Mitä lähemmäs nykyaikaa Assassins Creedissä päästään, sen vähemmän siinä tuntuu olevan taikaa.

Se ei tietenkään ennen pelin antamista ollut ensimmäinen mielipide, mutta viidessä illassa läpi tahkonneena voin samaistua tuon ajan intiaanien ahdinkoon. Peli ei täytä millään osa-alueella edellisten Assassins Creedien taistelusaappaita ja edellisten osien hienot viilaukset loistavat poissaolollaan.

**Arvio PS3 versiosta**
Pelin kenttäsuunnittelu, juoni ja graafinen tyyli ovat ensiluokkaisia. Pleikalla L2/R2 on käytä ja L1/R1 on käännä kameraa. Olisivat saaneet kääntää nuo toisinpäin kun sormet tuntuvat lipeävän liipaisimilta tiukoissa toimintakohtauksissa. Peli on myös sopivan lyhyt. Ei kaikkien pelien tarvi olla mitään 50 tuntisia legenda taikamiekasta seikkailuja. Tuohon ei kerkeä kyllästymään ennen lopputekstejä.

Pelissä on kolme vaikeustasoa, very easy, easy ja normal. Yleensä otan peleissä aina normal nimisen vaikeustason ja niin nytkin aluksi, mutta otin aika pahasti pataan normal tasolla niin se vaihtui nopeasti easyn kautta very easyksi. Överiksi vetäminen on ilmeisesti Platinum Gamessin tavaramerkki ja W101 ei tee tässä poikkeusta. Pelin alkutaipalella tehdään tuttavuutta jättirobottiin, joka repii pilvenpiirtäjän irti maasta ja heittää sillä pelaajaa. Pelihahmot eivät tuollaisesta hätkähdä kun ovat supersankareita.