Seuraava Xbox julkaistaan jo vuonna 2012, kertoo Edge uusimmassa huhuraportissaan.
Huhun mukaan Ubisoftin työntekijöillä on jo tällä hetkellä käytössä uuden Xboxin ns. “target boxeja”, jotka ovat käytännössä PC-alustoja tulevan konsolin komponenteilla. Myös muilla studioilla, kuten tietyillä EA:n kehittäjillä, kerrotaan olevan jo seuraavan Xboxin kehitysrautaa. Ensimmäisten aitojen kehityskonsoleiden, eli ns. devkitien, uskotaan saapuvan kehittäjille jo ennen joulua.
Mainio peli, mutta loisteliaan kakkososan jälkeen silti pienen pieni pettymys. Puzzlejen määrän lisäyksestä iso kiitos, mutta taisteluissa on otettu pahasti takapakkia. Tähtääminen on epätarkkaa ja vihollisaallot vanhentunutta pelidesignia. Etenkin ylikestävät haulikkojehut käyvät pahasti kaaliin.
Rocksteady onnistuu "mahdottomassa", ja parantaa lähes jokaisella osa-alueella parin vuoden takaista Arkham Asylumia. Toimivaa taistelumekanismia ei ole muutamaa uutta erikoisliikettä lukuunottamatta muutettu, eli jopa turhankin paljon rivivihollisten mättämistä sisältävä juoni pysyy taisteluiden osalta viihdyttävänä alusta loppuun. Mekanismi toimii kombojen pohjalta, eli muutaman iskun tai väistön saatuaan aukeaa mahdollisuus erikoisiskuun. Liikkeitä on erilaisia, aseen tuhoamisesta useamman maassa makaavan lopulliseen tinttaamiseen.
Jatko-osassa on vähemmän titaaneja, mutta täysin toisistaan poikkeavia vihollisia ja tarinoita.
Tästä ei yön ritarin turpakäräjät parane Arham Cityn sisällissodassa!
Viiden vuoden pitkä piina on ohitse, uusi Battlefield on viimein ilmestynyt ja kovin odotuksin.
Ensimmäisen kerran tämä sotapelien spektaakkeli näki päivänvalon aikana, jolloin kenttää hallitsi yksi suvereeni kuningas; alunperin Half-Lifen harrastajamodina ilmestynyt Counter-Strike. Ruotsalainen peliteollisuus oli suuri tuntemattomuus. Pystyivät kuitenkin nousemaan sieltä ennakkoluulojen suosta kirkkaaksi tähdeksi verkkopelaajien taivaalle. Rikkomaan monia myyttejä siitä, minkälaisia verkkoelämyksiä ylipäätänsä voidaan tarjota. Mikään ei voinut olla rajana.
Puolivuosikymmentä sitten ilmoitettu, ja siitä lähtien Rockstarin pohjattoman lompakon nollakohtaa etsimässä ollut L.A. Noire on vihdoinkin täällä. Mutta onko huippunsa hiottu MotionScan-kasvoanimaatiotekniikka ollut hintansa väärti, vai hukutaanko hyvien yritysten, mutta huonojen toteutusten valtaisaan suohon?
Tein työtä jolla oli tarkoitus. Nyt olen CSI-kyttä.
Burnout-kaahailurällästelysarjan viides osa Burnout Paradise julkaistiin vuoden 2008 alkupuolella, ja mahdollisuus tarttua kyseiseen peliin tuli PSN:n tarjouksen myötä, sillä peliä saa pelata niin kauan kun vain PSN Plus -maksutilaus on voimassa. Eli nyt vain kipin kapin kaikki hakemaan ja ihmettelemään.
Sen GnR-biisin nimi
Activisionin ja EA:n heppienheiluttelu on kulminoitunut veriseen nurkkavääntöön kahden toisiaan ulkoisesti kovasti muistuttavan pelisarjan välillä. EA:n maatilan edustaja kukkotappelussa vuonna 2011 on edesmenneen Pärssisen sijaan Battlefield 3, jonka olisi muun muassa määrä auttaa Call of Dutya mätänemään ytimestään.
Tunnelmallisempaa peliä saa hakea. Vaikken 80-lukua elänytkään, voin tuntea sen potentiaalin nostalgisuudelle tätä pelatessani. Suoraan Scarfacesta revitty neon-Miami toimii esikuvana pastellisävyiselle Vice Cityn kaupungille, joka on täynnä erilaisia ympäristöjä (San Andreas tottakai monipuolisti tämän potenssiin neljä, mutta ei siitä sen enempää). Kaupungin oppi tuntemaan paremmin kuin omat taskunsa - johtuen useista sadoista tunneista, joita tähän GTA-peliin tuli upotettua.