Hyvät ystävät, onko teillä aikaa puhua Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment Systemin ihmeestä? Aiemmin tänä vuonna markkinoille tuotu ”Mini-SNES” on näet saapunut myyntiin tuoden mukanaan aimo määrän retroparhautta. Tästä valikoimasta on vaikea sanoa omaa suosikkia, sillä kuka voisi valita vaikkapa Super Mario Worldin, Mega Man X:n ja Donkey Kong Countryn välillä.

Mutta yksi laitteen peleistä on kyllä ansainnut paikkansa ja kaiken saamansa huomion. Tämä enemmän tai vähemmän merkkiteos on nimeltään EarthBound, moderniin aikaan sijoittuva roolipelieepos. Kyseinen teos ei välttämättä myynyt miljoonia kappaleita, mutta se ansaitsee kulttimaineensa.

Super Nintendolle vuonna 1994 julkaistu peli on siitä erikoinen aihe Retromuistelolle, että se ei varsinaisesti ole retroa. Ainakaan eurooppalaisille, sillä nimike saatiin vanhalle mantereelle vasta vuonna 2013. Ja se on väärin se.

Heitin vihollista tossuillani

EarthBound on Shigesato Itoin kehittelemän Mother-sarjan toinen osanen. Ensimmäinen roolipeliseikkailu nähtiin 8-bittisellä Nintendolla, eikä sitä voi suositella millään ilveellä nykypelaajille. Simppeli ulkoasu yhdistettynä pelityyliin ja yksinkertaisen näköisiin taistoihin ei varmasti houkuttele juuri ketään. Jos EarthBound on vanhentunut, niin ensimmäinen Mother on ikivanhentunut.

Omasta mielestäni EarthBound, kuten moni muukin Super Nintendon roolipeleistä, näyttää vielä nykyäänkin varsin hyvältä. Jokin tuon aikakauden pikseleissä miellyttää edelleen silmää.

Tämän retromuistelon kolmanneksi vahvin otsikko

Seikkailun keskiössä on Ness sekä hänen matkan varrelta keräämänsä kumppanukset Paula, Jeff ja Poo. Kyllä, Poo. Mitä lie mietittiin näiden hahmojen nimiä keksittäessä.

Toisaalta pelaaja pääsee uutta seikkailua aloittaessaan nimeämään kaikki päähahmot, Nessin koiran, suosikkiruoan ja lempiasian. Näistä jälkimmäistä käytetään pelissä parissakin kohtaa, muun muassa matkan varrella opittavana psi-hyökkäyksenä. Ja tästä totta kai väännettiin huumoria aikanaan kirjoittamalla suosikkiasiaksi ties mitä rivouksia.

Juonikuvioissa pyritään pelastamaan maapallo avaruusolennoilta ja Giygas-pahikselta. Matkaan lähdetään etsimään kahdeksaa melodiaa, jotka on ripoteltu eri puolille maita ja mantuja. Reissun varrella matkataan muun muassa hupsusti nimetyissä kaupungeissa (Onett, Twoson, Threed ja Fourside), eksoottisissa maisemissa, lumen peittämissä maisemissa, mystisessä idässä sekä Moonside-nimisessä käänteismaailmassa. Jokainen näistä on omalla tavallaan muistijälkiä jättävä lokaatio.

EarthBound ei ole roolipeli sieltä perinteisemmästä päästä. Tarjolla ei ollut miekkoja ja taikajuomia, vaan pesäpallomailoja sekä kolajuomaa. Vastaan ei asettunut velhoja ja ritareita, vaan villiintyneitä takseja, bensapumppuja, myyriä sekä hippejä.

Taistelut ovat nykykuvakulmasta katsottuna kovin yksinkertaisen oloisia. Vihollisia pelimaailmassa kosketettaessa hypätään taistonäkymään, jossa viholliset möllöttävät rivissä pelaajan energioiden ja muiden näkyessä alalaidassa. Suurempia vihulaisanimaatioita ei ole.

Super Ultra Mambo-Tango-Foxtrot -kamppailulajit

Parhaita puolia EarthBoundissa on sen huumori. Erilaisten sivuhahmojen höpinöille joutuu hymähtelemään ja parhaimmillaan hörähtelemään myös ääneen. Ja mikä parasta, on kaupungeissa ja niiden välillä lukemattomia ihmis- ja eläinhahmoja, joilla kaikilla on sanansa sanottaavana.

Eräs herrasmies esimerkiksi pohtii sitä, onko lähialueen pomohirviö voimakkaampi kuin hänen vaimonsa. Toisaalla poliisisetä toteaa, että näinä aikoina päähenkilön tapaisten lapsukaisten pitäisi olla kotosalla pelaamassa Nintendo-pelejä. Hienoja sutkautuksia olisi tarjota kahmalokaupalla. Koko tämä artikkeli voisi käytännössä koostua niistä.

Yksi toinenkin asia on pakko mainita, kun puhutaan EarthBoundista. Tämä plussapuoli on seikkailua varten sävelletty musiikki. Nessin ja kaverusten retki on täynnä tarttuvaa, erikoista tai puhtaasti hyvää musisointia. Taistelusävellyksiäkin on monen monta, mukaan lukien yksi hippejä mätkittäessä kuultava ralli.

Sinistä, sinistä, sinistä

Jos tosiaan aivan tarkkoja ollaan, niin EarthBound ei ole suoranaisesti retroa. Ainakaan Euroopassa. Peli julkaistiin ensimmäistä kertaa eurooppalaisyleisölle vuonna 2013, kun tuotos saapui yllättäen Wii U:n virtuaalikonsolille. Japanissa seikkailun makuun päästiin jo vuonna 1994, kun taas amerikkalaispelaajat hyppäsivät nauttimaan RPG-helmestä jo vuonna 1995.

Tästä huolimatta nimike arvosteltiin vuonna 1995 Super Power -aviisissa, USA-versiona totta kai. Arvio on kuitenkin nykysilmillä luettaessa hieman hassu. Itse teksti keskittyy tarinan ensimmäisen puolen tunnin kuvaamiseen ja kuvateksteissä sekoitettiin päähahmon oma nimi ja energiamittari vihollishirmun vastaaviin. Varsinaisempaa arviointia edustivat nimimerkkien Matsu ja Martti-San tekstiruudut, jotka vertasivat pelin tuntua Shadowruniin ja kertovat pelin olevan suunnattu joko nuoremmille tai roolipeliummikoille.

"Sitten on sellainen asian kuin pelin sielu. Roolipelien kotimaasta tulevat pelit jotenkin taianomaisesti tuntuvat vangitsevan pelaajansa. Hampurilaisten ja Coca colan tuntu EarthBoundissa tekee vaikeaksi imeytyä seikkailun mystiseen tunnelmaan mukaan." kertoo Matsu, antaen tekeleelle 78 pistettä.

"Koko peli tasapainottelee kauhun ja komedian välillä, mikä luo tunnelman, että pelaaja itse on statistina jossain halvassa amerikkalaisfilmissä." Martti-San puolestaan kirjoittaa. Olihan pelissä kummituksia, zombeja ja varsin hurjan oloinen pääpahis, mutta kauhuksi kokemusta ei heti tulisi kutsuttua.

Aukeaman laidasta löytyvät eri kategoriat jakavat myös arvioita nimikkeelle. Ääni-kategoriassa pisteitä kertyi 82. "Paljon ympäristön taustaääniä, jotka kuuluvat hieman liian kauan", kuului kritiikki. Selvä.

"Taisteluosuuksissa vaaditaan tiukkaa ohjaimen hallintaa" oli Tuntuma-kategorian viesti. Entäpä Haaste? "Kokeneille pelaajille helppo, aloittelijoille ehkä liian paljon dialogiruutuja" luki teksti. Yhteensä arvosanaksi kertyi 77 sadasta pisteestä ja teksti "Onko Coca-cola parempaa kuin Elixiiri? Päättäkää itse".

Tämä on oikeasti kolmanneksi vahvin otsikko

Länsimailla ja Mother-sarjalla on enemmänkin välillään kuin vain EarthBoundin puuttunut Eurooppa-versio. Mother 3 -nimikettä ei ole saatu vanhalle mantereelle, eikä edes englanninkielelle fanikäännöstä lukuun ottamatta. Virallisen käännöksen on tosin huhuttu olleen viittä vaille valmis julkaistavaksi jo monta vuotta, mutta odotus jatkuu edelleen.

Neljättä seikkailua ei luultavasti koskaan saada, ainakaan herra Itoin johdolla. Nykypelaajille sarja lienee tutuin Super Smash Bros. -mätkinnän myötä, sillä eri julkaisuissa taistelleet Ness ja Lucas ovat lähtöisin Motherin maailmasta.

Mutta nyt, kiitos Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment System -ihmeen, voi EarthBoundin pariin ainakin päästä helpommin. Olettaen, että kyseisen laitteen saa jostain käsiinsä. Ja vieläpä järkihintaan.

Mutta voiko EarthBoundia suositella nykypelaajille? Pelimekaniikaltaan seikkailu on kyllä kovin vanhentunut. Pelimaailmassa kohdatuille hahmoillekin puhutaan avaamalla ensin valikko nappia painamalla ja valitsemalla puhekomennon. Tämä on toki nopeata tehdä naputtamalla samaa nappia kaksi kertaa nopsasti, mutta ei kyseessä tosiaan mikään Witcher 3 ole.

Tästä huolimatta, kyllä, genren ystävien kannattaa tarttua tilaisuuteen sellaisen saadessaan. Mikäli et ole Nessin ja kumppanien matkaa vielä päässyt, niin älä epäröi liikoja. EarthBound ei ole varmastikaan kaikkia varten, mutta jos satut pitämään humoristisista roolipeleistä, on luvassa varsinainen herkkupläjäys.

Kolanmakuinen sellainen.