Battlefield sarjan uusin tulokas Bad Company sisältää moninpelin ohella täysimittaisen huumorilla höystetyn yksinpelin, joka valitettavasti jää hieman torsoksi.

Brawl on ahdettu täyteen sisältöä ja sen pelaaminen on hemmetin hauskaa. Niin kauan kun ei muuta ajattele, ei pelistä tunnu löytyvän mainittavia vikoja sitten millään. Heti vähän syvemmälle porautuessa tulee kuitenkin eteen valitettava tosiasia; pelattavuus on kaikin puolin riisutumpaa eikä likimainkaan yhtä taktista kuin sarjan edellisessä osassa parhaimmillaan. Spämmimällä pääsee pitkälle, hahmotasapaino on entistä pahemmassa kondiksessa ja, kiitos selvästi hitaamman temmon, vastustajien iskut on aivan liian helppo väistää.

(Tämä peli on sen verran mahtava että teenpä tämän arvostelu muodossa):

Kun ensimmäisen kerran lykkäsin Super Mario Galaxyn pelilevyn joululahjapaketista paljastuneen Wiin sisuksiin ja painoin käynnistä-nappia, osasin odottaa vain ja ainoastaan erinomaista tekelettä. Mario huusi pelinsä nimen suorastaan huvittavan pirteällä äänellä ja minä puristin Wii-ohjaimia innokkaasti käsissäni, valmiina ottamaan selvää täyttäisikö putkimiehen uusin puoliakaan sille asetetuista odotuksista, vai jäisikö se niin monen muun pitkään ja hartaasti varrotun pelin tapaan pieneksi pettymykseksi.

Viime vuonna NHL-pelisarja ylsi jo lähes erinomaiseksi peliksi mutta pienet, ärsyttävät virheet sekä online-sekoilut pilasivat kokemusta hieman. Viime vuonna oltiin kuin hiomaton timantti Crosby mutta tänä vuonna ollaankin sitten jo melkein Gretzkyn tasolla. NHL 09 parantaa kaikkea mikä 08:ssa jäi hampaankoloon sekä tuo mukanaan uusia, hienoja kikkoja ja kuvioita, joten luvassa onkin parasta jääkiekkoakoskaan.

BioShock on onnistuneesti koukuttanut pelaajia jo niin PClla, Xbox 360:lla kuin sittemmin PlayStation 3:llakin, eikä syyttä. Oma myöhäinen heräämiseni ehti jo herättää skeptisyyden poikasen peliä kohtaan, sillä epäilevänä pelaajana ehdin jo kauhistua muutamista negatiivisemmista kommenteista pelaajien keskuudessa. Se, että annoin sen ensihypen laantua ja tartuin peliin vasta nyt, saattoi ainoastaan parantaa kokemusta, sillä onhan se niinkin, että useat megahypetetyt pelit eivät kaiken sen taukoamattoman hehkutuksen jälkeen ole enää pystyneet räjäyttämään pottia.

PESsin pahin kilpailija on taas täällä.

Tosiaankin tämä on kärsivällisen miehen jääkiekkopeli, realistinen ja toimiva, pelattavuudeltaan loistava. Sliderit ovat avainsana. Pieniä narinan aiheita toki löytyy kuten sekavat valikot. . Kiekon liike, fysiikka, animaatiot loistavat, vaikka garfiikka onkin keskivertoa. Kontrollit paranneltu viimevuodesta että "2k märkäkorvatkin" pääsevät helposti mukaan. Realistisen jääkiekon ystävälle pakkohankinta. Älä tuijota grafiikkaa vaan sitä miten peli elää, käyttäytyy ja mille se tuntuu.

Parasta konsoliautoilua edelleen. Tärkein, eli ajomalli, on kohdallaan. Ajaminen on tarpeeksi haastavaa että siitä nauttii, mutta ei saa turhautumaan. Autoja paljon, mutta ratojakin olisi mukaan muutama lisää sopinut.

Komean näköinen, mutta jotenkin keskinkertainen autopeli. Ajomalli hiukan liian helppo jotta ajamisesta oikein nauttisi. Kaupungit ajoalustoina on ihan hyvä idea, mutta kun muuta liikennettä ei ole, niin ei ne eroa normaalista radan kierrosta juurikaan. Kisa muotoja monia joista osa ihan mukavia osa taas ärsyttäviä ja väkisin tehdyn oloisia.

Peli jossa on monia ärsyttäviä ominaisuuksia, mutta hyvät ominaisuudet kuitenkin painavat vaa'an vahvasti plussalle. Juonessa hiukan liian vähän vaihtelua, joka aiheuttaa puutumista loppumetreillä. Mutta pelin maailma ja tunnelma kuitenkin pakottavat palaamaan pelin pariin säännöllisesti.

Loistava peli, jonka pariin palaa mielellään. Pelin taisteluiden helppous on toisaalta jopa positiivinen asia. Ei tarvitse kyllästymiseen asti hakata jotain vaikeaa kohtaa läpi. Tämä ainakin minulla estää kyllästymästä ja turhautumasta peliin. Hiukan ärsyttävästi viholliset hyökkäävät aina samoissa paikoissa, joten kulkiessaan niitä osaa odottaa. Hiukan buginen peli on. Yhtä tehtävää en saanut suoritettua loppuun ja muutamia ruudulle jumineita tekstejä on ollut. Kaikenkaikkiaan kuitenkin kaunis ja hyvässä mielessä erillainen roolipeli.

Pelin päähahmon Faithin sisko lavastetaan syylliseksi murhaan ja Faithin tehtäväksi jää siskon pelastaminen ja siinä sivussa muu totuuden kaivelu. Juoni on perushuttua ja tulevia tapahtumia ei ole mitenkään vaikea arvata. Toisaalta juonen kuljetus piirretyn, hieman animetyylisen, grafiikan avulla toimii erittäin hyvin.