On yli kymmenen vuotta siitä, kun virneikäs otus on ollut minkään sortin merkittävässä roolissa animaatioissa, elokuvissa tai muualla. Kissakkaan viimeisimmästä, ja käytännössä ainoasta, videopelistäkin on tullut kuluneeksi noin 31 vuotta.
Nyt tuo Felix the Cat -peli on kuitenkin tehnyt paluun, kokoelmana. Jos tätä nyt sellaiseksi voi kutsua. Ehkä onkin paikallaan, että tuotoksen nimessä ei kokoelma-sanaa olekaan lupailemassa liikoja.
Kyseessä on Limited Run Gamesin tuotos, kuten vaikkapa äskettäinen Jurassic Park Classic Games Collection.
Tässähän näkee kaiken kolmena
Felix the Cat -nimen saanut kokoel... nimike tarjoaa jollain laskukaavalla, kun silmiä oikein siristelee, kolme peliä. Käytännössä koettavana on vain yksi tasoloikka, sekin nimeltään Felix the Cat, mutta kolmena eri versiona.
Tuotoksen ykkösviihdykkeenä on vuonna 1992 8-bittiselle Nintendolle julkaistu tasoloikka. Toisena listattuna on saman pelin Game Boy -versio, joka on käytännössä sama tuotos hieman karsittuna ja karumpana. Kolmas vaihtoehto on puolestaan 8-bittisen pelin japanilainen versio.
Ettiä tuota, käytännössä kolme kertaa yksi ja sama tasoloikka. Onko kyseessä sitten edes viihdyttävä kokemus? No on kyllä, ainakin hetken aikaa.
Pääasiallinen hupi on pääasiassa hupia
Männävuosien Felix the Cat on yksinkertainen 2D-tasoloikka, jossa yhdellä napilla hypitään ja toisella hyökätään. Kentät aloitetaan niiden vasemmasta laidasta, kun taas maali on oikeassa päädyssä. Tuttua ja turvallista, kuten 1990-luvun lisenssikokemukselta voikin odottaa.
Koko homman hauskin puoli on Felixin kykyarsenaali. Matkaan lähdetään yksinkertaisella hyökkäyksellä, vaikkapa nyrkkeilyhansikkaalla huitomisella, mutta Felixin pärstävärkkejä keräämällä muuttuu hyökkäys ja sankarihahmomme ulkoasu eri muotoon. Ei aikaakaan, kun vihollisia voi kurmottaa tähtitaikojen, tankin tai vaikkapa kuumailmapallon muodossa.
Käytössä olevat taidot vaihtelevat kenttätyypistä toiseen. Jos maan päällä käytössä on tuo edellä mainittu tankki, niin veden alla puolestaan huristellaan Felixin pään muotoisella sukellusveneellä ja ilmassa käyttöön saadaan esimerkiksi lentokone. Hupaisaa puuhaa.
Koettavana on yhdeksän mukavan värikästä maailmaa, joissa suurimmassa osassa on kolme kenttää, sekä nippu perin yksinkertaisia pomotaistoja. Koko seikkailuun menee noin tunti, mutta lyhyestä kestosta ja mukavasta ulkoasusta huolimatta noin puolivälissä iskee pienimuotoinen kyllästyminen. Perusmekaniikkaa ei nimittäin elävöitetä käytännössä lainkaan lukuun ottamatta yhtä loppupuolen avaruuskenttää.
Asiaa ei toki helpota sekään, että vaikeustaso on hyvin matala. Eniten haasteita aiheuttavat yllättäen ruudun ulkopuolelta kuuppaan osuvat tykinkuulat tai viholliset sekä kuiluihin tippuminen. Aikakin voi loppua kesken, jos ei huomaa edetä tarpeeksi nopsalla tahdilla.
Haastekertoimensa puolesta Felix the Cat voisi sopia nuoremmille pelaajille. Ainoastaan vihoviimeinen taistelu voi aiheuttaa enemmän päänvaivaa. Lisähelpotusta saadaan myös kokoelm... tuotoksen tarjoamalla nykytekniikalla eli pelitilanteen tallentamisella ja kelaamisella taaksepäin.
Toki naftaliinista kaivettu peli herättää varmasti nostalgiaa monissa, myös itsessäni. Aika on kuitenkin kullannut muistot, sillä kyseessä ei olekaan niin mainio kokemus kuin muistin.
Taskukokoinen kissimirri
Kuten todettua, niin 8-bittisen Felix the Catin lisäksi tarjolla on saman tasoloikan Game Boy -versio. Peli on käytännössä sama, joskin kenttien määrää on karsittu ja ulkoasu on karumpi. Lisäksi mukana on jonkin verran hidastelua, mikä vaikeuttaa väärällä tapaa hyppyjä ja vihollisten väistelyä. Pikkuveliversiolle pitää antaa peukkua siitä, miten nimike on saatu ahdettua pienempään kokoon, mutta sitä ei pelaa kovin mieluusti.
Toinen variaatio on Famicom-versio, eli saman nimikkeen japanilainen julkaisu, jota ei ole aiemmin julkaistu missään muodossa. Miksi se on nyt mukana, se on hyvä kysymys. Kielellistä eroa suurempia eroavaisuuksia ei ole originaaliin verrattuna.
Harmillisesti mukana ei ole mitään ylimääräistä sisältöä, kuten osassa vanhojen pelien kokoelmia on. Tästä malliesimerkkinä esimerkiksi Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collection, jossa oli mukana turkasen paljon lisämateriaalia skannatuista suunnitteludokumenteista mainosmateriaaliin ja ohjekirjoihin. Pelit oli myös varustettu läpipeluuvideoilla, jotka pystyi pysäyttämään hetkenä minä hyvänsä ja alkaa sitten pelaamaan kyseisestä tilanteesta. Oivallista.
Mutta Felix the Catissa ei ole käytännössä mitään, ei edes mahdollisuutta kuunnella tasoloikan musiikkia, joka parhaimmillaan on ihan kelvollista tiluliluttelua. Pelitilanteen tallentaminen ja kelaaminen taaksepäin, ainokainen filtteri ulkoasun muokkaamiseen sekä yksi vaivainen kuva ruudun laidoille ovat ainoat lisät. Eli vain ne jokaiseen retrotuotokseen kuuluvat "pakolliset" ominaisuudet. Höh.
Mutta se hintalappu
Felix the Cat, se alkuperäinen tasoloikka, on kelvollinen peli. "Kokoelma" ei tarjoa sen päälle käytännössä mitään ylimääräistä, joten mikäli nostalgianälkä ei ole suorastaan kurniva, niin kannattaa ostohousujen pukemista pohtia kahdesti. Uutukainen ei ripottele päälle mitään ylimääräistä kilkettä, herkkua, extraa, mikä on suorastaan harmi. Felix-hahmolla on kuitenkin mittava, yli satavuotias historia, joten ammennettavaa olisi todennäköisesti ollut.
Tuotoksen normaalihinta on esimerkiksi Switchin eShop-kauppapaikalla 27 euroa, mikä tuntuu sisältöön nähden kovalta.
Alennusmyynneistä sitten?
Lisää aiheesta:
