Sotapelien kuningas, pyyhkii MW2:lla lattiaa. Pitkät ja monipuoliset kentät, ja aidosti joutui strategiaa viilaamaan vihut niitatakseen. Moninaiset olivat ne kerrat kun kuvakulma kääntyi kohti taivasta...

Puitteet hyvät, mutta puuduttava tarina ja itseään toistavat tehtävät tekivät pelaamisesta pakkopullaa loppua kohden.

Loistava.

Latauspalveluklassikko. Alkuun vähän kyseenalaistin, mutta lopulta tulin siihen tulokseen että tämä iskee rehellisesti meikäläiseen kovemmin kuin Super Stardust HD.

Tälläiselle sunnuntai-kuskille ollut laajempi paketti kuin mitä ehtii koskaan täysin 100% läpikäymään. Ajeluja löytyy monipuolisesti aina lumiralliin asti. Autoissa historiallista museomallia, joista vanhin taitaa olla tallissa tällä hetkellä vuoden 1949 Volkswagen kupla. Toisessa päästä löytyy jo esimerkiksi Toyotan hypridia. Säätämistä riittää ja autoa pääsee mukavasti tunaamaan kilpailukykyisemmäksi. Ajoavut saa kytkettyä poies, mutta esimerkiksi luistonesto on ollut tarpeeseen silloin kun muuten ei ole yksinpelissä meinannut sijoitusta saada.

Parasta pelissä on se voimattomuuden tunne, joka nostaa päätään lukumääräisesti överiksi vedettyjen zombie-laumojen vyöryessä samaan aikaan kimppuusi ruudun joka nurkalta. Molotovin coctail torjumaan invaasion kärjet, itse paniikkinappulana vyörytys laumojen läpi vapaaseen tilaan. Rintamasuunta takaisin laahustajia päin ja antaa tuliluikun syöttää.. Vielä miina siihen väliin tasapainottamaan aherrusta. Osumaa ottavan löysän lihan lätinä yhdessä tärinävasteen kanssa addiktoi, ja tätähän ei pitänyt sanoa ääneen.