Suosittu toiminnallinen roolipelisarja Diablo saapuu kolmannen osan myötä taas konsoleille. Diablo 3:n suoraviivaistettu pelimekaniikka oli jo PC:lle ilmestyessään kuin luotu padikäyttöä ajatellen, ja Blizzard ehostaa kontrollit aiempaa sujuvammaksi viralliseen konsolikäännökseensä. Samalla studio on poistanut monet fanit vihastuttaneet ominaisuudet, kuten jatkuvan nettiyhteyspakon sekä peli-ilon totaalisesti tappaneen huutokaupan.

Piru merrassa

Diablo 3 jatkaa noin pari vuosikymmentä edellisosien tapahtumien jälkeen. Helvetin pääpiruista ei ole kuulunut pitkilleen enää mitään, mutta pahuuden nousun jo useita kertoja todistanut Deckard Cain uskoo synkkien aikojen siintävän taas horisontissa. Eikä aikaakaan, kun taivas repeää ja syöksee salaperäisen tähden keskelle Tristramin luostaria vieden Cainin mennessään syvyyksiin.

Saman tähden perässä paikalliseen kaupunkiin saapuu myös pelaajan ohjastama sankari, jonka hahmoluokka valitaan ennen tarinan alkua viidestä toisistaan täysin erilaisesta vaihtoehdosta. Päätös näkyy luonnollisesti paitsi yksilöllisissä hahmoissa ja heidän kyvyissä, myös jossain määrin heille räätälöidyissä välinäytöksissä. Ominaisuus tuo ihan kivan persoonallisen säväyksen peliin, mutta juoni jää silti lähinnä toissijaiseksi kokoelmaksi todella upeita välivideoita. Tosin Diablo-sarjan ydin ei ole koskaan ollut missään järin loisteliaassa tarinankerronnassa.

Sen sijaan peliaikaa käytetään erinäköisten ja -kokoisten demonien joukkoteurastamiseen, mikä taittuu konsoliversioon vähintään yhtä nautinnolliseksi huviksi kuin PC:llä – ellei peräti suuremmaksi. Vasemman tatin ympärillä pyörivä mekaniikka hoitaa saman varren avulla niin liikkumisen kuin hyökkäysten suuntimen, kunhan jälkimmäisiä varten pitää jotain erikoiskyvyille siunattua kuutta pikanäppäintä pohjassa. PC-versioon myöhemmin päivityksenä lisätty mahdollisuus ottaa saman kykypuun taidot yhtaikaisesti käyttöön on konsoli-Diablossa heti julkaisussa mukana, mikä tuo monipuolisuutta oman hahmon muokkaukseen.

Oikeaan tattiin on puolestaan lisätty kokonaan uusi kieriminen, jonka alkuun toissijainen funktio todistaa hyödyllisyytensä muutamien vihollis- ja etenkin pomokohtaamisten yhteydessä. Tämän jälkeen ominaisuutta ilman on vaikea kuvitella edes pelaavansa. Tappavien liikkeiden väistelyn ohella sen avulla on myös terapeuttista tuhota lähitienoon tynnyrit ja lahonneet ovet.

Konsoliystävällisempi filosofia

Diablojen salaisen reseptin yksi tärkeä raaka-aine on aina ollut pelaamista kannustava hahmon kehitys sekä sen myötä alati paremmaksi päivittyvät varusteet. Diablo 3 epäonnistui jossain määrin jälkimmäisessä esittelemällä PC-versiossa tavaran arvon romahduttaneen pelaajien välisen huutokauppajärjestelmän, joka sai jokaisen rehellisesti kerätyn uniikkiesineen tuntumaan välittömästi merkityksettömältä.

Moinen humpuuki on onneksi konsolilla historiaa. Eheämmäksi rukatun mekaniikan vuoksi vihollisilta saatavat varusteet ovat aiempaa paremmin räätälöity juuri pelaajan hahmolle ja tasolle sopivammaksi, minkä vuoksi pelaaminen palkitsee vielä kokemuskaton saavutettuakin. Oikeastaan Diablo 3:n todellinen hauskuus alkaa vasta silloin, kun vaikeimmat vaikeustasot on avattu ja erillisen vihollisten tappavuutta määrittelevän hirviö-mittarin voi iskeä tappiin paremman lootin toivossa. Kerrasta poikki -mentaliteetilla toimivasta Hardcore-tilasta nyt puhumattakaan.

Ympyränmuotoiseksi muutettu varusteiden hallinta jättää sen sijaan hieman toivomisen varaan. Ase- ja suojalajien mukaan jaotellun näkymän kankeus näkyy ennen kaikkea tavaroita myydessä tai pikkutilpehööriä arkkuun säilöessä, jolloin erillisissä alavalikoissa joutuu soutamaan edestakaisin toistuvasti. Varusteiden vertailu keskenään on myös pistetty turhaan ylimääräisten nappien taakse, eikä peli näytä kamoista vakiona kuin summittaiset arvot vahingontuotannolle, puolustukselle ja elinvoimalle. Onneksi varsinainen valikoissa surffailu on tehty sentään padille luontevaksi.

Kaveria ei jätetä

Konsolipelaajat pääsevät nauttimaan ensimmäistä kertaa Diablo 3:sta täysin yksin, jos niin tahtovat. Paras ilo on kuitenkin jaettua, eikä Blizzardin toimintaroolipeli tee sääntöön poikkeusta. Neljän pelaajan verkon yli pelattavan yhteistyötilan lisäksi hauskuuden pääsee jakamaan nyt myös tappituntumassa, sillä konsoli-Diablo 3 tarjoaa samat puitteet kimppakivaan yhden konsolin ääressä. Hahmotallenteet siirtyvät helposti kaverin laitteelle ja sieltä pois, jolloin oman hahmon kehitystä voi jatkaa muuallakin.

Ylimääräinen lisäsankari tuo sosiaalisuuden ohella aina kymmenprosenttisesti vaikeammat viholliset ja mehukkaammat aarteet, missä on jo kaksi hyvää syytä kutsua vaikka tuntemattomia mukaan seikkailuun. Kaverien läsnäoloa ei tarvitse myöskään karttaa arvokkaiden loottien menettämisen pelossa, sillä viholliset tiputtavat kullekin omat ja toisille näkymättömät kamat noukittavaksi. Näitä voi pistää toisille jakoon jälkikäteen, ellei sitten halua myydä tai muuttaa niitä resursseiksi uusia varusteita varten.

Oman pelin voi lisäksi milloin tahansa muuttaa vaivattomasti yksityiseksi, kaikille avoimeksi tai pidättäytyä tiukasti verkon tavoittelemattomissa. Samasta paikasta määritellään myös etsinnässä oleva seura, mikä jaottelee hyvin vain etenemistarkoitusta hakevat pelaajat PvP:stä kiinnostuneista ja loppupään uniikkihirviöitä metsästävistä.

Priimaluokan demonin lahtausta

Lievän sarjakuvamainen visuaalisuus kääntyy luontevasti konsolille, eikä ruudunpäivitys tipu huolestuttaville lukemille edes täysrähinöissä. Neljään lukuun jaettu tarina vie synkistä linnoista ja karuista aavikoista piirityksen kohteena olevien linnakkeiden porteille. Satunnaisgeneraattorilla tuotetut kartat pitävät huolen siitä, että seikkailu pysyy vaihtelevana vielä useampienkin pelikertojen ja yritysten jälkeen. Kaikkea ei yksinkertaisesti ole mahdollista kokea yhdellä kierroksella.

Blizzard onnistuu Diablo 3:n konsolikäännöksessä paremmin kuin olisi voinut edes uskoa. Padille muokattu mekaniikka on alusta lähtien intuitiivinen menettämättä kuitenkaan emopeliin myöhemmin lisättyä monipuolisuutta, ja monet alkuperäisteosta vaivanneet ongelmapesäkkeet ovat historiaa. Diablo 3 on oikeastaan PC-veljeänsä kaikin puolin parempi, käyttäjäystävällisempi ja viihdyttävämpi kokemus.