Battlefield: Bad Company

Battlefield sarjan uusin tulokas Bad Company sisältää moninpelin ohella täysimittaisen huumorilla höystetyn yksinpelin, joka valitettavasti jää hieman torsoksi.

Yksinpelin pahin ongelma on se, että viholliset näkevät vain sinut. Vaikka tiimikaverisi olisivat aivan vihollisen vieressä ja itse kyykkii pusikossa kymmenien metrien päässä, niin lyijyä sataa niskaan kokoajan. Vaikka Call of Duty sarjan yksinpelit toimivat periaatteessa samalla tavalla niin silti samanlaisia ärsyyntymisiä ne eivät aiheuta. Grafiikka, äänimaailma ja tuhoutuvat ympäristöt ansaitsevat kiitosta niin yksin- kuin moninpelin puolella.

Battlefield on aina ollut moninpeli ja vaikka nyt yksinpeliinkin on panostettu, nousee moninpeli helposti tämän yläpuolelle. Hajoavat ympäristöt ja isot kentät kaikkine ajoneuvoineen tuovat peliin uudenlaisia taktisia elementtejä verrattuna, esim. Call of Duty 4:n. Uutuuden ja erilaisuuden viehätys kesti yllättävän kauan. Ajoittaiset pätkimiset ja frame rate ongelmat eivät ajaneet minua pois moninpelin taistelutantereilta. Mutta tunnelman puuttuminen loppujen lopulta ajoi. Siinä missä Gears of Warin tai Call of Dutyn moninpelit ovat henkilökohtaista selviytymistaistelua, on Bad Company hengetön räime ajoneuvoilla höystettynä. Erilaisuus jaksaa viehättää aikansa, mutta kun se jokin puuttuu ja huomaan palaavani vanhempien moninpelien pariin on jotain pielessä. Myös aseet tuntuvat hyvistä äänitehosteista huolimatta hieman hengettömiltä. Pahinta on se, että välillä ei tiedä osuuko viholliseen vai ei.

Battlefield Bad Company ei ole kokonaisuutena missään nimessä huono. Moninpeli on viihdyttävä kokemus kaikista virheistä huolimatta ja jaksaa kantaa kokonaisuutta pinnalla. Jos DICE olisi käyttänyt kaikki paukkunsa moninpeliin ja jättänyt yksinpelin omaan arvoonsa, useat pienet virheet loistaisivat poissaolollaan ja käsissämme olisi voinut olla sukupolven tähän mennessä paras moninpeli. Nyt Bad Company valitettavasti uppoaa keskinkertaisuuden suohon.

Kirjaudu kommentoidaksesi