Älä ole toemppeli, toemi nyt heti, pelaa Toem 2:a

Pelejä on pelattu iät ja ajat. Suosikkeihin kuuluvat muun muassa Mystical Ninja Starring Goemon, The Last of Us Part II, The Legend of Zelda: The Wind Waker, EarthBound ja Red Dead Redemption II.

Vuonna 2021 julkaistu Toem on oiva ja perin leppoisa kokemus.

Petri Leskinen antoi pelille tuoreeltaan täydet viisi tähteä kehuen sitä muun muassa positiiviseksi yllättäjäksi. Seuraavana vuonna Petri Kataja kuvaili tuotosta blogissa muun muassa valloittavaksi kokemukseksi. Voidaan siis sanoa, että ensimmäinen seikkailu on suorastaan mainio.

Nyt ruotsalainen Something We Made -studio on saanut valmiiksi jatko-osan nimeltään Toem 2. Jatkuuko ylistyslaulu?

Mitenkäs tämä juttu toemikaan?

Toem 2 on edeltäjänsä tapaan leppoisa ja vähävärinen valokuvausseikkailu, jossa pelaaja lähtee matkalle dokumentoimaan mystistä Toem-ilmiötä.

Maajussilla on pulma kukkonsa kanssa. Pitänee tarjota auttava käsi.

Suurista juonikuvioista ei voi puhua, sillä ohut tarina istuttaa nimettömän hahmon käteen kameran ja antaa suunnaksi Whirlhill-alueen, jossa Toemin pitäisi tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Matka sinne luonnistuu bussilla matkustaen, osissa.

Ensimmäisen nyssematkan määränpäänä on maalaisidylli, jossa pitäisi auttaa paikallisia pulmissaan tarpeeksi monta kertaa, jotta bussimatka seuraavalle alueelle sallitaan. Tätä kaavaa toistetaan parissa muussa ympäristössä, kunnes ollaan perillä halutussa määränpäässä.

Kamera käytössä.

Kaupunkilaisten ongelmien ja muiden pulmien ratkominen pyörii pitkälti valokuvaamisen ympärillä. Tehtävänä voi olla esimerkiksi etsiä karanneita puutarhatonttuja, napsia niistä kuvat ja käydä raportoimassa näiden veijarien sijainnit tehtävän antajalle. Muina puuhina on vaikkapa tallentaa filmille erikoisen näköisiä pilviä, auttaa kipuilevaa ritaria ja saksia ilmassa lentäviä kankaanpaloja. Ja äsken mainitut tehtävät ovat normaalimmasta päästä.

Lue myös: Super Nintendo elää ja voi hyvin – parhaat pelit Nintendo Switch Onlinessa

Jokaisesta suoritetusta tehtävästä saa leimoja, joiden tarpeeksi suuri määrä avaa käyttöön bussilipun seuraavaan kohteeseen.

Oman elämänsä toemitusjohtaja

Tähän asti kuvailtu on käytännössä kuin kopio edellisestä osasta, mutta uutukaisessa menoa maustetaan kahdella uudella ominaisuudella.

Ensimmäinen uutuus on hyppiminen. Valokuvaajamme voi nyt pomppia asioiden päälle, talojen katoille ja vaikkapa isojen kukkien terälehdille. Mekaniikka toimii passelisti, eikä se aiheuta suurempia tuskia.

Matkalla tornin huipulle.

Hyppimistä hyödynnetään muun muassa muutamissa kevyissä kiipeilyhaasteissa, mutta niiden vaikeustaso noudattelee koko pelin haastekerrointa: helppoa on. Mitään Clair Obscur: Expedition 33:ssa koettavaa hermoraastoa ei siis parane odottaa.

Toinen lisä on erilaisten työkalujen käyttö. Valokuvaajamme saa eri sijainneissa käyttöönsä välineitä, joita voi käyttää kameran käyttöliittymän kautta.

Näkymää voi käännellä sekä zoomailla lähemmäs ja kauemmas.

Esimerkiksi yhdessä köynnöksen valtaamassa ympäristössä käyttöön saadaan sakset, joilla tätä kasvihirvitystä pääsee napsimaan. Homma toimii ottamalla kamera esille ja painamalla kuvaamisnapin sijasta saksimisnamiskaa. Yksinkertaista. Välineistöä hyödynnetään etenkin muutamassa myöhemmässä pulmatehtävässä.

Mistään kovin haastavasta menosta ei voi puhua, sillä eteneminen ja pulmien ratkominen on helppoa kuin se kuuluisa heinän tekeminen. Jumiinkaan ei jää helpolla, vaikka yhdessä aivopähkinässä voi sentään kestää muutamat tovit.

Ansaitut leimat voi lätkiä vihkoon itse, tässä hymiön muotoon.

Vaikeustaso on tosiaan helppo, minkä ohella seikkailu ei ole kovinkaan pitkä. Itselläni pelikello näytti lopputekstien jälkeen noin neljää ja puolta tuntia. Pientä tekemistä olisi toki vielä jäljellä, jos haluaa suorittaa joka tehtävän ja löytää kaikki hatut sekä vetimet.

Pelin maailmaan on tosiaan piilotettu vino pino erilaisia kostyymejä, joilla hahmon voi varustaa. On bisnesasusteita, lippalakkia sekä muutamat erikoisemmat kutimet, jotka saivat hörähtämään ääneen.

Matkalla kohdattavat hahmot eivät ole sieltä normaaleimmasta päästä.

Eikä unohtaa toki sovi jokaisen musiikkikasetin keräämistä ja joka mahdollisen eläimen kuvaamista. Pientä hauskaa puuhaa piisaa mukavan verran.

Älä ole toemppeli

Ulkoasultaan kakkos-Toem on edeltäjänsä tapaan mainio. Mustavalkoinen maailma on eläväinen ja sen hahmot vekkulin näköisiä. Kuvakulmaa voi liikuttaa vapaasti, mikä lisää mukavasti vapauden tuntua. Letkeää ulkoasua säestetään leppoisan toimivalla musiikilla, joka sopii ruudulla näkyvään sisältöön kuin nyrkki silmään. Soundtrackia kuuntelee varsin mielellään.

Jos jostain napisisin, niin ehkä siitä, että olisin mieluusti vaihtanut näppäinasettelua. Etenkin hyppynappia hapuilin muutamat kerrat väärästä paikasta. Eipä vääristä painalluksista paljoa vahinkoa toki seurannut, sillä pelissä ei voi kuolla. Epäonnistunut putoaminen alueen laidalta palauttaa takaisin tukevalle maankamaralle parissa sekunnissa.

Selfietkin luonnistuvat, jos sellaisia halajaa.

Toinen pienimuotoinen napina voisi olla, että seikkailu ei ole kovinkaan erilainen edeltäjäänsä verrattuna. Apuvälineitä ja pomppuja lukuun ottamatta ollaan kuin ensimmäisessä osassa jälleen. Mutta pelaaminen on kyllä suoranaista nautintoa, kun eteneminen sujuu kuin rasvattu ja meno on hauskaa. Niin ja onhan peli tosiaan helppo kuin mikä.

En koe napinoista huolimatta tarpeelliseksi laskea arvosanaa, sillä Toem 2 on suoranainen nautinto. Älä ole toemppeli, vaan tutustu tähän ruotsalaiseen helmeen.