastaan tulee useita toimintakohtauksia, jossa väärät valinnat johtavat kuolemaan, mutta paluu tallennuspisteeseen tapahtuu hetkessä. Kuolema ei tunnu rangaistukselta tai satunnaiselta samalla tavalla kuin esimerkiksi (muuten erinomaisessa) Broken Swordissa.
Vahvaa suorittamista
Tapahtumia rytmittää Mickin vakuuttava ja karismaattinen kertojaääni, vahvalla australianenglannin aksentilla tietenkin. Kaikkea ei aina näytetä, vaan ruutu saattaa muuttua tummaksi Mickin kertoessa pelaajalle tapahtumista film noir -henkisesti. Ääninäyttely on kautta linjan erinomaista, kuten myös maanläheinen dialogi. Peli käsittelee vaikeita teemoja – esimerkiksi menetystä – uskottavasti, mutta mukana on myös monimutkaisia scifi-konsepteja.
Noin kymmentuntinen seikkailu (jos sitä voi siksi kutsua) tuntuu juuri oikean mittaiselta, vaikka sen vahvuudet ovatkin alkupuolen tummansävyisessä pakomatkassa. Lopussa oikaistaan pari mutkaa, mutta muuten käsikirjoitus kantaa lopputeksteihin asti.
Audiovisuaalinen puoli vakuuttaa myös. Eläväinen pikseligrafiikka herättää hahmot ja ympäristöt henkiin. Oli sitten kyse toiminnasta tai vain yöllisestä kaupunkimaisemasta, animaatiojälki on uskottavaa ja kaunista. Vanha ja parrakas Mick on erinomainen päähenkilö, joka heikkouksistaan huolimatta pistää kampoihin tukalissa tilanteissa. Hän ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, vaikka elämä onkin ollut rankkaa. Yksinkertainen käyttöliittymä tuntuu intuitiiviselta, mikä vahvistaa edelleen tekijöiden filosofiaa luonnollisesti etenevästä tarinasta.
Kesän yllättäjä
Osoita ja klikkaa -pelien ystävillä on kissanpäivät. Tarjolla on Return to Monkey Islandin, Disco Elysiumin ja Loco Motiven kaltaisia helmiä. The Drifter tarjoaa näistä suoraviivaisimman vaihtoehdon, teoksen, joka on enemmän painostava tieteistrilleri kuin perinteinen seikkailupeli. Vahva tarinankerronta yhdistettynä ajatuksia herättävään käsikirjoitukseen luo erinomaisen pohjan pulmille ja hahmojen välisille kanssakäymisille. Tapahtumat – olivat ne sitten toimintaa tai rauhallisempaa tutkimista – soljuvat luonnollisesti eteenpäin.
Yleensä toiminta ei sovellu kovinkaan hyvin osoita ja klikkaa -nimikkeisiin, mutta The Drifter tekee poikkeuksen. Se pitää otteessaan niin rauhallisten osioiden kuin myös hektisten hetkiensä ansiosta. Teos tuntuu jollakin tavalla interaktiiviselta äänikirjalta, jota ei halua lopettaa kesken. Kiehtova kesäpokkari.
