Parasta pelissä on se voimattomuuden tunne, joka nostaa päätään lukumääräisesti överiksi vedettyjen zombie-laumojen vyöryessä samaan aikaan kimppuusi ruudun joka nurkalta. Molotovin coctail torjumaan invaasion kärjet, itse paniikkinappulana vyörytys laumojen läpi vapaaseen tilaan. Rintamasuunta takaisin laahustajia päin ja antaa tuliluikun syöttää.. Vielä miina siihen väliin tasapainottamaan aherrusta. Osumaa ottavan löysän lihan lätinä yhdessä tärinävasteen kanssa addiktoi, ja tätähän ei pitänyt sanoa ääneen.

Kyseessä on ilmeisen kiireellä markkinoille tuotu ihan kelpo sotapeli. Aihe on poikkeuksellinen, sillä vielä joitain vuosia takaperin puhuttiin jopa Vietnamin sodan olevan liian arka aihe käsiteltäväksi pelien kautta. Nyt se tehdään käynnistä olevasta sodasta.