The Orange Box on yksinkertaisesti sanottuna pakko-ostos ainakin niille, jotka eivät ole peleihin aikaisemmin tutustuneet. Minähän kuuluin juuri tähän luokkaan, sillä PC:lläni en ollut raaskinut HL2-kokemusta pilata.

Hype Grand Theft Auto IV:n kohdalla oli ennennäkemättömän kovaa, eikä seurauksena voinut olla muuta kuin pettymys. Neljäs osa tuo mukanaan monia hyviä uudistuksia ja aiempaa hitusen realistisemman otteen, mutta kokonaisuus ei silti loksahda täysin kohdalleen. Visuaalisesti peli on näyttävä, mutta teknistä toteutusta vaivaa edelleen kehno ruudunpäivitys. Toiminnasta puolestaan puuttuu se yty, jotta se saisi todella adrenaliinin virtaamaan muutenkin kuin turhautumisesta johtuen. Huomattavista parannuksista huolimatta ampuminen tuntuu tönköltä ja vaisulta.

Mass Effect on kerrassaan eeppinen roolipeli, joka painottuu vahvasti toimintaan. Tämä ei ole Metal Gear Solid 4:n kaltainen elokuva, jota katkovat peliosuudet. Interaktiivisuus on vahvasti mukana välinäytösmaisissa keskusteluissa, joissa pelaaja saa valita vastauksensa vaihtoehdoista. Välissä on rentouttavaa tuulettaa oikein kunnolla ja mätkäistä sitä rasittavan uteliasta reportteria turpaan.

Henkilökohtaisesti odottelin Halo 3:a rauhallisin mielin. Tiesin Bungien tuottavan laatua. Saatoin silloin tällöin innostua hieman hypettymään ja hypettämään, mutta en koskaan tullut kovinkaan kärsimättömäksi pelin odotuksen suhteen.

Criterion on Burnout Paradisessa lähtenyt mielestäni vähän väärälle tielle. Burnoutissa on ollut minulle aina kyse nopeista adrenaliinipistoksista lyhyissä annoksissa. Avoin pelimaailma ei oikein sovi tällaisen suunnittelun kanssa yhteen. Sopivaan kisaan pääseminen vaatii liian paljon aikaa ja huomiota, jotta pelin pariin jaksaisi vaivautua. Siksipä se onkin kerännyt pölyä alkuinnostuksen jälkeen.

Audiovisuaalisesti Paradise on kauttaaltaan laadukas, eikä moninpelikään ole huono, mutta käännyn nykyään ennemmin FlatOutin puoleen.

Bad Companyn kontrollit ja pelimekaniikka tuntuvat Halo 3:een ja Call of Duty 4:ään tottuneen mielestä varmasti oudolta, mutta kunhan pelien erilaisuuteen pääsee sisälle, paljastuu kuoren alta viihdyttävä moninpeli. Taistelukentällä on oikeasti tunnelmaa, kun tankit jylläävät, tykistökeskitykset pauhaavat ja miehet juoksevat. Visuaalisesti kokemus on vaikuttava, mutta ennen kaikkea erinomainen äänimaailma auttaa luomaan hienoa tunnelmaa.