Vuosikymmen siinä meni, mutta nyt rytmimuna heiluu jälleen

Pelejä on pelattu iät ja ajat. Suosikkeihin kuuluvat muun muassa Mystical Ninja Starring Goemon, The Last of Us Part II, The Legend of Zelda: The Wind Waker, EarthBound ja Red Dead Redemption II.

Nintendo on viime aikoina herätellyt henkiin useita pelisarjojaan.

Uusi Star Fox on jo ulkona, Tomodachi Lifen uusin julkaisu samaten, ja nyt on vuorossa Rhythm Paradise. Näistä jälkimmäisimmän kohdalla odotus on ollut kohtuullisen pitkä, sillä edellinen osa julkaistiin 3DS-konsolille hieman yli kymmenen vuotta sitten.

Onneksi odotus palkitaan, sillä Rhythm Paradise Groove on varsin kattava teos.

Rytmimuna heilumaan

Rhythm Paradise (tai Rhythm Heaven, kuten se tunnetaan Atlantin toisella puolella) on Nintendon rytmipelisarja. Ykkös-Switchille julkaistu Rhythm Paradise Groove on sarjan viides osa sekä kenties myös viimeinen Switch-yksinoikeusnimike. Kirjoitushetkellä julkaisukalenterissa ei nimittäin ole tietoa yhdestäkään tämän sortin teoksesta.

Sateenvarjo-olennot ovat söpiksiä.

Groove jatkaa sarjan aiempien osien kaavaa, sillä tarjolla on jälleen vino pino lyhyitä rytmipelejä, jotka haastavat pelaajia painamaan nappeja oikeaan aikaan. Visuaaliset vihjeet tukevat tekemistä, mutta ääni on edelleen paras opas.

Tämä pitää itse asiassa paikkansa jopa niin paljon, että joskus nappien painelut osuvat paremmin kohdilleen sulkemalla silmät ja keskittymällä pelkkään ääneen.

Parhaimmillaan rytmi vie niin mukanaan, että suoritus sujuu kuin transsissa painellen oikeita namiskoja sen suuremmin miettimättä.

Pelaajan näkymää peitetään toisinaan, tässä tapauksella juomatölkillä.

Vaikka peli tekeekin kalibrointia television kautta pelattaessa äänimerkkejä silm... korvalla pitäen, niin täydellisyyttä ei uskalleta luvata. Parhaan kokemuksen saa kuulemma suoraan konsolin omalta näytöltä pelattaessa. Tällä tapaa televisio, ulkoiset kaiuttimet ja mahdolliset hienoiset viiveet jäävät pois laskuista.

Hakkaa sitä nappia

Rhythm Paradise Groovessa piisaa tekemistä, sillä yksinpelattavia minipelejä on hulppeat 80 kappaletta ja kaverien kanssa koettavia on puolestaan 30 omanlaistaan. Näin ainakin virallisen mainostekstin perusteella, mutta osa hupailuista on käytännössä jatko-osia aiemmille koitoksille. Täysin uniikkeja minipelejä on siis hieman vähemmän, ja moninpelipuolellakin koettavana on "vain" kymmentä sorttia erilaisine variaatioineen.

Tässä näkymässä niitä minipelejä sitten on. Huomatkaa muutamat mitalit ja yksi P-kirjaimella varustettu täydellinen suoritus. Lisää ropisi pelailemalla lisää.

Soolona muun muassa murskataan kuulia, napsitaan frisbeekiekkoja ilmasta, valmistetaan salaattia, puhutaan avaruusolennoille ja pomputellaan hedelmiä salihiskin lihasten päällä. Meno ei siis todellakaan ole sitä tavanomaisinta.

Minipelejä selataan ruudukosta, joka esittää eri koitokset selkeinä neliöinä. Koettavana ei ole siis vaikkapa Rhythm Paradise Megamixin tapaista hieman väkinäistä tarinaa, joka valuttaisi uutta pelattavaa tiskiin.

Uusia pelejä avautuu, kun aiemmat suorittaa vähintään hyvällä arvosanalla. Tuon Good-arvion saavuttaminen on helppoa, mutta huippuvedoista ansaittavat mitalit vaativat jo oikeasti tekemistä. Myös täydellisiä suorituksia päästään metsästämään erikseen. Mitaleilla avataan oheissisältöä, kuten vaikkapa uusia tarinakappaleita erilliseen roolipelikoitokseen.

Pelaajat pääsevät testaamaan kontrolleja ennen varsinaista suoritusta. Tässä kohti pitäisi sujahtaa aukon toiselle puolelle kuun aivastellessa.

Tarjonta on jaettu "kenttiin", joista jokaisessa on neljä minipeliä ja niiden jälkeen avautuva Remix-koitos. Remix yhdistää aiempien pelien mekaniikat yhdeksi sujuvaksi kokonaisuudeksi, jonka läpäisy avaa tien seuraavaan kenttäkokonaisuuteen.

Erilaisia pelejä on siis paljon, ja mukaan mahtuu sekä ratkiriemukkaita helmiä (autohuristelu) ja kompastuskiviä (moni kuudennen pelirykelmän tuotoksista). Jotkut näistä saa läpäistyä ylistävin arvosanoin kuin itsestään (kuulien murskaaminen) ja osasta aiheutuu huomattavasti päänvaivaa (jälleen moni kutoskenttäkokonaisuuden kamaluuksista, kuten A-kirjaimiin keskittyvä rytmikökkelö).

Moninpelin tuoksinassa muun muassa mätkitään käveleviä hedelmiä palloilla.

Moninpelikoitokset ovat enimmäkseen mainioita, ja niitä pelataan joko yhteistyössä tai toisia vastaan. Itse nautin eniten Ninja Bodyguard -tuotoksesta, joka tosin on uusiokäytetty pelisarjan aiemmista osista. Kierrätystä tai ei, niin nuolien torjuminen miekansivalluksilla neljän hahmon roolissa on vekkulia.

Harmillisesti moninpelattavaksi on siis vain kymmenen erilaista minipeliä, joista jokaisesta on kolme variaatiota. Mutta hupia nuo höpöilyt ovat.

Rytmipelissäni on rogueroolipelitarinatila

Yksi olennaisimmista lisäviihdykkeistä on yksin pelattava Beatspell-roolipeli, jossa rytmikkäät painallukset saavat aikaan eri sortin taikoja. Tarinalla varustettu moodi on suhteellisen kiinnostava epistola, jossa painellaan nappeja sormet kipeiksi asti eeppisiä taisteluita unohtamatta.

Rhythm Paradise Groove Beatspell-taistelu

Beatspell-taistelu ensimmäistä pomohahmoa vastaan.

Juonikuviot eivät ole sen kummempia. Pelaajahahmona toimiva Yu herää luolasta, josta pitäisi lähteä kurmottamaan pahiksia rytmitaikojen muodossa. Sankarimme oppii aluksi yksinkertaisen tulitaian, mutta pian plakkarissa on useammat lisämagiat, jotka vaativat eri sortin nappiyhdistelmiä. Joskus on tarpeen lisätä painalluksia, toisinaan sellaisia pitää jättää välistä.

Jos alkutaipaleella tulee ongelmia hanskata parannustaikojen hienoinen rytminmuutos, niin loppuseikkailukaan ei tule olemaan nautintoa.

Rhythm Paradise Groove henkiä pätkimässä

Nyt pätkitään henkiolentoja niityllä.

Itse en voi sanoa nauttineeni tästä moodista kovinkaan paljoa, sillä useampia nappeja vaatineet rytmimuutokset eivät tulleet itselleni kuin luonnostaan. Ei olisi pitänyt jättää rumpaliopintoja kesken.

Oli miten oli, niin pelattavaa tässä taianomaisessa moodissa piisaa, jopa itse päätarinan jälkeen. Beatspell on vekkuli idea, josta en itse nauttinut täysin sydämin.

Seikka on saletti

Musiikkipuoli ei jätä suurta napistavaa. Osa napinpainallusten taustalla soivista kappaleista on tarttuvia ja jäävät mieleen pyörimään, kun taas osa lipuu ohi ilman sen kummempaa vaikutusta. Kokonaisuutena äänimaailma on kuitenkin riittävän hyvässä kunnossa, ettei se ala ärsyttää. Ja se on tämän sortin peleissä todella tärkeää.

Rhythm Paradise Groove Salihiski pullistelee

Treenataan lihaksia hedelmien avulla, miksipäs ei.

Osassa kappaleista kuullaan astetta kuuluisampien japanilaisten laulajien ja J-Pop-idolien suorituksia. Itselleni nimet eivät olleet tuttuja, mutta asiaa perehtyneemmät voivat tunnistaa vaikkapa Adon ja Yui Sakurain.

Ulkoasultaan Groove ei ole se graafisesti vaativin tuotos, mikä voi jakaa mielipiteitä. Ilmeikkäitä hahmoja tuotos kyllä on pullollaan aina aivastelevasta kuusta herkkuja lajitteleviin robotteihin. Omaan makuuni ulkoasu oli ihan passeli, sillä tätä pelisarjassa on nähty ennenkin. Jatketaan tutulla linjalla.

Lisää henkiinherättelyä, kiitosta

Rhythm Paradise Groove on oiva lisä tälle pitkään manan majoilla lepäilleelle sarjalle. Siinä on sisältöä moniksi tunneiksi, tukuttain minipelejä sekä yksin että porukassa koettavaksi ja tarpeeksi paljon vaihtelua, jotta siihen ei kyllästy. Beatspell-moodin ymmärrän myös olevan veikeä, vaikka se ei itseäni varten ollut.

Toivoa sopii, että Nintendo jatkaa pelisarjojensa henkiinherättelyä myös jatkossa, mikäli lopputulokset ovat näin veikeitä. Seuraavaksi PilotWings, EarthBound ja Nintendo Land, kiitos.