Toy Story: Retro Roundup! näyttää, miksi Digital Eclipse on kokoelmateosten kuningas

Pelikokoelmissa on kaksi eri puolta huomioitavaksi.

Ensimmäisenä ovat tietenkin ne pelit, jotka kootaan samaan pakettiin. Ovatko ne mistään kotoisin, haluaako niitä pelata vielä nykypäivänäkin? Toinen puoli on kaikki itse pelien ulkopuolinen: onko tarjolla vaikkapa materiaalia pelien kehitystyöstä, musiikkisoitin, tekijöiden haastatteluita tai käytettävyyttä parantavia päivityksiä.

Katsotaanpa muutamia viime vuosien julkaisuja. Jurassic Park Classic Games Collectionin pelit eivät ole kaksisia, minkä ohella lisäsisältö loistaa poissaolollaan. Disney Afternoon Collectionin pelit ovat täyttä rautaa, mutta lisäsisältöä on vain vaatimaton määrä. Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collection sen sijaan tarjoilee hyvää pelattavaa ja lisäsisältöpuoli sekä käytettävyysparannukset ovat suorastaan ensiluokkaisia. Kokoelmat, olkaa enemmän kuin Turtles!

Aiemmat muistelmateokset antavat hyvän vertailupohjan sille, miten Toy Story Retro Roundup! onnistuu omassa tehtävässään. Se sijoittuu pelien puolesta enimmäkseen jonnekin keskitason yläpuolelle, mutta kaikki niiden ympärille rakennettu on suorastaan mainiota. Eipä ihme, sillä asialla on Digital Eclipse -studio, joka tuntuu hanskaavan sen, mikä tekee pelikokoelmista hyvän.

Woody on cowboy, Buzz on avaruusmies, tämänhän me kaikki tiedämme, eikö?

Pelejä tähän kokoelmaan on koottu yksitoista kappaletta. Lukumäärä voi toki vaihdella laskutavan mukaan, sillä vaikkapa Toy Story -nimisiä pelejä tarjolla on kolme kappaletta.

Kattaus kokonaisuudessaan alla, listalla pelin nimi ja suluissa alustat, joiden versio on mukana kokoelmassa:

• Toy Story (Sega Mega Drive, Super Nintendo, Game Boy)
• Toy Story 2 (Game Boy Color)
• Toy Story 2: Buzz Lightyear to the Rescue (PlayStation)
• Buzz Lightyear of Star Command (PlayStation, Game Boy Color)
• Toy Story Racer (PlayStation, Game Boy Color)
• A Bug's Life (PlayStation, Game Boy Color)

Kyllä, Toy Story -elokuviin perustuvien tuotosten lisäksi mukaan on lisätty ikään kuin bonuksena kaksi A Bug's Life -peliä. Ja kyllähän nuo tuotokset tähän jonon jatkoksi sopivat Pixar-filmistä ammentavina tasoloikkina.

Kuva

Peleistä ei ole pulaa. Huomatkaa, että käsikonsolipeleistä voi kokea joko värikkään Game Boy Color -version tai väriköyhemmän Game Boy -version.

Yhteistä kaikissa tämän kokoelman peleissä on se, että ne ovat kaikki joko Lego-peleistä tutun Traveller's Tales -studion tai Tiertex Design Studiosin käsialaa. Tiertex hoiti Game Boy -nimikkeiden työstämisen, kun Traveller's Tales kaikki muut. 

Kattauksessa on selkeät kohokohtansa ja useampi keskikastiin jäävä tuotoksensa.

Tarinoita lelulaatikosta

1990-luku oli elokuviin perustuvien pelien kulta-aikaa. Sieltä ovat kotoisin myös kolme ensimmäiseen Toy Story -elokuvaan perustuvaa nimikettä, joiden kaikkien nimi on niin ikään Toy Story. Mega Drive- ja Super Nintendo -versiot julkaistiin yhtä aikaa filmin kanssa, mikä oli jotakuinkin ennenkuulumatonta. Game Boyn tasoloikka saapui jonkin ajan päästä perässä.

Kuva

Ensimmäinen Toy Story ilman kuvaputkitelevisiota imitoivaa filtteriä.

Tuotokset seuraavat noin periaatteessa filmin tapahtumia vieden Woody-lelucowboyn lastenhuoneesta aina pizzeriaan hiiviskelemään ja jopa peliautomaatin sisuksiin.

Seikkailu ansaitsee kiitosta monipuolisesta menostaan ainakin Mega Drive- ja Super Nintendo -versioissa. Pääosassa on enimmäkseen tasoloikka, mutta välillä päästään huristelemaan kauko-ohjattavalla autolla ja jolkottamaan Rex-leikkidinosauruksen selässä. Unohtaa ei myöskään sovi hahmon silmistä kuvattua 3D-osuutta, jossa pitäisi etsiä vihreitä lelumiehiä konemaisemista.

Kuva

Pomotaistelu Buzzia vastaan, hui!

Kokonaisuus on kohtuullisen viihdyttävää ja selvästi aikakautensa näköinen. Harmillisesti Toy Storyn vaikeustaso heittelee kovasti, sillä eteneminen voi olla pahimmillaan jopa turhauttavan haastavaa. Onneksi nykyajan kokoelmissa on mukana mahdollisuus kelata pelitapahtumia taaksepäin sekä tallentaa tilanne millä hetkellä vain. Näitä toimintoja tulee takuulla käytettyä pelin parissa.

Super Nintendo- ja Mega Drive -versiot ovat käytännössä sama teos, vaikka muutamia eroja löytyykin. SNES-nimikkeessä on kirkkaammat värit, kun taas Mega Drivella on muutama pieni kohtaus enemmän koettavana.

Kuva

Alkuperäisellä Game Boylla ei ole niin paljoa värejä, ettäs tiedätte.

Kolikon kääntöpuolella on sen sijaan Game Boy -versio, joka on hyvinkin pelkistetty, kankea ja nykystandardeilla jopa ruma. Sitä ei voi tästä syystä puhtaalla omallatunnolla suositella muille koettavaksi. Se jäänee tässä kokonaisuudessa lähinnä kuriositeetiksi, jota kokeilee hetken ja unohtaa. Mutta ainakin itse pidän siitä, että myös käsikonsoliversiot ovat mukana paketissa. Tältä ne pelit kuule aikoinaan näyttivät.

Se kakkoslelulaatikko

Game Boy Colorin Toy Story 2 on keskinkertainen tasoloikka, joka ei nykystandardeilla näytä kovin kummoiselta. Se on toisaalta lyhyt kokemus, jonka loppuun pääsee noin kahdessa tunnissa. Siitä ei jää jälkikäteen kovinkaan kummoisia muistoja, ainakaan kovin ylistäviä. Kyseessä on enemmänkin veikeä kuriositeetti.

Kuva

Buzzin käsikonsolitasoloikka näyttää sitten tältä.

Sen sijaan PlayStationin Toy Story 2: Buzz Lightyear to the Rescue on kokoelman selkein kohokohta. Tarina asettaa pelaajat avaruusmies Buzzin rooliin pelastamaan kaapattua Woodya. Matka vie useisiin elokuvien inspiroimiin ympäristöihin kiipeilemään, juoksentelemaan, ottamaan yhteen pomovastustajien kanssa sekä keräämään seuraavia kenttiä avaavia poletteja.

Buzzin tasoloikkaseikkailu on sanalla sanoen hauska kokemus. Tutkittavana on useita 3D-kenttiä, joista pitäisi keräillä kolikoita, etsiä omille teilleen lähteneitä leluja, ratkoa pieniä pulmia sekä päihittää eri sortin vihulaisia. Huvin suuri kompastuskivi on sen kamera. Vaikka käytössä on kaksi eri kameramoodia, niin kumpikaan niistä ei tee yhteistyötä pelaajan kanssa.

Kuva

PlayStation-seikkailun alkumaisemissa.

Siitä huolimatta tasoloikkaseikkailu on kokoelman ehdoton helmi ja melkeinpä itsekseen kokoelman ostamisen arvoinen.

Kilpajuoksusilla

Samannimiseen animaation perustuva Buzz Lightyear of Star Command on erikoinen yhdistelmä tasoloikkaa, toimintaa, ammuskelua ja kaahailua. Sen perusidea poikkeaa totutusta, sillä Buzzin on ehdittävä kentän alusta loppuun joko ennen paikallista pahishahmoa tai viimeistään 15 sekuntia tämän perässä. Määränpäässä odottaakin sitten pomotaisto näiden kahden hahmon välillä.

Kuva

Leijulaudalla voi viilettää eteenpäin vauhdilla.

Matkalla kohti määränpäätä pitää selviytyä vihollisten hyökkäyksiltä sekä kerätä valuuttaa erilaisten päivitysten ostamiseksi. Pätäkkää voi kuluttaa erilaisiin pyssyihin, oikoreitteihin ja muutamiin nopeisiin menopeleihin.

Kyseessä on vekkuli idea, mutta lopputulos ei ole kovinkaan nautinnollinen. Vaikka kyseessä ei ole kovinkaan pitkä epistola, niin viimeistään puolivälissä alkaa myllytyksestä saada tarpeekseen.

Kuva

Paljoa asioita pienellä ruudulla.

Game Boy Color -tuotos puolestaan on yläviistosta kuvattua toimintaa, jossa on sama idea kilpajuoksusta vihollishahmojen kanssa. Pikkuruudulle suunniteltu peli ei tosin ole kovinkaan toimiva. Buzz tuntuu todella raskaalta ohjata ja pelaaminen on kankeaa.

Käsikonsoliversio jää tässäkin tapauksessa lyhyeksi huviksi, kun isoveliversio vie suurimman huomion.

Bugeja piisaa

A Bug's Life -elokuvaan perustuva PlayStation-peli on 3D-tasoloikka, joka jää harmillisen keskinkertaiseksi kokemukseksi. Siitä välittyy kyllä elokuvan fiilis, mutta suuria kehuja ei voi jaella.

Pääosassa nähdään filmistäkin tuttu hyväntahtoinen Flik-muurahainen, joka ei välttämättä aina onnistu tekemisissään. Matka vie läpi monien elokuvasta tuttujen maisemien, vieläpä pätkiä filmistä näyttäen. Meno on kuin elokuvassakin, siitä peukut.

Kuva

Flik suuren seikkailunsa lähtökuopissa.

Harmillisesti itse pelaaminen on kömpelöä ja kameran kontrollointi on suorastaan haastavaa. Siinä missä Toy Story 2: Buzz Lightyear to the Rescuessa Buzz voi ammuskella laserilla ja mäiskiä vihulaisia, joutuu Flik-muurahainen ainoastaan heittelemään marjoja. Epätarkkojen palleroiden viskely päin vihollisia ja pomovastustajia on tuskaisaa.

Pelissä on kyllä paljon kerättävää ja kokonaisuus on ilmeikäs, mutta hidas ja kömpelö pelailu ei ole kovinkaan suurta hupia.

Kuva

Kas, puuhun pitäisi kiivetä.

Game Boy Color -versio sen sijaan on 2D-tasoloikka, jota voisi kuvailla kohteliaasti alle keskitason kankeaksi kokemukseksi. Kuten edelläkin mainittu, niin mukavaahan se on, että myös nämä pienemmän ruudun teokset ovat mukana, vaikka ne jäävätkin armotta paitsioon.

Sitten kaahataan

Toy Story Racer on Mario Kart -tyylinen kaahailu, jossa Buzz, Woody ja lukuisat muut hahmot kaahailevat ympäri elokuvien inspiroimien maisemien. Meno on vauhdikasta, esinelaatikoista saa monen sortin varusteita ja onpa mukana myös kaksinpeli.

Kuva

Taistelua menopelien kera, sitäkin on tarjolla.

Tekemistä piisaa useammaksi tunniksi peruskisojen, knockout-tyylisten yhteenottojen, keräilyhaasteiden ja muiden koitosten muodossa. Näitä kaahailuja pelaamalla saa puolestaan käyttöön avattua uusia ratoja, hahmoja ja haasteita.

Miinuspuolena pitää todeta, että ohjaus on kovin kiikkerää ja yksinkertaista, mutta noin muuten kyseessä ei ole hassumpi oman aikansa kaahailu.

Kuva

Hieman yksinkertaisemman näköinen kaahailupeli.

Game Boy Colorin versio sen sijaan on kaikin puolin riisuttu versio vähemmällä tekemisellä, pienemmällä hahmomäärällä sekä reilusti yksinkertaisemmalla ulkoasulla. Sitä on vekkulia kokeilla muutamat tovit, mutta isoveli vie selkeän voiton myös tämän pelin kanssa.

Lisäkrumeluurit

Pelit tässä kokoelmassa ovat hieman kahtiajakoisia. Tarjolla on hyvää viihdettä sekä useampia keskitasoisia tai jopa vähemmän suositeltavaa sisältöä. Plussan puolelle jäädään silti.

Mutta entä sitten kaikki itse pelien ympärille rakennettu kuten lisäsisällöt ja helppokäyttötoiminnot? Niiden puolella ovat hommat varsin hyvin.

Kuva

Lisämateriaalin määrä vaihtelee paljon pelistä riippuen.

Mukana on pelikokoelmien perinteiset ominaisuudet, eli pelitilanteen tallentaminen ja sen kelaaminen takaisinpäin. Takaisinkelailusta pitää todeta se, että se on juuri sopivan ärhäkkä. Kun nappeja painaa, alkavat tapahtumat pakittaa saman tien ilman pientäkään sekunninpuolikkaan vartomisia. Tämä on pieni asia, mutta sitäkin mukavampi.

Lue myös: Super Nintendo elää ja voi hyvin – parhaat pelit Nintendo Switch Onlinessa

Huijauksia loputtomista elämistä salahahmojen avaamiseen tarjoillaan päävalikosta, minkä lisäksi käytettävissä on muutama ulkoasuasetus kuvaputkitelevisioiden tyylistä renderöintisäätöihin ja eri kuvasuhteisiin. Itse lähtisin ottamaan kuvaputkimoodin pois päältä melkeinpä heti, minkä ohella renderöintikertointa säätäisin korkeammaksi. Näin lopputuloksena on kirkkaampi lopputulos. Mutta tämä on makuasia.

Musiikkisoitin on myös käytettävissä, mikäli halajaa kuunnella peleissä kuultuja sävelmiä. Ja miksipä ei, sillä mukana on myös useampia helmiä.

Kuva

Mitäs huijauksia laitetaan tiskiin?

Kuten vaikkapa Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collectionissa, voi pelien läpipeluuta katsoa sekä kelata ja hypätä itse ohjaksiin minä hetkenä vain. Jos siis halajaa kokea jonkin tietyn kohdan vaikkapa ensimmäisestä Toy Storystä, niin sehän onnistuu. Upea ominaisuus, joka ei tosin ole aivan joka pelissä.

Vekkulisti tällä kertaa pelien läpipeluut eivät ole täydellisiä suorituksia kuten vaikkapa juuri tuossa Turtles-kokoelmassa. Siinä kilpikonnasankarit saatettiin alusta loppuun (omien havaintojeni mukaan) ilman kuolemia tai suurempia vahinkoja, mutta tällä kertaa energiapalkit tyhjenevät ja lisäelämät tulevat tarpeeseen.

Mies ja sen veli

Suorastaan ilahduttavaa sisältöä tarjoavat videohaastattelut, jotka kertovat pelien ja myös elokuvien takaisesta maailmasta. Lähemmäs tunnin kestävässä materiaalissa ääneen pääsee tekijöitä Pixarilta, Traveller's Talesilta ja Disney & Pixar Gamesilta.

Kuva

Mies ei välttämättä näytä tutulta, mutta ääni kyllä sitäkin enemmän.

Yksi sydäntä lämmittävä haastattelu keskittyy Jim Hanksiin. Kyllä, kyseessä on Woodya elokuvissa näyttelevän Tom Hanksin veli. Häntä kuullaan aina Woodyn äänenä, kun kyseessä ei ole itse elokuva, joten lelut, huvipuistovekottimet sekä myös pelit puhuvat hänen suullaan. Noin kahdeksanminuuttinen video on oivaa viihdettä, kuten myös toki muutkin haastattelut.

Lisäksi ihasteltavissa on pelien suunnitteludokumentteja, piirroksia ja jopa vapaasti käänneltäviä pelikoteloita. A Bug's Lifen kohdalla vilkuiltavana on myös kuvia tekijätiimistä työn touhussa.

Mitä Barbien jälkeen?

Toy Story: Retro Roundup! ei ole lainkaan hassumpi kokoelma. Sen jokainen peli ei ole täyden kympin kokemus, katsomme etenkin teitä Game Boy -versiot, mutta ne ovat silti ansainneet paikkansa tässä kokonaisuudessa. Jos ei muuta, niin historian havinana.

Kyseessä ei ole kuitenkaan se kallein julkaisu ikinä, joten hintaansa nähden tarjolla on mukavasti koettavaa. Etenkin siinä tapauksessa, että yksi tai useampi nimike on tuttu omasta pelihistoriasta. Nostalgialasit päässä kokonaisuudesta saa vielä enemmän irti.

Kokoelma julkaistaan yhtä aikaa Toy Story 3:n uuden version kanssa, joko yhdessä tai erikseen. Juttu tuosta vekkulista pelistä löytyy klikkaamalla tästä (klik).

Hei, Digital Eclipse! Meillä olisi muutamat toiveet seuraaviksi pelikokoelmiksi. Kyllä kyllä, marraskuussa ilmestyy Barbie Rewind, mutta josko sen jälkeen olisi ohjelmassa vaikkapa Tiny Toon Adventures -pelit tai jokin näistä muista ideoista (klik).