DeathSpank on hädin tuskin ehtinyt laskea pinkkejä stringejään, kun Hothead Games tuo pelaajille jo lisää pelattavaa. Salaperäisen Artefaktin perässä olleelle, maahan poljettujen sankarille, paljastui loppumetreillä tehtävän todellinen tarkoitus. Kysymysten perässä eteenpäin jatkanut pahuuden kukistaja johdatti itsensä keskelle toista maailmansotaa, jossa ilkeät örkit kaappasivat tämän sotavangiksi. Nyt pottujen kuorimiseen kyllästynyt oikeuden jakaja päättää antaa kuorimaveitselle parempaa käyttöä ja aloittaa matkansa vapauteen sekä yhä useamman mahtistringin jalanjäljille.

Noin kaksi kuukautta alkuperäisen DeathSpankin jälkeen ilmestynyt jatko-osa Thongs of Virtue on selkeästi ollut valmiina jo alusta lähtien, mutta tekijät päättivät jakaa pelattavan kahteen osaan. Päätös on osittain perusteltu, sillä yhtäjaksoisesti pelattava olisi käynyt äkkiä liian puuduttavaksi. Kääntöpuolena on se, ettei lisäosa tarjoa lainkaan uusia ominaisuuksia konseptiin. Maisemat, aseet ja viholliset ovat osin muuttuneet, mutta muuten tiedossa on jälleen hyvähuumorista toimintaa Diablon vanavedessä reilun kymmenen tunnin edestä. Tuliaseet ovat nousseet hivenen suurempaan asemaan, joskin valtaosa ajasta käytetään edelleen mitä mielikuvituksellisimpia kättä pidempiä heiluttaen.

Uusista tavaroista huolimatta ykkösosan kritiikit koskevat myös jatko-osaa. Hauskoista nimistä huolimatta aseet ja suojat parantavat käytännössä vain yhtä arvoa, minkä vuoksi hahmon varustelun jättää äkkiä tietokoneen hoidettavaksi. Tasokatto on tällä kertaa kaksikymmentä yksi, mutta yhtään uutta taitoa ei ole tullut valittavaksi. Edelleen haluttu ominaisuus valitaan tasonnousun myötä kahdesta pelikortista, jotka nostavat esimerkiksi aseilla tehtyä vahinkoa tai DeathSpankin nopeutta. Kaksinpeliä varten taikuri on korvattu ninjojen kasvattamalla ja minikokoisella yksisarvisella ratsastavalla kumppanilla. Tämänkään suhteen ei ole tapahtunut kehitystä. Neljällä eri taidolla varustettua apuria ei voi kehittää tai vaatettaa millään tavalla.

Visuaalisuus jatkaa samalla linjalla, mutta lainaa tällä kertaa kuvastonsa pääosin sotaelokuvista. Pienet vierailut villiin länteen, piraattien sekä robottien parissa ja pohjoisnavalle täydentävät vaellettavat kohteet. Vaihteleva miljöö ei vaikuta noin sataan sivutehtävään muuten kuin hahmojen ja haluttujen tavaroiden osalta. Nämä noudattavat ensimmäistä taivalta laadukkaan huumorin suhteen, vaikka jotain tuntuukin kadonneen. Ron Gilbertin sulkakynä sivaltaa silti useita hersyviä herjoja, eikä joidenkin hahmojen esikuvia tarvitse kauaa miettiä.

DeathSpank: Thongs of Virtue jatkaa täsmälleen samalla linjalla kuin sankarin ensimmäinen komennuskin. Kyse on kaikin puolin hyvin viimeistellystä ja humoristisesta Diablo-kloonista, jonka puutteet ovat lähinnä identtisessä sisällössä. Aivan kuten aiempikin osa, myös Thongs of Virtue toimii parhaiten pieninä annoksina isompien pelien välissä. Se, kannattaako pelistä maksaa jälleen vajaa kolmetoista euroa, on riippuvainen puhtaasti siitä, pitikö ensimmäisestä osasta ja haluaako tahkota samaa vielä toiset kymmenen tuntia.